lauantai 31. heinäkuuta 2010

Hiljalleen hiipuva kesä

Heinäkuun viimeinen heilutti vilakassa aamussa pihakoivujen oksistoja. Ne tuntuivat vilkuttavan jäähyväisiä kesälle. Puntaroin mennyttä kesää kuunnellen sydämeltäni sen muistoiksi piirtyneitä päiviä. Hyvillä mielin.

Sain hyvillä mielin lusikoida lomalautaseltani kaiken. Paljon naurua. Isosti iloa. Lukuisia liikkeellelähtöjä pienille retkille, suloisille seikkailuille. Huumaavia hetkistä nauttimisia. Ystäviä ja yllätyksiä. Rakkaira rinnalla. Vedet kielelle herauttavia herkkuja. Osaamisia ja vielä opittavia. Jätettyjä jäähyväisiä. Lähellä viihtymisiä ja hetkissä viipymisiä. Lausuttuja rukouksia, kuultuja kaikki, uskon. Laulettuja lauluja. Leikittyjä leikkejä. Voitettuja murheita. Ikuistettuja ihmeitä. Muistojen mittaamaton määrä..............................
Nuuhkaisen tuulen läpi menneen kesän tuoksuja. Tunnen tuulessa jo lupauksen syksystä. Se saa tulla.
Pienet katseet kääntyvät hiljalleen pois loman lokoisasta sylistä. Virittävät viimeiset lomavauhdit ja ottavat niistä paljon voimia alkavaan arjen koitokseen. Pienimmän ensimmäinen koulureppu roikkuu urheana kotipulpetin koukussa ja odottaa. Suurimmalla pienellä vielä viimeinen vuosi voitettavana.Ja silti kaikki edessä
Hiljalleen havainnoin enemmän sisällä. Ulkona vietetty kesäaika hiipuu vähemmälle. Villasukkien kaipuu kutittaa kantapäässä. Eilen sytyttelin lyhtyihin kynttilöitä terassilla ja kiedoin villatakista syysnuttua ylleni. Pian en enää tarkene, vaan keho alkaa vaatia takkatulta. Annan syksylleni luvan saapua.
Vielä minussa viipyy kesän lämpö. Pienen hetken. Siihen takerrun tänään tiukemmin. Vieläkö sinä sykit kesäsykettä? Vai saapuuko syksysi hiljalleen kietoakseen omaan värilämpöönsä?

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kurkin maailmaa uuden linssin takaa;)

Haaveeni. Pieni sellainen täyttyi ja riemuitsen lapsen lailla! Ilo pulppuaa kuin vuolaana soliseva puro! Sain uuden kameran. Nyt ensihuumassa kurkin maailmaani, kaikkea kaunista ja ihmeellistä ympärilläni uuden linssin takaa. Kunhan arki koittaa, rauhoitun ohjekirjasen kanssa yhteiseen tuokioon. Kokeilen, yritän ja erehdyn. Mutta ehkäpä opinkin!LApset saivat kurkkia vanhan läpi ja iloitsivat siitä.
Kaipuu on oppia vangitsemaan juuri ne hetket, joissa kauneus viipyy. Yhtään hetkeä ei kannata elämässä heittää hukkaan. Jokaisesssa on tunteensa ja annettavansa. Hetkien helminauhassa ilo antaa sijaa surulle, taakka ja karkelo kulkevat käsikkäin. Vain helppoa polkua kulkien elämä ei opeta meille kaikkeaan. Tuokioita tallentuu nyt digitaalisesti katseltavaksi. Silti muistoista kultaisimmat säilyvät vain sydämen leikekirjassa. Sinne mahtuvat vieretysten surut sekä murheet ja ilot sekä riemut. Toisiaan täydentäen, toisiltaan oppia imien. Niin kuin mekin:)
Kuljetan kameraani kuin kutsuvierasta. Välillä tähyän sen läpi tavallisuutta. Välillä pienten ihmeiden äärelle pysähdyn ja nautin. Uudella tavalla.
 Saimme viikonlopulla viettää aikaa Hänen edessään. Hänen kanssaan. Häntä kuunnellen. Häntä koroittaen.
Tällaisen maiseman äärellä.
Sain voimaa arjen moottoriini.
Meillä loma jatkuu vielä koko perheen kanssa.
Pieniä retkiä.
Tänään ihmettelemään eläimiä.

PIENIÄ IHMEITÄ PÄIVÄÄSI TÄHÄN

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Heinässä heiluvassa helmien nauha

Huumaava helle hyväilee kosteana niskaa. Seuraa jokaista askeltani. Kuljetan sitä mukanani ja yritän olla moittimatta. Vaan on tämä täällä kuivalla maalla jo koettelevaa. Sisällä ensimmäistä kertaa kiitän rakasta ilmalämpöpumpusta. Siitä rumasta mötiskästä:) Nyt nautin sen suomasta yöunesta sen jakamassa viileydessä.
Eilen ihastelin helteen helmoista hentona heilahtelevia kaunokaisia, joita lämpö ei laita suremaan.
Heinät puhuttelivat erityisesti. Seurasin hetken niiden liikettä . HAluaisin itseeni osan tuosta sanomattoman kauniista hauraudesta. Kuljettivat ajatukseni lapsuuteen. Lomaviikkojen leppeään tunnelmaan mummolassa.
Askelsin metsän reunaan kurkistamaan heinälle seuraa. Ja olihan niitä siellä!
Ilahtui tyttönen tästä pienestä helminauhasta. Ja minä hihkuen ihastelin omaa pientä mustikkasuuta:)



tiistai 6. heinäkuuta 2010

Korkesaaren kautta kesän käsivarsille

Olen niin nauttinut kiireettömyydestä. Kaikki täytyminen on tiukasti komeron sopukoissa piilossa.KAikelle tekemiselle tallautuu sija juuri silloin, kun hyvältä tuntuu. Kaikella on niin oma aikansa!Yllätimme viime viikolla lapset, kolme nuorinta. Pakattiin autoon retkievästä, laitettiin ylle mukavaa matkavaatetta ja paljon iloista mieltä. Arvuuttelivat kilvan kohdettamme. Arvasivatkin sitten:) Korkeasaaripäivästämme tuli mukava. Eläimetkin jaksoivat poutapilvisellä säällä olla liikkeellä ja saimme niitä ihmetellä ihan täyteen riemuun saakka.
Huomaan hymyillen, että olen niin antanut itseni kesän tuuditettavaksi, ettei ajatuksia jaksaisi napsuttaa esiin. Lukijatkin hiipuvat hiljalleen:) Loma antaa nyt niin paljon aisteilleni, sielulleni. Jokaisessa päivässä on oma sointinsa, omat värinsä. Päivän pienet ihanat ihmeet.
Kuuntelen tuntemuksiani. Piipahdan ripsauttamaan ajatuksen tännekin, kun se pyytää päästä kirjoitetuksi. En täältä lomaile, mutta annan itselleni luvan lötköttelyyn.
Jään lepäilemään kesän käsivarsille omieni kanssa:)

Hei niihin hetkiin saakka,
kun aatokset kaipaavat päästä tänne asti.
Voikaahan hyvin
ja nauttikaa,
ammentakaa kaikin aistein!