Tauti ja väsy ohitettu!

Ihanaa!!!!!
Rakastan armasta ihanaa miestäni!!
Sain kuin sainkin remonttikärpäsen puraisemaan häntä.
Vaivihkaa se jatkoi kärpästelyään.....
...ja nyt on keittiö saanut ripauksen uuttaa väriä.
Aula ja ruokailutila ovat pukeutuneet vaaleaan.
Olohuone odottaa omaa uutta väriään,
joka jo nurkassa kurkistaa ja
purkeissa uinuu.
Nuorimmaisen kellervä huone saa
vanharoosavärityksen yhdistettynä vaaleaan....
Jokin ihkuliini boordi vielä hakusessa....
Ja jopa leikkimökki sai lupauksen
kesärempasta!!!
IHANA MIES!!!

Kirppiksellä käväisin pikavisiitillä.
Eipä kummia silmiini osunut.
Mutta suloinen kangaskassi tarttui kätösiin
oottelemaan kesäisiä jätskiauton piipityksiä:)

Pöpöliinin jäljiltä keralleni kulkemaan muutti
uupumus
ihan kiusaksi asti vei voimani.
Unta olisin jaksanut vedellä sikeästi vaikka
miten piiiiiitkälle,
vaan kun työaamuina kello soittaa rauhaisan
herättelymelodiansa ennen kukon laulua:(

Piristystä hiukkasen porevitamiinin
ja hedelmäkoktailin
yhdistelmästä
:)
Ja taas jaksaa!

Tautilainen tuli tupahan.....

Jokin outo pöpöliini otti ja muutti
matkalaisekseni.
Mitään ennakkoilmoitusta, kirjettä
taikka edes s-postia ei itsestään laitellut.
Kiusasi minua aamusella.
Vei voimat ja mehut tyystin.
Kaverina kulki pihamaalla auringon syleilyssä.
Kapusi kanssani omenapuuhun oksia karsimaan.
Velloi vatsanseutuvilla.
Imi itseensä ilon kahvihetkestä.
Väänsi vatsan nurinniskoin.

Mokoma.
Uuvutti ja jäi keralleni lepäämään.
MAhtaneeko viihtyä huomisenkin.....?
Tuupin sitä tiehensä menemään....
En tykkää siitä ensinkään!!!

Aatoksia aurinkoisia...

Pikkuinen poika huhuili haltioissaan
ikkunaan kirmasi
ihmettä ihailemaan!
Aurinko punoitti taivaanrannassa uskomattoman kauniina,
imaisi tunnelmaansa.
Antoi parastaan Luoja.
Isämme, jonka kädestä kaikki alkoi.
HYmyilin tyytyväisyyttäni,
herkistyin.
Kun lapsi huomaa kaiken kiireen keskellä ilahtua
pysähtyä nauttimaan Luojan työstä
se sai itseni tuntemaan tuon hetken suurempana,
tärkeämpänä.
Niin lapsoseni, ympärillämme on niin
isosti ihmeteltävää!

Tänään töistä kotiin ajellessa
tunsin sen.
Lupauksen.
Aurinko antoi kyytiä lumisille kinoksille.
Räystäästä tipahteli kirkkaita pisaroita.
KEVÄT kolkuttelee kynnyksellä.
Kapuaa kainaloomme tuota pikaa!

Minkävärinen on sinun kevääsi tänä vuonna?
Miltä se tuoksuu?
Miltä kuulostaa?
Mitä lupaa?
Minun kevääni on saanut uutta puhtia turkoosista.
Ripauksen raikkautta.
Vihreä vehreys ei ole hiipunut,
vaan nostaa päätään hiljalleen
herättäen luonnon pienet aarteet talviuniltaan....
Minun keväässäni tuoksuvat yrtit,
multa möyheä sekä hennot helmililjat.
Korviini se kantautuu sirkutuksena sirkeänä,
se hellii hennolla tuulahduksellaan,
silittää poskeani.
Litinä, lotina lätäköiden ilakoi innolla ihanalla!
LAsten riemu kiirii yli metsien ja peltojen,
maanääriin asti!
Kiitoksena kuulen sen.
Lupausta lunastaa Luojamme.
Antaa kauneintaan.
Avaan silmäni ja sydämeni aistimaan kaiken sen.
Kiitän.

Miten saammekaan olla
onnekkaita.
Tämä kaikki meille on annettu.
Rakkaudella asetettu.
Ja Hän näki, että näin oli hyvä.

Ripautan väriä pirteää.
Siirtelen, vaihtelen.
Tuohonko tämä vaiko tänne tuo?!
Sinne taikka tänne,
onnellisena tästä kaikesta olen.

Nauttikaamme kaikesta pienestä kauniista ympärillämme!
Läikäytellään iloa yli äyräiden!
HAlauksia visiteerajille ihanille!

ILOISIA TUNNUSTUKSIA

K I I T O S!!!!!
Harmaan maanantain piristyksestä
kiitellen, ilahtunein mielin
kaartelin nappaamassa
kainalooni nämä upeat tunnustukset.
Margelta sain jo tovi sitten hyvän mielen tunnustuksen.
Tänään se oli putkahtanut luokseni vielä Maakalta ja
Hannalta. Lennun luota taskuuni talletin ihkulaisen
tykkäämistunnustuksen.
Iloitsen jokaisesta hymystä,
mietteestä,
aatoksesta, jonka joskus blogistani lähtiessä
saat mukaasi otettua!!
KIITOS kaikille teille mukaville visiteeraajille!!!
Tunnustuksia on tipahdellut moniin ihaniin blogeihin,
joten ropsautan keväisen tunnustussateen
jokaiselle jolla sellaista ei vielä ole!!
Oleppa hyvä! Varmasti ansaitset omasi!!

Lintusia ootellessa tyttöjen päivää...

Muuttopuuhia suloisten sirkuttajien ootellessa
koitan kovasti kääntää
mieleni nauttimaan
viimeisistä
lumisista
hetkistä.

Vietettiin tänään tyttöjen kanssa semmoinen
female-päivä.
Mies otti poitsuliinit mukaan koko päivän
jääkiekkoturneelle
ja
me tytöt
shoppailtiin
saunottiin
syötiin mozarellapitsaa
ja nyt jo pikkuruisin uinuu.

TAvallinen,ihana päivä.
Siitä sopii kiittää.
Arjen ihmeet.
Niissä lepää suuri salaisuus.

TULE JO KESÄ!

Pian!! Tule pian!!!!!!
K E S Ä

Reissaa jo muille maille!!!!!
T A L V I

Mieli halajaa jo kevätkirkkoon!!

Nyt on liian myöhä murehtia
lumetonta
joulukirkkoa.....
Se oli ja meni.
Saisi mennä nyt jo lumikin!

Haluan taas uittaa varpaita
kirkkaissa
kesäisissä
vesissä!

Ja viedä jo varaston perälle
talviset
tamineet!

VÄREJÄ

Miten sitä muuttuukaan tuo väreihin tykästyminen?!
Yhtenä hetkenä kaiken pitäisi hohtaa sinisen sävyissä....
Toisena tovina ei sielu siedä
häivähdystäkään sinertävää.
Jossakin suuressa suloisessa hulluudessani halusin
vuosi sitten
olohuoneestamme kaksi seinää
VIOLETIKSI!
Ukkokulta suti seiniin uuden liilan sävyn.
Nyt en kestä katsella
ei sielu siedä
nätiksi ei näky silmissäni muutu
ei ei ei!!!
Olen kyllääntynyt .
Tarpeekseni ahminut violetin voimaa.....
(kiittämättömyydessäni häpeilen...)

Vanhemman tyttösen kammarissa hehkuu roosa ja pinkki.
Vaan hänpä halajaisi beigeä ja ruskeaa rusotusta
huoneeseensa!
(kiittämättömyydessään häpeilee...)
Pikkusiskonen taasen elelee prinsessaista aikakautta ja
kadehtien katsastelee siskonsa vaaleanpunaista valtaistuinta...
(kiittämättömyyttään häpeilee...)
Itsellään pirteä lime ja keltainen
kevättä sirkuttaen vastaanottamassa....

Vaaleaa on saapunut vieraaksemme enenevässä määrin...
Vehreällä viheriöinnillä
höystettynä....
Kevät kutittaa rinnassa!

Värioppia lasten kanssa huomenissa aloittelen töissä...
Siksipä ehkä sisikuntani silmäilee ympärilleen
värejä poimien, popsien
ja makustellen.
Vaan enpäs tohdi kotosalla seinien väreistä
supatusta aloittaa....
tulee se kevät
tämänvärisilläkin seinillä....

Iloisen värikästä
tätä päivää
!!!
Kiitollisin mielin.

Elämä on ihmeitä täynnä

Miten kaikki voisi olla vain sattuman sanelemaa....
VAilla tarkoitustako olisimme,
vain visiitillä
ilman määränpäätä?!
KAikkinaisuus ympärillämme...
se kaikki tarkoin tuumattu,
kartan lailla kaavoitettu,
rakkaudella synnytetty,
armolla annettu.

Pieniä ihmeitä
elämän kopat pullollaan!
Eivät ne ole tupsahtaneet,
tulleet tuntemattomasta.
Luojan lahjoina ne on meille annettu,
kukin tehtäväänsä tarkoitettu.
Pieninkin.
Hänen suunnitelmassaan jokaiselle paikka paras asetettu.
Aarteita arjen ja juhlan.
Jokainen paikkansa ansainneena.
Jumalan kätten työtä.
Taidolla tehtynä, toimeensa taivutettuna.
Suurella rakkaudella räätälöity
ja viisaudella veistetty.
KAikki mikä on.
Jumala on Jumala.
Hän yksin tietää mitä tekee.
Ei meidän ymmärryksemme riitä.
Otan vastaan sen mitä annetaan avoimin sydämin.
USkoen.
Luottaen.
Se riittää.

Varjele sitä mitä on sydämessäsi,
siellä on koko elämäsi lähde.
Sananl. 4: 23

Tahdon varjella sitä mikä on tärkeää,
täyttää sydämeni kiitoksella,
riemuiten ylistää,
nöyrimmin nyökkäillä,
käteni kohti korkeuksia kohottaa.

Avaan sydämeni salvat,
luukut lukot aukaisen...

Mietteitä mielen sopukoista.
Jaan ne kanssasi.

Hän on lähellä jokaista, joka Hänen puoleensa kääntyy.

HAASTEESEEN vastaan.....

Sain HAASTEEN.
Listaa viisi inhokkiruokaasi ja haasta mukaan viisi bloggaajaa.
Valoisat aatokset ovat kutitelleet mieltäni viime päivät.
Kiitokselle olen antanut asuinsijan viereltäni.
Mutta.
Pilke silmänurkassani otan vastaan saamani haasteen,
jonka sain
Elämän helminauhaa-blogin Margelta
ja yritän hieman raottaa
kiittämättömyyteni kirstua....
INHOKKIruokia luvassa viisi kpl
HMM.......
Kielelle pyrkii kulinaristinen NAM!!
Työntelen sitä matkoihinsa.....
Suljen silmäni.
Minun inhokkilistani topfive on....
EN tykkää:
1.silakkapihveistä
ENKÄ
2. maksakastikkeesta
ENKÄ
3. kyljyksistä
ENKÄ
4. oliiveista(ei taida täyttää ruuan kriteeriä:)
ENKÄ
5.veriletuista

Kiitosta heittelen kuitenkin ilmoille kaikesta tarjotusta!!
Hmmmmm....
Ottakoon matkaansa tämän haasteen ohikulkiessaan ken mielii...
En valjasta sillä ketään erityisesti tällä kertaa.

Ja tähän loppuun sopinee kuitenkin:
KIITOS RUUASTA!

VAlo voittaa kaiken pimeyden....

Helmikuinen halla antoi kättä maaliskuulle....
...."Jatka sinä tästä",virkkoi ja sulki silmänsä.
"Mieluusti viritän lauluni keväälle",
mietti maaliskuu.
"Minuako jo odotteli joku?!",
hämillään lämpimien hymyjen edessä.
Oi, odotettu vieras!
Tuo mukanasi V A L O A!!!!

Sinun sanasi on lamppu
joka valaisee askeleeni,
se on valo minun matkallani.
Ps119:105

Valoa matkallemme kaipaamme.
Elämän lyhdyksi
Sinut tarvitsemme.
Sinut, jolle mikään ei ole mahdotonta.
Miten mittaamaton onkaan voimasi!
Olet aurinkomme pimeällä.

Olet lyhtyni.
Valoni.
Turvani, linnani.

"Esiin pimennosta nouse kokonaan,
sinä olet totta,
sinut tunnetaan...."

Kuura koskettaa poskea.
Viipyy hetken.
Jättää huntunsa harteille hetkeksi...
...hiipii jättäen jäähyväisensä.
Sulaa pois.

Aatoksia tiistaisia:)