VALOA!

Kynttelikkö sai vehreän vihreät kynttilät.....
....aurinkoisen kevättä kohti kurkottavan päivän kunniaksi!

Vielä antavat omenapuunkukat odottaa itseään....
....lähempänä kuitenkin jo tänään.
Rakastan valkeita omenankukkia!


Tämä päivä on ollut Luojan kauneinta antia.
Aurinko kurkisteli aamulla varovasti
unisena
utuisen pilviharson reunan takaa....
...kuin kysellen Mitä kuuluu?
ILOA!! Vastasin.
Uskalsi tulla esiin koko lämmöllään
kirkkaudellaan
kauneudellaan
valollaan!
Kultasi tämän lumisen päivän.
Tammikuun viimeisen .

Huomiseen helmikuuhun
hellä
heippanen!
Hellästi hymyilkää,
hoivatkaa,
heleästi hyräilkää....

Hei huomiseen!

ILOITSEN!

Sinä kuulet.
Sinuun minä luotan.
Sinuun turvaan.

Tänään istuin ja katselin ikkunasta.
Harmaus ulkona.
Hiljaisuus.
Ilo ja valkeus ajatuksissani.

Hiljaisuuden keskellä ilo!
Pihalta kuuluva lasten luminen riemu.
Kelkat, pulkat, sukset.........vauhtia piisaa!
Lasten lailla sydämeni nauraa.
Olen onnellinen.
Heistä. Lähimmistäni.
Ja Sinusta.
Kiitos<3>

KIITOS<3

Lennulta sain tämän sydäntä lämmittävän tunnustuksen.
Tämän haluan antaa kaikille teille ihanille, jotka jaksatte
lueskella juttusiani.....
Sieppaahan syliisi sydän,
kun jatkat matkaa.....

...luottaen
tästä päivästä
huomiseen....
<3

Kiitän, niiaan ja kumarran Vuokon TUNNUSTUKSESTA

Tämmöisen viehkeän tunnustuksen sain Vuokolta.
KIITOS!
Jaa-a, juuh....
Taasen pääsen syvimpiä omituisuuksiani
julkisesti paljastelemaan....
2x6 asiaa kerrottu.
Nyt sarja saa siis lisäosan:
5 riippuvuussuhdettani:

1. Aamukahvi. Ei käynnisty päivä sitä ilman, ei. Se on saatava. Kaksi kupillista CostaRicaa.
2. Marimekon froteiset aamutohvelit. Ne polkaisen jalkaan hetimmiten sängystä noustessa.

Niillä hiippailen kotosessamme aamuin illoin.....aina kotosalla ollessa!!
3. Huulirasva. Semmoinen on oltava aina matkassa. Laukussa, taskussa,kaikkialla!
4. CD mukana autossa. En selviydy matkanteosta ilman omaa musiikkia.Sitä pitää olla!!
5. Numero 7! Se onnennumero määrittää ostamieni banaanien ym. lukumäärän, teen kaiken mitä voi juuri seitsemästi, tai 17 kertaa taikka 27....ei milloinkaan 25 jne. Tämä neuroosini ja addiktioni haastaisi taitavimmankin psykologin mietteisiin! Missä näen numeron 7, siitä löydän oitis jonkin syvemmän tarkoituksen, oman jutun.......ja tämä on aikuisten oikeasti näin. Kerran ostaessani lusikoita, myyjä sanoi:tässä on vahingossa kai yksi ylimääräinen....NO EI, enhän minä voisi ostaa kuutta lusikkaa!:)

Tässäpä sulateltavaa ihan itsellekin taas.
Näyttävät nuo tavat paljolti hupsummilta näin mustana valkoisella!
H A A S T E E N aika!!!
Samaisen tunnustuksen kera haluan haastaa itseään tutkailemaan:
Katinkaisen
Maijan
Elinan
Magin
Saran

Mukavaista alkanutta viikkoa toivottelen
<3>

Pieni keväinen kaipuu väreihin....

Tänään se iski.
Kaipaus.
V Ä R E I H I N....
Kuljeskelin huushollissamme huoneesta toiseen.
Tutkailin.
Suunnittelin.
Mietin ja pähkäilin.
VÄRIÄ.
Sitä pitää pikkuisen saada.
Kunhan tämä pikkuruinen flunssanpoikanen hellittää,
piipahdan kangaskaupalla, kynttiläostoksilla sekä
keväisellä kirppiskierroksella.....

Mukavaista sunnuntaita teille<3

Haasteellisesti kuutta asiaa kertomassa

Melkoellin haastamana paljastuksia.........
1. ARKIaamuni alkaa vain ja ainoastaan
neuroottisen tarkoin rutiinein:)
6.07 herätys
(koska 7 on onnenlukumme yhteinen armaanirakkaani kanssa)

Kahvinkeittimen nappulan painallus.
KAunistautumista piskuisen.....
Karvakaveri pisulle.
Muutama venytysvanutus, vain ihan piskuriikkisen,
jotta jumitus joutaisi pois kropasta :)
Kahvi,leipä,lukulasit,aamulukemiseni(jota nyt en kerro, ARVAA!!)
Ja siinä sitten jo heräilevät muksukaiset ja isukkikin.....

2. Olen HIRMUISEN kriittinen ITSEÄNI kohtaan.

Hirvittävän.
Armoton.
Miksi ihmeessä sitä itseään tutkailee kuin taikaisella peilillä ikään?
Enkähän nyt tarkoittele ulkoisia olemisia tahi puuttumisia,
pienuutta, suuruutta taikka minkäänmoista mittaa, seikkaa.
(pelkästään)
Onneksi sitä saa luottaa kelpaavansa Hälle juuri tämmöisenä.
Kriittisenä.
Se siitä vähemmästä.......tarkkailustani.....

3. Tykkään valkoisista kukista.
Kaikki kukat ovat ihkulaisia.
Mutta
VALKOISET
Ne ovat vaan niin kauniita.
Kotona pitää aina olla kukkia.
Työpöydällä luokassa töissä pitää olla kukkia.
On ihana saada kukkia.(mieskin on huomannut, että siitä ilahdun....)
Tykkään antaa ystäville kukkia.

4. Olen PATALAISKA kasvimaan kitkijä.
Napostelupuoli ja
kasvun tutkailu ompi paljon mukavampaa!

5. Olen fanaattinen karkinmussuttelija!!!!!
(Tietysti lapsilta s a l a a ...) Ja siihen liittyen:
pelkään ja jännitän ja kammoksun HAMMASLÄÄKÄRIÄ!!!!!

6. JA vielä yksi neuroosi, joka minussa istuu ...
Laitan pienemmille lapsukaisille joka ilta vaatteet kouluun/tarhaanmenoa varten valmiiksi
siististi pinoihin....
No, eihän siinä mitään. Niin äitsyn kuuluukin tehdä.
Mutta.
Oijoi, kun täytyy olla tietynmoiset sukat, jos on tämä pusero....
....ja pinnit hiuksiin sukkien sävyyn....
Jne.Jne.Jne.

Heitän haasteen kaikille, jotka vielä eivät ole itsestään paljastuksia
tehneet!!!
Nappaa kiinni ja raota omia olojasi, tuntojasi ja tapojasi.

Mukavaista viikon viimeistä arkiseksi kutsuttavaa päivää,
joka aamusella taas alkaa.....

Satunnaisia otoksia ja ikioma haave

PAkkasherra vieraili taas kovin kiireisin mielin.
Läksi itse mitään sanomatta.
Jätti vekaransa visiitille.
Pikkuruiset pakkaspojat.
Mittari osoittaa vielä piirun verran alle sen
N O L L A N
Sitä tässä pohdiskelen, mietiskelen, että onko nollalla koskaan aihetta iloon.
Aatelkaahan "Se on pelkkä nolla" "Taas on mittari nollassa" "Saldo uhkaavasti lähenee nollaa"
Ja voisihan tuota nollitella.......
Vaan kun on ajatukset ihan nollassa.
:)

Vanhoja ovat tällä kertaa kaikki kuvat.
Niin tämä tönökin. Vanhoista vanhin asumus.
Ei ole enää asukkaista saanut nauttia, mutta meitä
pirtin väkeä
se ilahduttaa olemassaolollaan.
Kaikessa rujoudessaan.

Ainiin se haave, josta otsikossa mainitaan.
K A M E R A
Uusi kamera.
Kunnon kamera.
Tahtoo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Toistaiseksi vain haave, mutta luulenpa, että ennenkuin
talvi nollakeleineen kevääksi taittuu,
saatte seurata miten yritän oppia jotain valokuvaamisesta:)

Pienen runon saattelemana
viettäkäähän ihana sunnuntai!

Kulkekoon vierelläsi
Jumalan enkeli.
Ohjatkoon viisauden käsi
jokaisen päiväsi.

Kun yhden oven hän sulkee,
uusi on edessä.
Mukana matkalla kulkee
eletty elämä.

Täyttyköön unelmasi.
Taivas on avoinna.
Kaikella kaipaamallasi
on oma aikansa.
( Anna-Mari KAskinen)

Musiikkia sunnuntaihisi!

JIPPII ja ISO kiitos!!!!!

Kiitellen aloitan uutta päivääni....

Isomman pojan ajelin pakkaspuhurin läpi
autolla seurakuntatalolle.
Tuntuu hyvältä ajatus siitä, että 16-vuotiaan elämään
mahtuu kouluttautumista seurakuntahommiin.
Leirit.
Niistä on itselläkin vain mukavaisia muistoja...

No.
Palattuani takaisin kahvikupposen ääreen
Ja huudeltuani heipat ukkokullalleni
sekä nuoremmalle poitsukalle,
jotka molemmat porhalsivat jääkiekon pariin,
sain ajatuksen.
Kerran vielä.
Yksi yritys.
Kurkistin blogiini.
Varauduin tyhjänä ammottavaan reunapaneeliin!!
Jännitystä......
JA siinä se oli!
Hetken tyhjyyttä tuijoteltuani paneeliin humpsahti kaikki vanha takaisin!
KIITOS!
Tästäkin pienestä, suorastaan pikkuruisesta asiasta nyt hymyillen ja laulellen heittelen kiitostani
minnekäs muualle
kuin sinne mihin se kuuluu....
<3>

APUA!!!!!

SNIF. Melkein itku pääsi. Laitoin uuden postauksen tovi sitten. Yksi kuvista ei meinannut tallentua....Nyt kaikki sivuni reunasta häipyi näkyvistä.
Epätoivo saapui vieraakseni.

En osaa korjata tilannetta .Sivupaneeliin ei tallennu edes mitään uutta.....
EI MITÄÄN......

JOS joku viisaampi osaa neuvoa, niin riemulla ja ilolla otan vinkkejä vastaan....

Yritys jatkuu.....

Nyt huomasin että kaikki sivupaneelissani oleva "roikkuu" vanhojen blogitekstien rinnalla, mutta uudella sivulla se ei näy. En taida jaksaa ennen kuin joku tietsikkaviisas tupsahtaa auttamaan.......

Ellei minusta kuulu toviin, olen antanut periksi. ÄÄH.

KASVUA JA KASVAMISTA

Lapset kasvavat.
Kypsyyttä tupsahtaa lisää ja lisää.
Yllättäviä kysymyksiä/kommentteja tulvii tuon tuosta.
Sanonta "Lapsen suusta totuus kuullaan!" on NIIN totta.
Ja kasvavathan nuo ihkuliinit mittaa ihan silmillä nähtävästikin.
Meidän neitokaiset ovat molemmat käyttäneet kuvan samettiliivaria.
Enpäs tiedä edes tykästyivätkö siihen ihan itse,
mutta äitsyn mieleen se on ollut<3>
Joskus tekee mieleni kasvaa takaisin lapsen kenkiin.
Henkisesti.
Niinhän se oli....kauan sitten jo.....
.....lasten kaltaisiksi piti meidän tuleman.
Lapsen kaltaisuuteen Sinä minua opetat
yhä uudestaan, Jumalan Poika.
Sinä viet minut Isäsi luo

ja minä ojennan kuin lapsi käteni isomman käteen,
etsien lämpimiä, rakastavia silmiä, syliä, joka lohduttaa.

Ja löydän.

Yhä uudestaan näytät, missä on ovi, josta vain lapsi voi mennä sisälle,
lapsen rohkeudella, ihmetyksellä, uteliaisuudella, avoimuudella.

Itseriittoiset, omistavat,
viisaat ja ymmärtäväiset
eivät mahdu ovesta.

Vain lapsenmielinen,

ja minä luotan, Isä, tarvitsen apua, turvaa,
ohjausta, kuria, rajoja.
...............................
.................
.................
.....

Mukavaista ja leppoisaa perjantaiehtoota
kaikille!
Myös lapsille
&
lapsenmielisille.
<3>

LiPAStoja,kaaPPEJA,LaaTIKOITA.....mitä lie kätkevät sisälleen?

Puuvajan kyljessä

yksinään tönöttää kaappi.
Miettii tarkoitustansa.....
Hyvä sen siinä on olla.

12-vuotiaan tytön elämässä on monia
salaisuuksia.
Pieniä, jotka tuntuvat suurilta nyt.
Niille pitää olla piukka piilo....

Näitä lipastovanhuksia pirtin uumenista löytyy...
Enkäpäs tohdi edes puhella siitä,
mitä kätkevät sisäänsä.....
Kaikkea, mitä tarvitaan j o s k u s
kenties.

Tässä esittäytyy palanen ystäväni edesmenneen isoäidin
peilipiirongista.
Meinasi joutua Huutonetin hävitykseen.
Pääsi pirttiimme turvaan.
Kenties näyttäytyy joskus teille tuttaville kokonaankin...
Nyt ei halua.
Olkoon.

Tavaramäärä pirttimme elinpiirissä on RUNSAANpuoleinen.
Paljon tilaa vaativaa turhuutta ja tarpeellisuutta tupa pullollaan.
Siispä seinilläkin asustaa kaappi.....

.....jos toinenkin.

Tänään.
On ollut harmaata ulkona.
Pääkin on typötyhjä.
Kaapit ovat täynnä.
Tupaten täynnä.
TIISTAITERVEISIN.....

Tinttarus

Satunnaisia asioita tässä ja nyt

Enkelit.
Olen erityisen enkeli-ihminen.
Ne ympäröivät minua kaikkialla.
Niistä saan iloa, uskoa, lohtua,kauneutta...
Joku on joskus kysynyt montako niitä minulla on?
Satoja............................
Eikä koskaan liikaa.
Jokaisella oma tarinansa kerrottavana.
Oma paikkansa, tärkeytensä elämässäni.

Valo.
Kotimme kylpee kynttilöiden valossa heti ensimmäisistä hämärtyvistä syysilloista lähtien.
Silti odotan kovasti kevättä.
Auringon valon lisääntyminen on kuin vitamiiniruiske.
Sähköisille valoille nyrpistän nenää....

Luonto.
Värit.
Kauneinta taidetta.
Aina lähellämme.
Siitä kiitän.
Tykkään viettää aikaani luonnossa.
Metsä on rakas paikka.
Nautiskelen, ihastelen kaikkea kaunista ympärilläni.
Kuuntelen luonnon äänien omaa sinfoniaa.....
Opetan lapsiani arvostamaan tätä ihanuutta.

Lapset.
Tärkeä voimavarani.
VAnhemmuus on suuri lahja.
Ja osansa rakkaudestani saa tietty armas, ihana ukkoni<3

Hiljaisuus.
Perheemme rauhan tyyssija on oman metsämme suojissa
pieni kota, jossa vietämme aikaa läpi vuoden.
Täällä lepää sielu ja mieli.

Usko.
Sillä sinä olet minun kallioni
ja linnani
ja nimesi tähden
sinä minua johdat ja talutat.
PS 31:4

Kuuden satunnaisen asian kertominen itsestään
on niin hetkestä kiinni.
Ainakin tällaiselle hetkeen tarttuvalle.
Tässä, tänään, nyt.
Tärkeää juuri tässä hetkessä.

Noniin. Ehdin jo laittaa postauksen blogiini, kun muistin, että tämähän siis oli haaste, jonka sain Marilta. Itsestään piti kertoa kuusi satunnaista asiaa. No, minusta tuli heti esiin seitsemäs:
U N O H T E L E N asioita..........
Sainpas kuitenkin tämän tähän lisättyä....vain yksi kommentti ehti tulla sitä ennen:)
HMMMMMM.........Vaikea tehtävä onkin sitten taasen pohtia, että keille haastetta heittelisi eteenpäin.......
Sunnuntai-iltapäivän kirkkoreissuni( paljastinpas jo tässä 8. asian....) alkaa olla käsillä, joten piipahdan rauhoittamaan kiireistä mieltäni sinne ja palaan haasteeseen tuonnempana! KUULEMISIIN!!

KARKULAINEN PALASI KOTIIN.....

Hetki.
Se pieni suuruus.
Tänään jouduin silmäkkäin hetken kanssa.
En saanut siitä kiinni.....
TArtuinko väärään hetkeen?
Enkö osannut olla tyytyväinen auringon kultaamaan taivaaseen,
uskollisen karvakaverin seuraan,
vienona humiseviin puunlatvoihin,
ylleni laskeutuneeseen rauhaan?

Reippain mielin astelin karvaisen ystävämme kanssa kaksisteen pihapolkua metsän läpi. Kota odotteli meitä ja tervetulleeksi vierelleen toivotti. Viskelin palloa.....koira häntä vinhasti ilosta keikkuen jolkotti pallon perään kerta toisensa jälkeen. Meillä oli kivaa! Eikö se riittänyt minulle vai miksi aistini herpaantuivat?! Ohikiitävä hetki. Ystäväni näki jotakin minua mielenkiintoisempaa!!!!!!!!!Tapojensa vastaisesti se kiisi kuin pikajuna matkaan. Huutoni kaikui niihin humiseviin latvuksiin. Tallustin sinne tänne ja takaisin. Ei missään! Istuin , itkin ja rukoilin.
Puolitoista tuskan täyttämää tuntia kertasin yksikseni kadottamaani hetkeä. Anelin. Pyysin. Kiitin siitä, että minua kuullaan. Valitukseni vastaanotetaan. Sitten tuttu karvainen ja väsynyt matkalainen tuijottaa minua läpi ikkunan. KIITOS!!!!!!!!!Tätä hetkeä en hukkaa. JA jotain tästäkin opin.

Ajatuksia kera kuvankäsittelykokeilun...

Tutkailua, tuumailua.............................

Päivä toisensa jälkeen
elämä pyörii eteenpäin,
rullaa ratojaan.
Hetki hetkeltä.
Mikä saa ajankulun tuntumaan välillä liian nopealta!!
Joskus tunne siitä kuin se olisi vahingossa pysähtynyt.
Odotus toisensa perään....
....vanhan loppu on uuden alku.

Aika ei pysähdy,
mutta minä haluan seisahtua.
Hetkeen tarttumisen tärkeys,
itsensä tutkailu,
ajan pyörästä kiinni tarttuen,
tuumaillen,
taakse kurkistellen,
uusia ovia availlen.
Sitä haluan.

Siinä sivussa arjen juna
puksuttaa.
Iloja,
solmuja,
mykkyröitä,
sykkyröitä.

Kuuntelin ja opin:
silmäile taaksejäänyttä,
käännä katse tulevaan,
opi,
vahvistu,
elä,
kiitä.
Usko ja luota.
Kompastele ja nouse.
Kipua ja riemua.
Aika antaa ja ottaa.
Otan sen vastaan avoimena!
Kunpa en juoksisi itseni ohi.
Tämä hetki.
Kiitos.
Elämisen arvoinen matka itsensä kanssa.
Toinen toistaan tukien.
Häneen turvaten.

On tämä elämä sitten iso.
Ja minä pieni.
Sopiva.

Jatkoa eilen laiskotuksen karkotukseen.....

Voi hirvitys! Tarttui tuo taannoinen uupumuksenkarkoitustauti tämän pirtin väkeen niin, että kun eilen aamulla mittari näytti vieläkin paukkupakkaslukemia, niin sunnuntain lepopäiväksi pyhittämistä vastaan täällä häärättiinkin taas oikein koko perheen voimin! Kiikuteltiin koko 6-henkisen porukkamme petivaatteet patjoja myöten koko päiväksi pakkashoitoon.
Terassin kaide saikin värikkään asun ylleen ja lopuksi tuotiin ulkoilemaan suurimmat pehmonallukatkin. Hymyssä suin ne viihtyivät ulkosalla iltaan asti. Minä kipaisin rauhoittumaan kirkkoreissulle ja osa porukasta käväisi jäähallilla luistelemassa. Ja sitten illan suussa kaikki kimpsut ja kampsut takaisin paikoilleen.

Autuaan mukavalta tuntuikin sunnuntaiehtoolla kaivautua oman rakkaan kainaloon pakkashoitoa saaneiden petivaatteiden väliin:) Pikkuisin pirtin prinsessakin ihmetteli, kuinka kivalta tuntuikaan sujahtaa vilpoisiin lakanoihin! Mutta enpä jaksaisi moista urakkaa tehdä ihan pian uudelleen. Tänään aamusella tunnustelin tuntojani.....ONNEKSI ei tietoakaan minkäänmoisista pakkaspuuhista. HUH. Se tauti kesti vain nuo kaksi päivää. Tuttu vanha laiskotus taas tänään takaisin tallella.

Ja kas kummaa,
loma alkaa olla lopuillaan.
Joulu odoteltiin,
tervetulleeksi toivoteltiin,
juhlistettiin,
nautittiin.
Nyt sille saapi vilkuttaa,
niiata,kiittää
ja muistoihin sujauttaa.
Uusi vuosi otettiin
paukutellen
vastaan!

Edessä kevään odottelu.....

Laiskotuksen karkoitus!

Pakkanen paukkuu nurkissa ja nurkkien takana!! Paukkupakkanen ei meidän pikkuväkeä säikytellyt: kerroskaupalla vaatetta ylle ja pihalle riemuitsemaan heti aamutuimaan....
Iskäläisen kanssa yhdessä karkotettiin kertarytinällä aamulaiskotus. Päätimme tyhjentää kaikki vaatehuoneen uumeniin asustelemaan muuttaneet vaatteemme pakkaseen raikastumaan. Siinä sitten vierähtikin koko pakkaspäivä ihan pimeäntuloon saakka. Tuon sorttisessa siivoilussa on puolensa: tiettyyn pisteeseen asti tuntuu kuin saisi jotain ihmeen kaltaista aikaiseksi, sitten viimeiset metrit takkuavat....tätä en ole käyttänyt vuoteen, enpä siis varmaan laita ylle ihan pian edelleenkään, mutta eipä tohdi hyvää vaatetta poiskaan heittää, vai heittäisikö....saisi ehkä joku onnekas mieleisensä kierrätyksen kautta.....pino odottelee kierrätykseen pääsyä, pino keikkuu vielä pakkasessa, nippu siellä, toinen täällä....HUH. Laiskotus meni ja hirvitys tuli.

Semmoista tänään täällä.Nyt nautin tummuneen illan tuomasta rauhasta.
Takkatulen rätinästä.
Saunapuhtoisesta olosta.
<3
Tein uudenvuodenlupauksen:
yritän olla
armollisempi
ymmärtäväisempi, kärsivällisempi...
Kaikelle pienelle alttiimpi
aistivalppaampi
levollisempi
....mpi
....mpi
Kovasti komparatiivimpi kaikelle hyvällä tapaa.

<3