Lempeä lauantai

 Leppoisassa lauantaissani on ollut monta tuoksua. Aamussa suloinen liinavaatteiden puhtaus. Viivyin unikuvien jakamassa kiireettömyydessä pitkään. Ojentauduin kohti aamukahvin kutsuvaa aromia. Nuuhkin raikasta lauantai-ilmaa ja sain hymykseni sen jakaman lempeyden. Kätkin punaiset kynttilät laatikon uumeniin ja kutsuin vaaleat, roosat ja vihervät näkösälle. Silmät sulkien tunsin joulutuoksujen tulvan vilkuttavan. VAloisuus kutsuu kevätajatuksia hiljalleen esiin. Pian jo helmikuu heilauttaa kättään! Tyttönen viihtyy keittiössä. Pienemmän palloilusta palatessamme koti otti vastaan tuoreen pullan ja sämpylöiden tuoksuin. Kiitos taitava tyttöseni! Neito, joka hetkessä on vallannut keittiön äitiään taitavammin käsin. Tummuneen illan tuokioihin jakaa tuoksunsa takassa loimuavien liekkien puita kutitteleva lämpö.

VAloisuus heräilee ja tanssii kepein askelin. Uusille tulppaaneille olisi ollut tila, vaan lähikaupan kukkivaiset olivat nuutuneita ja liian väsyneitä. Ehkäpä huomenissa nappaan iloksemme uutukaiset seurakunnasta palatessa! Kukkien kaipuu on istahtanut minuun. Pikkuruisia neilikoitakin hypistelin, mutta valkeiden puuttuessa en punaisille halunnut paikkaa kotoa tarjota. Pupupariskunta sai paikan puusohvan mutkasta. Kaihoavat kevättä kohti. Itse jaksan vielä viipyä talvivalkeuden jakamassa kauneudessa. Eilisiltana saapuilin iltamyöhäisellä pikkuisimman kanssa lastenillasta ja ihastelimme hangen yllä kilvan kimaltavien timanttien tuiketta. Auton valokiila tuntui kuin yllättävän ne karkeloimasta tummenneessa illassa. LAuantain päivässä leikkivät valonsäteet. Kurkistelin niiden liikehdintää huoneissa. Kiitollinen iloni yhtyi niiden kuurupiiloon.

LAuantai antoi paljon. 

Vähässään.