Tänään jään.........

 Olen vain niin hauras nyt.

Voimani jäänyt kivun taskuun.Väsynyt.

Jaksamisen jonossa viivyn ja odotan.

Luottaen katson kevätmetsän heräävään helmaan.

Herään kunhan aika on.

Jumala tietää milloin.

Nyt otan itseni täältä syrjään.

Palaan kun kesä keinuttaa sylissään.

Voikaa hyvin ja antakaa auringon helliä!

Niitä ja näitä.

Voi vuokkonen, miten voinkaan nauttia valkovuokoista! Niiden hennot päät painuvat yöksi alas. Ummistavat silmänsä ja antavat unen tulla. Kevättuuli tuudittaa uneen. Kastepisarat herättävät uuteen päivään. Riihipirtin pihapiirissä on useampi vuokkomeri. Ajatuksissani sukellan niitten aaltoihin. Metsäpolkua kodalle ja aitalle ne reunustavat ja nyökyttelevät tervehdyksensä ohitse kulkevaisille. Välillä pysähdyn ja hymyilen niille. Ymmärtäväistä hymyä. Niiden on hyvä olla ja sitä ne haluavat jakaa, hyvää oloa. Metsä soittaa säveltään. Kukat kuiskuttavat kuulumisensa. Luonto on ihmeellisen kaunis!

 Vanha vesiastia lintuineen odottelee vettä sisälleen. Kenties hetki sitten alakanut sadepisaroiden tanssi antaa omastaan jokusen tipan. Istuin ystäväni kanssa keittiössämme. Jutustelimme. Joimme teetä ja napostelimme herkkujakin pikkuisen:) Sain kertoa murheeni ja iloni. Surkuvoittoinen oli tänään säveleni. Ikkunan läpi huomasimme kallionkumpareella palokärjen. KAunis ja korea olikin! Vaan eipä tuntunut löytävän määränpäätään, kun meille niin siinä keikisteli. Pyrähti sitten lähipuuhun ja aloitti naputuksensa. Hyvä niin.

 

Kuva ei tahdo keskelle. Olkoon reunassa rauhassa sitten. Emmehän mekään aina tiedä tahtomme mittaa ja määrää. 13v tyttö haluaa leipaista juustokakun suklaisen sunnuntaiksi. On niin innostunut kokkaamaan. Edellisiltana saimme herkutella taivaallisen hyvällä suklaamoussella! Nuorimmainen lupasi laulaa. MAmma ilahtuu. Kyyneleitä. Niin äidilläkin. Jippii-lauluja on lauleskellut. Tykkää niistä ja niin tykkään minäkin. Ihania. 

Sunnuntaihin

jokaiselle 

äidille ja

lapselle,

äidiksi tulevalle,

siitä haaveilevalle

mummolle, mammalle

kaikille meille

IHANINTA ÄITIENPÄIVÄÄ!

Luonnon sylissä sykkyrällä

Aurinkoiseen maanantaihin avasin silmäni. Toipuminen on edennyt pienin askelin. Pienin askelin hipsin minäkin. NAppasin kameran kaveriksi ja hipsuttelin ympäri Riihipirtin pihapiiriä. Mieli halajaisi jo kiivetä kaikille kallioille, mutta se saa vielä odottaa! Maltillisin mielin ja makustellen ,ei kiireellä ja hopulla. Istahdin kodan luona penkille ja painoin silmäni kiinni. Nautin auringon lähettämien säteiden lämpimästä hyväilystä. Kuuntelin viserrystä ja piipitystä, kauneinta konserttiaan pitivät kevään sirkuttelijat. Tuuli tuntui myhäilevän kanssani. Oli vaan niin hyvä olla! Luonnon sylissä. Rakastavien silmien alla. Kauneuden keskellä.

Pieniä ihmeitä ihastelin. Pää kallellaan niille hymyilin. Kuuntelin kasvun laulua.

Nuuhkin ja muistelin. Niin monena kesänä tämäkin lipstikka on antanut arominsa. Suonut suloisen säväyksensä kesäkeittiöllemme:) Kesän odottelussa on viehkeytensä. Pian se saapuu ja levittää kätensä syliin ottaakseen. Hymyilen itsekseni. Ajatuksissa kiikkuu kiitos. Lähetän sen tuulen kuljetettavaksi!

Osaisinko huokaista huomisen huoletkin harteiltani hetkeksi. KAntaa ne kivien keralle. 

Terapeuttista.

Taidan tästä toviksi vielä lähteä luonnon syliin viipymään.

Auringon valovoimaa

ja

luonnonihmeiden hoivaa

sinun päivääsi.

Ruusuisia unelmia

Minua on hellitty ruusuilla. Äiti piipahti ja toi valkean ruukussaan. Toipilaalle iloksi. Rakas kiikutti eilen töistä tullessaan kimpun hehkeän vaaleanpunaisia. Ihan vain iloksi ja vapuksi. Aurinko antoi säteitään seuraksemme vielä, kun ilta jo kuiskutteli tuloaan. Makustelimme salaattia ja lehtipihviä terassilla.Tykkään aurinkokuivatuista tomaateista. Saavat aina tilan salaatistani. Sopuisasti sijan antavat fetapalasille ja saksanpähkinöille. NAm!

Aamusella rakas polkaisi hyötyliikuntaa töihin 15 km runsaan. Lähti sateenropinan saattelemana. Minä viivyin peiton alla ja nousin vasta aamukahvin tuoksun kutkutellessa nenänpäässä. Kiitos lapsille! Paistetta ja sadetta. Sulassa sovussa ja vuorotahtiin. Niinkuin elämässäkin. Suru tekee sijan ilolle. Taakka ja kipu on askel riemuun ja saa ilon pulppuamaan isommin. Miten voisinkaan ymmärtää toista ellen kokisi toista! 

Jurgen Werth kirjasessa Hyvän päivän ajatuksia:

Kun tietää olevansa rakastettu,

voi heittäytyä rentona.

Ihmisten rakkauteen.

Jumalan rakkauteen.