maanantai 28. syyskuuta 2009

Heijastuksia.....


 VAtsani täyteen,
sieluni pullolleen
olen ahminut syksyn ihanuutta,
heijastuksia heleitä, kuvia kuulaita.
Aamun vilakka utu hyväilee posken nukkaa
ja pakostakin pukkaa kiireen nurkkaan. 
 
  Tuttavuutta on jo pitänyt hieroa 
villatakin kanssa,
sateenvarjo saa keikkua korin pohjalla
odotellen
valmiina levittämään
siipensä sepposen selälleen!
Löysin ihanat puolikäsineet, mustat,
joissa harmaa kudottu kukka
keimailee kämmenselällä:)
Peukulle oma kolo,
IHANAT!!
 
Pimeneviin iltoihin laskeutuu hämy.
Se pyytää keralleen liekin valoa,
kajastusta
lämpöä
ihanuutta.
Supatusta suloista saapuvasta 
JOULUSTA
kuuluu kutkutuksena korvan takana....
 
kuin lapsi pieni.
Lätäköissä lampsia
saappaissa pikkuisen liian suurissa.
Laatia suunnitelmia
vailla 
vääjäämättömiä tosiasioita.
Huolet heitettyinä
tuulten kuljetettaviksi.....

Toisaalta.
Kaikki on mahdollista!!
KAikki on kiinni meistä!!
Saakoon syksy sylimme
avoimeksi
vastaanottamaan
sitä,
mitä tulossa on.....
Mukavaa alkanutta viikkoa!!

torstai 24. syyskuuta 2009

Pienestä iso ilo!


Miten onkaan painanut taakka harteilla.
Miten onkaan syvällä sisälläni soinut mollissa sävel.
Miten olenkaan murtunein mielin laahustanut.
Eikä polkuni pää edes häämöttänyt!?! 
 
Ilo pienestä saa suuren roolin .
Mieli karkeloi ja iloitsee.
Riemuhuuto.
Soitto sydämeni  sävelten käy duuriin.
Kiitoksen kohotan paikalleen.

 
 Päivieni taulu piirtyy pilviin.
Kokoan kauneuden katseeni kiertoon.
Elämä .
Tässä ja nyt.
Hetki hento muutti mustan 
ruskaksi.
Iloitsen niin!




 Kiittämisen kulutushysteriaako?
EI!!
Kiitosta riittää riittää ja riittää.
Sitä ei voi tuhlata liikaa!!
Se pitää siepata pienestä.
Antaa pienelle suuruus!


 
Kiitos.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Hetkessä


 Olen viime aikoina monessa
kääntynyt Jumalan puoleen.
Kiitos pienestäkin saa tahollaan niin
suuren sijan.
Pyyntöni vaimea
kantautuu
taholleen
ja saa tuulta alleen, voimistuu.
Mikään ei ole pienuudessaan
taikka
vähäisyydessään
vailla huomiota,
sijaa,
tärkeyttä. 
Lapsen kädet
sormet sormien lomassa.
Suuri kuva vain täynnä tästä pienestä.
Videotykin vaimea surina.
"Mitä sinulle tulee mieleen tästä kuvasta?",
kysyn.
23 oppivaista seitsenvuotiasta hiljaa,
mietteissään,
kynttilä valaisee aamu-utuisen luokan.
"Siitä tulee se mieleen, kun voi puhua TaivaanIsälle."
Liikutun.
Riemuni kasvaa sisälläni.
Juuri näin.
Näin minä sen haluan olevan.
Olet niin oikeassa.
(Uskontotunnin aiheena RUKOUS)


Hän kuulee.
Hän ymmärtää.
Hän lohduttaa.
Hänellä on aikaa.
Hän jaksaa.
Hänelle olet tärkeä.

...ehkäpä Hän oli läsnä tuossa hetkessä....
KIITOS.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Tämän päivän tuumailuja.....



Painaa raskaana ajatusten taakka,
kuorma
liialla pähkäilyllä päällystetty.
PAinuu pää
näkemään, omien jalkojen juureen,
pienuuden puutarhaan,
oivaltamattomiin onkaloihin.
VAan paljonpa poimivat väsyneet silmät,
kauneutta kurkkivat 
kulmiaan nostellen.
Sittenkin. 
  
Nousee kohti korkeutta
ajatus,
kapuaa, kiipeää
nälkäisenä
KERRO!!
Anna ymmärrys!!
KOhota ajatukset siivilleen
takaisin tuuppaa tuttu tunne,
hetkeksi hiljaisuuteen hävinnyt...
KIITOS!! 
  
Karu voimattomuus
olen paljaana aivan.... 
kAikesta kuoriutunut 
kadottanut itseni.

 Kehotan käsken
koitan kovasti kaikellani.
Kiittää.
Aiheita riittää.
Nyt.....
Näen ne taas kukkaan puhjenneina!!
  
 VAloni, iloni.
KAIKKENI.
Sain olla hetken , olla vain.
Sinä olit läsnä silloinkin.
Pienuuteni perustana.
KIITOS.
 
 

torstai 10. syyskuuta 2009

Tuli...meni....jätti hetkeksi rauhaan....uudestaan tullakseen!!!

Ei auttanut vitamiinien popsiminen.
Vetäydyn apaattisin aatoksin potemaan uutta tautia,
joka kahmaisi minut suureen syliinsä.
Väsynyt, mutta onnellinen-
niinhän sitä tavataan sanoa.....
Nupullaan on tämän pöpön visiitti,
kurkkuuni loikkasi jostain,
yllätti
ja selätti.
MOKOMA!!
Kuumeen oli matkalaukkuunsa pakannut,
sen toi tullessaan.
Roikun reporankana
reppana
ja 
venttailen.

perjantai 4. syyskuuta 2009

PAlanen pienoinen sieltä ja täältä

Nips ja naps.
Antibiootti voimat vei.
Pää painuu pehmoiseen tyynyyn
ja antaa aatosten soljua
h i t a a s t i
Kurkkii tirkistelee
miettii pähkäilee
kulkeeko
ajatus
Syttyykö
ajatuksen liekki?
Siellä
täällä
...jossain....
HAloo!!
Nyt en kuule...
...enkä nää
Raottaa olemustaan
muistuttaa olemassolostaan
huhuilee hanakkaasti
läsnä päästäkseen...
L a a h u s t a n
Istun ikkunan viereen.
Ja odotan.

Tyhjyyttä kolisivat tynnyrit tänään.

torstai 3. syyskuuta 2009

Myllerryksen keskellä ymmärtämistä.....

Aatoksissani on tämän päivän majaillut
mietteitä mukavia.
Tukkoisen nenuni ja jolkottavan päänuppini
toivottomuuden ohittaen
olen lojunut positiivisten ajatusten nojatuolissa.
Miten pienet asiat voivatkaan saada
omaan oloon nostetta,
kiitosmielen kohottelemaan kätösiään,
kurkottautumaan latvuksiin saakka!!
Meistä pidetään tavattoman hyvää huolta.
Sen ymmärtäminen,
itsensä luovuttaminen kannettavaksi
vahvimmilla käsillä,
mitä olla voi!!
Siitä saa lusikoitua lohtua suruunsa,
iloa murheen keskelle,
toivoa toivottomuuteen,
lämpöä palelevaan sydämeen,
siinä on
kaikki
<3
Ja vielä enemmän!
Luottamus hyvän paremmuuteen
ja usko siihen, ettei kaadu kokonansa,
vaikka kompastelisikin,
nyökyttely hyvyydelle
kaiken taakkakuormankin alla
saa pienuuteemme
uskomattoman voiman.
VAloisassa sydämessä
kasvaa
siemen
uuteen
hyväätekevään
taimeen...

Vaalikaa ystävyyttä!
Loikotelkaa kauniita sanoja,
heitelkää halituksia,
jaksakaa
luottakaa
ymmärtäkää
<3

Kiitän.