Uusi K A M E R A!!!!!!!

Pitkään haaveissani olen kantanut ajatusta uudesta kamerasta.....

Ei ei ei ......en minä mitään kuvaamisesta tiedä, ymmärrä, tajua!!
Mutta sisälläni myllää valtavalla vimmaskaisella
HALU OPPIA
Yrittää,
erehtyä
ja taas yrittää
k u n n e s
jonain auringonkultaamana
tai
pakkasen pureskelemana
tai
syystuulen viuhtomana
tai
räntäsateen ryskäämänä
päivänä
OPIN!

Ystäväni, tuttavani,ratiritiralla....
tunsi ystävänsä, tuttavansa jne,
joka
oli halukas luopumaan uudehkosta Canonistaan.
Ja kiitos ja kumarrus,
maksu ja omistus!
Nyt se on tässä.
Tutustuminen voi alkaa.....
Miten paljon ihmiseltä puuttuukaan
TIETOUTTA?!
Monenmonituisia nappuloita,säätimiä,vipuskaisia...

Ulkoilimme- minä ja CanonG9, ystäväiseni.
Pientä ujoutta ilmoilla!
Suurta ymmärtämättömyyttä!
Tietämättömyyttä, taitamattomuutta suorastaan!

Äiti!!!!!
Ota kuva sillä uudella kameralla!!
Kun mun hampaat lähti!!!!!
Tuostapa irvistyksen hirvityksestä
saattaa uusi ystäväni Canon säikähtää....

....tuntuu mieltyneen
yksityiskohtiin...

Hengailimme hetken, toisenkin...
Toinen toistamme kunnioittaen.
TUTUSTUEN

Kukaties
tässä sinuiksi tullaan
toivon....

Oivalliselta vaikuttaa uusi kamuskainen!

NAutimme hurjankamalan paljon
upeasta ihanasta talvisäästä.
Suostun hetkeksi kääntämään aatokseni vielä
pois keväästä....

....pieneksi toviksi tarkkaillakseni
talvea uuden tuttavuuden läpi...

Tykästyin tuttavaan uuteen!!
Yhteistyömme jatkukoon sopuisana, sävyisänä.
Edessä uusi kamerointiavaruus!!!!!

AURINGONKULTAAMAA VIIKONLOPPUA
teille jokaiselle
!!

VALOISAMPIA AATOKSIA.....

Auringolla on uskomaton kyky saada kaikki tuntumaan
AH!!
niin enenevässä määrin
KAUNIILTA,
IHANALTA!
MAhdoton muuttuu mahdollisuudeksi suureksi.
Vaivat vänkäläiset helpommiksi kantaa.
Olen tänään rupatellut tuon
KELTAISEN
kapistuksen kanssa:)
Huutelin korkealle, kehuin
imartelin suorastaan!
Jospa se on semmoinen, että se
kehuskelulla mairealla jaksaisi
PAISTAA HUOMENNAKIN!!

Tänään mietimme töissä lasten kanssa,
millaisten asioiden kuuntelemisesta he nauttivat.
(Jeesus paransi kuuron miehen...
...OLI SIIS USKONTOTUNTI)
Siteeraan muutamia lasten ajatuksia:
Kun linnut laulaa
Kun tuli rätisee takassa
Kun aallot liplattavat kesällä rantaan
Kun äiti kutsuu minut syömään
Kun minulle taputetaan
Kun minua kehutaan
KUn iskä ja äiti höpöttävät ja hassuttelevat
Kun lettu tirisee pannussa
Kun opettaja puhuu( ...kuulosti minusta suloiselta....)
Kun kissani kehrää
Kun äiti hyräilee
Kun lapset nauravat pulkkamäessä
Listaa riittäisi......ja mukana musiikit ja soitot,
mutta minusta oli liikuttavinta kuulla lasten nauttivan pienistä tavallisista asioista.
Ja samalla heräsimme kiittämään
siitä yksinkertaisesta lahjasta, että KUULEMME!
Vielä kun jaksaisimme kuunnella myös sydämellä.....

VAloisuudellaan puettuja ajatuksia tähän päivään!
AURINKO AURINKO PAISTA,
ei ole toista samanmoista!!
Kuunnellaan......

oHHOh & huHhUh!!

Ounou!!
Oihkinaa ja voihkinaa,
valitusta, huokailua ja mutinaa merkillistä.
Sitä kaikkea ja konttien kivistystä.
Olen tönkkö kuin nuo tonkat kuvassa.
Henkisesti tukossa ja kroppa kuin kivikuormaa vetävällä aasilla!!
Ihanaa!
Mikäkös?
No,kun annoin nyt itselleni ruhtinaallisesti luvan pitää
hetken tätä marmatustani!!
Kaksi työpäivää täyteläistä takana.
LApset olivat innoissaan, kun ope oma saapui!!
Itsensä tunsi vallan tärkeäksi kapistukseksi:)
Mutta ilman istahtelua tuo kansankynttilänhomma
käy kovasti kinttuihin:)
Mutta suunta eteen, nokka taivaisiin ja
hyvä tästä tulee-meininki menoon!!

Mitään älyllistä en sitten tänään tässä ja nyt osaakaan rustata.
Pääkoppa parka kolisee tyhjyyttään.
Masun täytin juuri namilla!!
Teenpä tästä kierroksen täällä....
....tapaamisiin!!

Sunnuntain supatusta.....

Luisteluretkemme varrella oli vanha silta.
Tutkailin sitä tässä miettimässä...
Miten tärkeä onkaan jokainen palanen!
PAikka tarkasti tuumattu
murikka jokainen mietitty.
Muutoin sortuu kokonaan...
ei kanna yli joen.

Niinkuin elämässä-
- pienikin on tärkeä.

KAikella täällä on paikkansa,
aikansa,
tarkoituksensa.
Sana, joka jäi sanomatta.
Teko, joka jäi tekemättä.
Turha niitäkään murehtia,
miettiä,
pähkäillä,
puntaroida.
Niin se oli puolestamme aateltu.
Kokoon kannettu.

Avaan sydämeni silmän näkemään.
Korvani herkistän
kuulemaan.
Ymmärtämään yritän päästä...

Lapsen lailla innostumaan.
Pilkkeen pienen,
ilon pisaran
silmänurkkaani saamaan
itseäni ilahduttamaan
sinuakin siunaamaan.

VAlolle voittoa antamaan,
pimeyttä puhkomaan.
Käsiin kantaviin luottamaan.
Vastaanottamaan
valittu osani.
Sitä halajan.
Haalimalla kahmin....
ammennan auliisti.

Elämän mittainen matka.
Minuuteen.
"Etsikää niin te löydätte....."
Sinä valaiset askeleeni.

Lapsenkaltaiseksi
minut kutsutaan.....

Mitä teemmekin,
tehkäämme se täydestä
sydämestä.
Hän iloitsee minusta,
sinusta,
pienimmästäkin sillanpalasesta!

Supatuksia sydämestäni.
Sunnuntaihinne sujautin<3

Voikaahan hyvin!

Viehkeitä
aatoksia
viikonloppuun.....
Vehreyttä,
virkeyttä,
voimaa ja vauhtia!

Vaalikaa, hellikää.....
Heitelkää
halituksia,
hymyjä hentoja!
Hoivatkaa, hempeilkää,
huolet huiskikaa hetkeksi pois.....

Hetkeksi hiljentykää.
Hyvillänne kiittäkää.

NAuttikaahan
olostanne
<3

Aurinkoisen päivän riemukas retki<3

Paisteleehan tuo päivä risukasaankin!

Taas kituutin kinttuni kera fusiolla hoitoa ja kuntoutusta saamassa.
Laittoi mokoma minut kuntosalin vempaimiin!!
Huh. Ja kauhistus.
Ja samalla ah niin ihanaa!
Kipu kiusoittelee kanssani.
Kilpaa kipitellään kuurupiiloa!
Tänään sitten otin siitä niskalenkin!!!!!

Kerronpas mitä teimme:
Reppuja kolme.
Yhteen evääksi korvapuustit,sämpylät, kaakaota,pillimehut.
Makkaraa makoisaa sekä ketsuppi.
Ja koiralle papanoita.
Toiseen muovipussillinen halkoja,
tulitikut, sanomalehti loppuunluettu.
Kolmanteen luistimet mukaanlähtijöille!
Minullekin:)

Ajeltiin tuohon matkan päähän,
kotinurkille kumminkin!
Reput selkään ja seurue nelihenkinen
(isommat lapset puuttuivat...)
jokijäälle!
Aurinko helli,
silitteli kasvojamme,
seurasi hymysuin touhujamme!
Luistimet jalkaan ja kengät reppuun.
Luistelimme pari kilometriä valkeana hohtavaa jokijäätä.
Kinttuni kesti!!
Kiitos ja ylistys!
Läheisen vanhan myllyn kupeessa rantauduimme.
Kipin kapin kenkiin ja kapusimme evästelypaikalle.
Ukkokulta sytytti nuotion.
Makkara tirisi tikun nokassa.
Kaakao höyrysi ja maalasi lasten
suupielet suklaisen ruskeiksi!
MAsut mannaa täynnänsä
täyskäännös
ja sama
ihanuus
takaisinpäin!
Kotona saunaan!

Enpäs osaa löytää sanoja ,
en keksi kerrontaa,
en saata sanoa,
kuinka onnellinen olin!
Nyt kivistää kipu,
mutta tämä päivä oli minun!
Elämä on ihanaa!
Kamerasta loppui patterit ....huokaisu.
Kuvat ovat sydämessäni
<3

HUOKAUS

Tästä päivästä.
Se sipaisi hellästi poskeani.
Kuin pahoillaan.
Kuiskutti korvaan utuiset terveisensä.
Toi tuomisensa,
ei selitellyt sanojaan.

Ei tulvi sanoista suuni.
Siispä annan äänettömyydelle yösijan.
Siirtyköön muistoksi ,eiliseksi.
Tämäkin.

Korotan käden kohti huomista.....

Hiljaa huokaisen........

Hiihtoloma alkoi.........

Sukset ja pulkat,

kelkat, rattisellaiset sekä
potkusellaiset
ovat viilettäneet ja viuhuneet
Riihipirtin pihamaalla,
pellolla ja metsässä!!

Lapsilla ilo pienestä onnistuu!
Riemu raikaa ja ropisee
ilman sen kummempia kommervenkkejä!
Kuppi kuumaa mummontekemää mehua ja matkaan taas!

Illan tullen saunapuhtoiset ipanat kaivautuvat tekemäänsä "majaan"
vällyjen ja peittojen sekaan ja unimatin kutsuun vastataan suloisella tuhinalla.

Kiittelen tästä päivästä.
Luottaen katson huomiseen.

Hurjan hauskoja helmikuisia hetkiä
huomiseen!

Sunnuntaiaatoksia.....

"Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät."

"Hän on lähellä sitä, joka huutaa Häntä avuksi,
sitä, joka vilpittömästi kääntyy Hänen puoleensa."

"Anna tiesi Herran haltuun,
turvaa Häneen.
Hän pitää sinusta huolen!"

Ulkona.
Pitkästä aikaa ULKONA!!
Minä ja kintunrutaleeni.
Olo kurjista kurjin, keljuista keljuin
kipuinen
alkaa väistyä<3

Kolme nuorintamme suksineen.
Minä hissukseen hipsien.
Ukkokultainen koirulaisen kanssa.
Metsän läpi.
Pellon poikki.
Pienin askelin...............
Kipu kipittää poispäin....................

IHANAA!!!

Sinuun luotan.
Sinua kiitän.
Olet siinä.
Kanssani.
Päivästä toiseen.
Alati.

SUloiStA
SuNnUNTaiTa

Y S T Ä V Y Y T T Ä

YSTÄVÄ
Hiljaa kiitän sinusta.
Sinusta, joka olet lähellä
silloinkin, kun silmäni eivät sinua havaitse.

Kiitän arjen lahjasta,
ilosta ystävän.

Sinusta kiitän,
jonka kanssa
saan jakaa arjen mäet ja mutkat.
Sinusta,
jonka kanssa
riemuitsen pienistä ihanista
elämän sokerihippusista.

Sinusta kiitän silloinkin
kun ei ole helmikuun 14.päivä:)

Sinä mahdut ajatuksiini alati.
Sinä tunnet polkuni.
Sinuun turvaten taitan tietäni.

Sinusta kiitän.

KAIKILLE teille IHANILLE blogiystäville
sekä
satunnaiselle piipahtavaiselle vieraalle
Makoisan mukavaa
YSTÄVÄNPÄIVÄÄ
<3

Ole hyvä! Musiikkia sinulle ystävä!

Mitta täynnä. Mieli maassa.

K

Ei kurjuutta kummempaa!
Kipu kilpenäni keikahtelen.
Kivistää, koskee,kipunoi.
Kovasti kummaa kevään koputtelua.....
Keveä mieli kadoksissa!

E
Ei edistystä elossani.
Eteenpäinkö? Ehei!
Ennallaan.
Estynyt uskoni ehtymätön??!
Ei. Ennallaan sekin. Ei se säiky ei horju.

V
Vielä vaan venttailen.....
Varttani venyttelen.
Voimat vähissä vielä.
Vapautusta vaatisin? Varmuutta. Voimaa. Viehkeyttä!
Vapisevin varpain viiletän.
Vetistellen:(
Valoa!!!V A L O A olooni voimattomaan!
Voittaisi jo viiman ja varjon!

Ä
Ähäkutti!
Äläpäs päätäni käännä.
Käyskentelen vielä voimalla. Väen vängällä!
Älyllä? Ähkäisen .
Ämpärillisen väkevyyttä,
läikähdyksen nättiä näkymää.
Päässäni
päätös.

T
Tässäkö tämä? Turha luulo!
Toivoa tulevasta terveydestä.
Taatusti.
Taluttelen toiveikkuutta tupasessa.
Tirkistelen tulevaan.
Tiedäthän Sinä, tiedäthän.
Tunnet minut.
Tajuat tuntoni, tuskani.
Taidolla teet työsi.
Tämänkin.
Tule takaisin tyyni mieli!
TAputtele terveeksi tämä turjake!!
KEVÄTTÄ KOHTI kuitenkin!!
Valoa.
VOIMAA!

Täällä ähisen kipuilevan konttini kanssa.
Tietoa ei tarkkaa vielä ole, miten kuntoutuu....
Toiveikkain mielin koitan käyskennellä.
Ahmin kevään auringosta apua.
Ammennan.
Tietämättömyys vaan tuottaa lisätuskaa.

Kivutonta maanantaita teille :)
Nauttikaahan kaikesta kauniista ympärillänne!!

VAIKENEN pakon edessä muutamaksi päiväksi:(

Enkelin siiven sipaisu
hellä hipaisu
kuin lumihiutale
läpi kimaltelevan auringonkajon
leijailkoon
luoksesi........
Koskettakoon koko kaihoudellaan
poskeasi
istahtakoon siihen pienen hetken verran
kertomaan
terveisensä.
Viestinsä vienon.

Sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Se kuuluu elämään.
Oman pienuuteni sain taas kerran kokea.
Hetki.
Se pieni annettu tovi, josta olen oppinut ottamaan ilon itseeni.
Tällä kertaa se hetki veikin mennessään iloni.
Antoi tilalle kivun.
Murheen ja huolen.
Mitäkö?
Sattui haaveri.
Loukkasin takareiteni.
Jänne repesi.
Lihakseenkin retkaus ulottui.
Teki tehtävänsä.
Nyt seisten ,kivusta irvistäen kirjoitan.
Muutama vuorokausi menee nyt pakkomakuulla.
Sitten arvioidaan tarvitaanko operointia vai toipuuko muutoin.
Rukoilen.
Pyydän.
Anelen.
Saanko?

Kiitos ystävät ihanat iloa tuovista kommenteistanne!!
Nauttikaahan auringon kultaamista talvipäivistä.
Palaan kun istuminen onnistuu.....