Kesä on ottanut syliinsä

Kietoi hyvyyteensä ja kauneuteensa minut tyystin. Kesä. Askel ei enää tunnu tavoittavan auringon lämmittämää hiekkaa, sen kepeydessä kuuluu onnellisuuteni. Nautin niin. Ei ollenkaan väsy kiitollinen mieleni ja kesälämmön täyttämä sydämeni laulamasta kesätuulen kanssa kilvan. Niiden soinnussa on herkkää kauneutta. Ammennan kaikellani kaiken aikaa enkä täyty. Kesä on ottanut minut syliinsä aivan. Se tuudittaa kuin emo poikastaan. Sipaisee suukkosen poskelleni ja hymyilee kanssani kilpaa. Tässä kesässä on jotain aivan erityistä siunausta.

Silmäni poimii pieniä ihmeitä. Talletan niistä hennon muiston itseeni. Ehkäpä talven varalle. Tästä sielun lämmöstä sytytän tulen kylmään talvi-iltaan. Tapasin sunnuntaina erityisen ystäväni. Menimme Ruissalon kansanpuistoalueelle luontopolkua kulkemaan. Puhelimme kuulumisiamme. Jokaisessa askeleessa oli kesän keveys. Naurumme nousi kutittamaan poutapilven poskea. Istahdimme metsäkirkolle kallioiden ja mäntyjen kesäpesään. Söimme eväät ja suljimme silmämme. Oli niin paljon kiitettävää ,kerrottavaa Isälle . Jotakin sydämelle laskettua pyyntöä sanottavaksi toisen puolesta. Ystävien, lasten, omien rakkaiden. Olin kosketettu.

Kuin kesäaamun kastepisara poimulehdellä. Onnen ja tyyneydenkyynel. Sipaisen sen hymypolkua poskeltani. Voiko päiviinsä enää muuta toivoa? Auringonsylissä on kaikki. Tässä pienuudessani koen jotakin suurensuurta.

ILoa, onnea ja hymynhelmeilyä

auringonkultaamaan

päivääsi tähän.

Karsimista

Kukaan muu ei sitä tosiasiaa tunnusta huomaavansa, vaan itselle se on tässä ihan, vyötäröllä, uumalla omalla. Muutama lokoilukilo. Kesäkilo. Toipumiskilo. KArsintaa siis edessä. Se päätös on tehty. Tuumasta toimeen asti vaan on niin pitkä askel. Miten voikin lyhyt askellus tuntua taivaitten ja valtamerten yli matkaamiselta.

Uutukaiset pottuset saivat uuden elämän seuraavan illan aterialla. Yrttejä nipsaisin joka sorttia ja silputtelin pottulaisten ylle ja ympärille kera keveän öljyn. Muutama kapris pääsi joukkoon myös. Oli aika namia!

Salaattia salaattia ja salaattia. Tykkään kovasti ihan ja oikeasti. Mutta kun yrittää salaattiin rakentaa samanmoista suhdetta kuin irtokarkkeihin ja suklaaseen jäätelöstä puhumattakaan...Huomaan muutaman hennon otsarutun ja suun painuessa suppuun on vaikea selittää salaatille, että siihen suhtaudun kunnioituksella ja kulinarismilla. Keventäminen takkuilee yhä. Hetki taaspäin nielaisin ne kielletyt hedelmät, hups.

Makuusopen keventäminen oli helpompaa. Käänsin päiväpeitteen ympäri ja jätin hetkeksi hyvästit suurille ruskeille sävyille. Toinen puoli paljastui valkeana. Ikkunoihin ripustelin kepeät harsovalkeudet. Lattialle pieni valkea matto. Kadehtien mietin hetkessä tapahtunutta keventymistä. Minulle vaaka on a r m o t o n.

LAuantain sade antoi luvan karsia ulkosalla. Moottorisaha lauloi rakkaan käsissä, oksasakset minun hyppysissäni ja puuvajalle ilmaantui uutukaisia kirveen odottelijoita. VAltavat määrät päätyivät valvotusti ritisemään savuna ilmaan. Karsiessa keventäessä metsän ilmettä paljastui tontin nurkilta kallion kupeesta piilossa vallan majaa pitänyt herttaisen hurmaava paikka. Puronvarsi  metsämansikkamättäineen. Saatanpa päivänä jonain esitellä neito puronvarren teillekin! Se sai sopen sydämeltäni oitis! Hyötyliikuntaa harjoittaessa saattoi mieleni lisäksi keventyä uumakin hitusen. Toivon.

Niin. VAnhaa pitää karsia löytääkseen sijaa uudelle. Makuukammarin karsiminen tummuudesta, jotta valo sai paikan, oli helppoa. Metsässä karsiessa silmä löysi uutta piiloistaan. Helppoa ja niin terapeuttisen mukavaa puuhaa. Miksi sen pitääkin olla vartalossa niin himputin hankalaa. JA olenhan hyvä tällaisenakin. Pikkuisen pulleampana, kilon taikka kaksi:) VAan keventäminen jatkukoon..............

Uuteen ilmeeseen totutellen

Huokaisten olen sen tosiasian äärellä nöyränä ja taitamattomana, että Riihipirtti ei palaa entisekseen. Noin ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Toisaalta tärkeintähän meissä eläväisissäkin on se, mitä sisällämme kannamme. Se, mitä sydämellä asustaa. Ilme muuttui, kun tupsauttelee ja tarjolle laittaa kerta toisensa jälkeen tämä systeemi uutta ilmettä. Sormeilin ja painelin ja kokeilin ja hujahti kaikki vanha kadoksiin.RAkas eilennä iltasella ihmetteli, että mikäs mieltä painaa. JA nauruun tyrskähdin, kun tajusin murehtivani blogin ulkoasua.

Haukkuvaistemme ilmeitä. Toinen onpi tarkkana ja aistein herkistynein kuuntelee, katselee.....

Toinen nauttii viileästä kielopedistä ja rakkaitten tutuista äänistä vierellä ihan.....

Kesäilmeitä keskittyneitä.....

......ja vieläkin keskittyneempiä.

Toisen ilme vasta nupullansa aivan, niin ettei edes huomaa tuttavuutta tekeväistä tulijaa lehdellään.

Toisen ilme avautunut  antamaan kaiken kauneutensa meille, lahjana Luojan.

Uuteen ilmeeseen totutellen,

pienin aatoksin.

Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu,

vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

-Demokritos-

Kasvun ihmettelyä kasvihuoneella

Siinä se nyt on. Oma armas kasvihuone:) Toki se Kekkilän komeus jätettiin toteutumattomaksi unelmaksi ja hyvä niin. Siellä se seurustelee iloisesti puhellen muiden unelmien seurana. En kertonut shhhh....(ethän sinäkään;) että näitä K-Raudan huoneita kun olisi saanut kuusi sen unelmahuoneen hinnalla. Vaan pystypäin rakkaan rakentamana seisoo tämäkin. Ja hetimmiten itse siihen ihastuin. Heilautan kättäni lempeän hymyn saattelemana unelmahuoneelle. Näin on hyvä. Tämä tuntuu kotoisalta ja saa ansaitsemansa ihastelun osakseen:)

Apureita on riittänyt huonetta laitellessa. RAkas teki perustukset ja nikkaroi pienet laarit ja hyllyt. HAukkuvaiset apurit hyörivät ympärillä ihmetellen ja lapsista oli eri hauskaa riipiä muovisuojia elementeistä molemmin puolin irti ennenkuin niitä saatiin sujauteltua sijoilleen. Ja ettei kasvimaa tuntisi itseään hylätyksi, nipsin minä rikkakasveja hyräillen ja poika ruiskutteli vettä sateen kanssa kilpaa uusille siemenille. Ensimmäinen pinaattikeitto on jo makusteltu. Miten voikaan oman maan antimista tehtynä sekin maittaa ihan maailman parhaalta!

PAllokentän vipinä ja vipellys antoi aihetta edes jonkinmoisen lähinnä henkisen esteen asentamiseksi huoneen taakse. Vaan mukavasti ovat pallot pomppineet omillaan eikä haavereita ole sattunut.

Saanko esitellä: sydämeni syvyyksiin itselleen sijan ja paikan rakentanut ruskea tomaatti lajikenimeltään Black Russian. Sain tämän harvinaisemman sortin tomaatintaimen eräältä pikkuoppilaaltani päätöspäivänä. On siemenestä heillä kasvatettu. Lämmöllä. Näen aina kasvihuoneeseen kurkistellessani pienen pojan hymyilevän naaman:) Tomaatti tuo onkin aivan erityinen. Sai kunnian olla huoneen ensimmäinen asukki. Saa luvan kanssa komennella muita taimia tarhassa. Mutta ystävältä saaduille tomaateille tavallisille sekä paprikoille pyysin olemaan armollinen. Sopu sijaa antaa täälläkin.

Kun ohi kulkiessa pysähtyy, saattaa kuulla taimien suloisen supatuksen. Mokoma multasäkki ja kannu keikkuvainen ovatten jääneet laiskottelemaan kesken touhun. No, nokoset tekevät ihmeitä:) Lepo antaa pontta ponnisteluille.

Yrttejä laitoimme tännekin tulemaan monenmoisia.

Sieltä ne pilkistävät ja hiljalleen voimistuvat. Tuovat iloa Riihipirtin väelle pitkään. Innoissaan saa ensin laitella niitä siemeniä suloisia kasvamaan. Sitten seurata kasvua kiitollisin mielin. Lopuksi napostella oman huoneen antimia. Tämä oli muutaman kesän unelma. Nyt se on tässä. Voinko kyllin kiittää!

Tämä päivä on ollut sadepisaroiden tanssia poutapilvien kanssa. Vuorotellen ja välillä rinnakkain. Sulassa sovussa kuin taimet tarhassa:)

Illalla hiljenee taimien turinat, kun yhdessä käymme Riihipirtin iltakierroksella huikkaamassa hyvät yöt kasvavaisille.

Pienestä ilosta saa suuresti sydämelle lämmintä mieltä.

Hymynhelmeilyä tähän hetkeesi!

Sateen suukoteltavana

Sateenropina on säestänyt tätä päivää. Sade jakaa ulkonaviihtyväiselle pieniä suukkosiaan. Ilmassa on herkkää heräämistä auringon kuivattamassa luonnossa. Moni kasvi tuntuu kuin huokailevan, myhäilevän sateen syleilyssä. Huomasin vain, että tässä kosteassa tyyneydessä viihtyvät myös hyttyset. Huitaisen niitä matkoihinsa ja palaan sisälle. Sadepäivä kutsuu kaappien siivoukseen. JA meillä se menee niin, että, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kovan tohinan kanssa siistiytyy lelulaatikot ja pulpetin sisältö tuolla pienimmäisen kammarissa:)  Neito on samanmoinen siivoilija kuin äitsynsä. Puuhaa säestää pieni itsekseenhöpötys. Suloista.

Pihapolkujen vierustoilla villit ja vapaana kasvavat kaunokaiset saavat tältä päivältä uutta puhtia kukoistukseensa. Olen innostunut ihastelemaan aivan erityisyydellä kesän luonnonkukkia. Unelmanani on iso kukkaniitty tuohon Riihipirtin eteen. Nyt se on annettuna paikallisen viljelijän viljeltäväksi. KAunis on katsella nytkin. Saa seurailla kasvun ihmettä, kun talven jäljiltä onnettomat mustat multavaot muuttuvat ajan kanssa vehnäpelloksi. Syksyllä sen kauneus on uskomaton! Säästän unelmani. TAlletan sydänalaan. Hymysuin:)

Puuvajalla pidettiin pari viikkoa sitten oman porukan pikkutalkoot. Nyt sen ohi kulkiessa hymyilyttää. LApset isommat ihmettelivät, että pitääkö puuvajalla ja tunkiollakin siivota:) Halot on poika hakannut ja porukalla pinottu. Kelkat ja pulkat päässeet suojaan ja viimeisetkin kesätuolit kaivettu esiin. Minä sain luvan kanssa seurailla sivusta kun flunssa silloin jo kolkutteli tulollaan...

Sateesta nauttii tämäkin roikkuessaan lisää rosoa itseensä sateelta pyytämässä.

JA minä hipsuttelen nyt viimeisten kaapin hyllyjen luo kuiskimaan, josko laitettaisiin sadepäivän urakka päätökseen. Sateen jälkeen ilma tuoksuu niin raikkaalta. Odotan jo huomista....taidanpa hörpätä aamukupposen sateen jättämässä suloisuudessa tuolla ulkosalla.....

Aatoksiisi ota jotakin oikein kaunista,

sulje silmät ja kohota kasvot

sateen suukoteltavaksi!

Tämä päivä toi paljon iloa

PÄivä alkaa painua mailleen. Nojaan terassin kaiteeseen ja yskähdän vaimeasti. Kurkku ei enää ole ihan käheä, mutta yskä viipyy vierellä. Mieleni on pysähtyneen rauhaisa. Päivällä 10 pientä jalkapalloilijan alkua temmelsi 9veen kaverisynttärimeiningeissä. Viilettivät omalla kentällä pallon perässä ja nauru raikui ja kiiri kylille saakka. Ilo tarttui helmaan ja kuiskuttaa siinä edelleen. Ihana päivä. Isosisko auttoi herkkujen tarjoiluissa ja hoiteli mehupistettä janoisten palloilijoiden pitäessä taukoaan.

Nyt lasken terassin tyhjenneelle ja hiljentyneelle pöydälle muutamalta oppilaalta saamani kauniin hortensiakorin. Se antoi kaiken tilan pikkuherkkusuille. Hauska oli kuulostella poikien jutunjuuria:)

Olen ollut taskut täynnä kiitoksen siemeniä. Sydän sanelee ilon pilkuttamia sanoja. Aloittelen aamuni kulkemalla pihapiirissä. Annan katseeni poimia kaiken kauniin. Seisahdan hetkiin ja viivyn hyvän olon hyväiltävänä. Iltasella minä ja rakas hipsimme koirien kanssa toivottamaan hyvän yön suukotukset ja rukoukset lapsille, jotka loman alettua ovat nukkuneet öitään aitassa. Pikkuisin tallustaa peittonsa kanssa takaisin oman sängyn turvaan. Viime kesän jäljiltä on aitan tunnelmassa vielä opittavaa:)

Metsän siimeksessä, kallion kupeessa on lempipaikkani. Kota ja aitta. Tänään laitamme illan viiletessä tulen ulkokivigrilliin tunnelmaa ja lämpöä tuomaan. Tarkoin vahdimme tulen loikotusta. Vesiämpäri on kodan reunalla turvaa tuomassa. Miten olenkaan tullut siunatuksi kaikella tällä ympärilläni olevalla. Ja näillä rakkailla. Kunhan vain muistaisin tarpeeksi usein kiittää. Nyt lähetän kiitoksen korkealle. Hetkiin pieniin tarttuen jatkan huomiseen. Kenties yskäkin jo jättäisi ja jatkaisi omille poluilleen......

Keinahdelkaahan kesän sylissä!

Hetkistä iloiten!

Kesä on valmis ottamaan kainaloonsa

Kesätuulen otteessa on tänään vilakkuutta. Kiedoin huivin kaulalleni ja takin harteilleni. Kurkunpäätulehdus vei äänen. Jäivät odottamani kevätkirkkolaulut laulamatta. Lepäsin ja keräsin voimia huomiseen kevätjuhlaan. Kovasti pitää helmoistani kiinni kipu ja tauti. Yksi kun hellitti tiukkaa otettaan, toinen saapui sen sijalle. Silti mieli on nyt valoisa. Sydän huutelee kiitostaan niin monesta. On hyvä olla. Monta polkua odottelee kulkua, moni portti kättä salpaansa avaamaan. Alkavassa kesässä on jotakin uutta............

Innostuin laittamaan monta uutta yrttiä sulostuttamaan tuoksuillaan, antamaan makunsa kesäkeittiön herkkuihin. Silmällekin iloa tuovat. LApset odottavat innoissaan kesäloman alkua. Huomisessa illassa kun on kutkuttavaa jännitystä. Loman alkamisen kunniaksi pääsevät yöpymään aitassa. Huomenissa puunataan sen lattioilta talven tomut, puistellaan matto ja laitellaan puhtaat raikkaat lakanat. Saavat viedä sinne omia aarteitaan, kesälukemista ja unikaverit ainakin. Saimme aittaan isovanhempieni vanhan sängyn. Sen mukana palaiutui mieleeni niin monta kaunista muistoa. TAivaan kotoa käsin ehkäpä kuulevat lasten riemun!

Sain ystäviltä tärkeiltä tämän keltaisen pikkukukkaisen amppelikukan. Kiitoksen kukaksi sen nimesivät. Kiitoksen aihetta riittää jokaiseen päivään. Kukka muistuttakoon minua siitä! Hiljaa kuiskaan jokaiseen päivään omansa, kohotan katseen ja hymyilen. Kiitollisuuden sylissä on helppo levätä. 

Terassienkeli sai keralleen tämän madonnapatsaan. RAkas sen minulle osti. Adalmiinan helmestä. Näetkö kiitollisen hymyn sen painetuilta kasvoilta?! Luojan luoma kauneus ympärillämme on juhla-asussaan. Kuljen uuteen kesään erityiseen.............kiittäen!

SIPAISKOON KESÄ SINUA LEMPEÄLLÄ SIIVELLÄÄN!

Huomenna liikutun suvivirrestä.

Niinkuin niin moni.