Vuosi 2009 on jo ovella.....

Mitä antoi
kulunut vuosi?
Mitä tuo mukanaan
uusi?

Sain monta pientä asiaa , joista kiittää.
Monta solmua, jotka aukaista.
Itkuja itkettäväksi, hymyjä helmeiltäviksi.
Sanoja sanottavaksi.
Polkuja kuljettavaksi.

Toivon uusia iloja iloittavaksi.
Uusia teitä tallattavaksi.
Voimia jaettavaksi.

Muistoina talletan sydämeeni
eiliset.....
Avaan sydämeni
vastaanottamaan, mitä annettavana on....
sellaisena kuin Luoja suo.



Toivon meidän kaikkien,
sinun sekä minun
pian alkavaan
vuoteen
2009
iloa,
onnea,
rakkautta.
Lähelläoloa,
jaksamista,
välittämistä.
Kiitollisuutta,
armeliaisuutta,
toivoa,
terveyttä.
Uskoa.

Aaton tunnelmista................

Pähkinänkuoressa muutama muisto .......

Aamusella jännitystä, lapset heräilivät kukon juuri lauleltua
(siis jos sellainen pirtissämme asustaisi)
kukko siis:)

Iskäläinen ihana meni sytyttelemään tulta kotaan.
Riisipuuro maittoi
ja
mantelin saanut sai laulaa....
Kahvikin maistui paljon normaalia makoisammalta tulen rätistellessä
omaa musiikkiaan
hiljainen luonto ympärillämme.

LApset päättivät jäädä jännittämään,
näkyyko iskä ja äiskä telkussa...
No, ei.....
Suukko Turun joulurauhan julistuksen päälle ihmispaljoudessa
ja takaisin kotiinpäin
mieli rauhoittuneena
ja juhlan tuntu käsin kosketeltavana.

Koti oli saanut juhla-asun ylleen
jo edellisten päivien aikana.

Joulusauna.
Isovanhemmat.
Joulupukki.
Lahjat.
Laulut.
Ähkyläinen vatsan seutuvilla.

Joulupäivän aamuna
joulukirkko.
Syvä rauha ja hiljaisuus
hellivät sielua
tohinan jälkeen.

RAUHAISAA ENSIMMÄISEN "ARJEN" AATTOILTAA...

Kuuntelehan....

Lämmin jouluntoivotus.....

Helmeilyä hymysuun
tunteita lämmön ja rakkauden
supatusta tonttusten
riemua lasten ja aikuisten

lähelläoloa,välittämistä
joutenoloa
nauttimista

hiljentymistä
pysähtymistä
seimen äärelle kulkemista

kaikkea ihanaa
kaikille teille ihanille
<3

toivottelen
täältä.

Pieniä suuria sanoja.............

Jouluun on enää muutamia tontun askeleita. Joulun taika kutkuttaa jo kantapäissä. Kuiskuttaa korvan takana. Tuoksuttelee tuntumassa. Muistuttaa hiljentymisestä.

Minusta on ihania pienet arvokkaat hetket. Niitä haluaisin tallettaa taskuuni. Sieltä sujauttaa suuhun toisille kerrottavaksi. Yhteisesti kiiteltäviksi.
Yksi tällainen hetki osui kohdalleni eilen töissä. Pieni tyttö ekaluokalta tuli luokseni ja sanoi:
"Eikös niin, että jouluna kaikki saavat semmoisen lahjan, että saadaan olla turvassa, ihan niinkuin istuttaisiin kaikki Jeesuksen sylissä". Silmänurkkaani hiipi kimmaltava kyynel, jonka hymysuin hieraisin kämmenselkääni. Voiko tuota ihanamminkaan sanoa?! Niin. Siitä lahjasta kunpa vain muistaisimme kiittää tänäkin jouluna! (klikkaahan tuota seimen lasta....ja nauti hetki kauniista musiikista.....)

Lämmin kiitos tunnustuksesta x2

Kiitos iloisesta yllätyksestä. Lämpöinen joulunodotusmieli sai lisäripauksen kuin pienen enkelinsiivensipaisun.....Tunnustus lennähti ilokseni Haapioahosta Hannalta sekä OmaKotiOnneni-blogin Heidiltä. Molemmille voisin sujauttaa samaisen tunnustuksen, mutta laitetaanpa ilo kiertämään.....
Paljon paljon paljon on täällä ihania blogeja, joten tehtävä ei suinkaan ole helppo.....
Tällä kertaa haluan muistaa
<3Katinkaista Essuntaskussaan- sieltä saan aina visiitilläni paljon ajateltavaa,
ihmeteltävää ja sielulleni ammennettavaa
<3Saria puutarhassaan- sieltä kipaisen kurkkimassa ohjaksia kukkien elossapitämiseksi
<3Elsaa- kaikista ihanan mielenkiintoisista jutuistasi kauniine kuvineen saan iloa päivääni
<3kotiopettajatar Magia- riemulla hänet hiljan löysin , sinne kipitän kurkistelemaan ja nyökytellen asioista samoin aattelemaan
<3Mimosamammaa talossaan metsän reunassa- lämpöisiä tunteita ja tunnelmia sieltä taskuuni sujautan
<3Pikku-pihlajaa- sinun blogistasi syttyi uskallukseni kaivaa ompelukoneeni esiin kaapin pohjalta:)

Seitsemännen tunnustuksen jaan kaikille teille ihanille, joiden luona piipahtelen ja jotka vastavieraisille luokseni kerkeätte.......................

Syttyköön joulumieli kuin tänään kolmas kynttilä kaikkien teidän sydämissänne<3


Hui.....onnistuin linkittämään Pikku-pihlajan ja kotiopettajattaren, mutta muut linkit eivät tunnukaan toimivan:(

SUURIA TUNTEITA.....

Flunssa alkaa hellittää tiukan otteensa minusta. Lukuisia mukillisia kuumaa glögiä terästettynä Carmolis-tipoilla. Luontaistuotekaupan ystävällisen tädin suosittelemia "ihmekapseleita". Suklaata kurjaan mielialaan. Tunnelmamusiikkia stressin lievitykseen (MichaelW. Smith:in uusi joululevy.....<3)....... Eilisiltana sitten työn merkeissä lasten joulujuhlaa.....

Lapset esittivät kauniin joulukuvaelman.....Ave Maria soi rauhaisana taustalla.....Joosef ja Maria ihmettelivät sitä kirkkainta tähteä......paimenet riensivät seimen ääreen ja polvistuivat rukoukseen.....enkelten ihana joukko kulki kuin valkeuden tuoden.....lapsosetkin lyhtyineen kulkivat joulun lapsen luo......
Lasten laulu ylsi korkeuksiin..............Moni äiti, isäkin liikutuksen kyyneleet silmissään kiitti kauniista juhlastamme. Itse sain joulumielen sydämeeni. Kiitos.

Nyt saa meille tulla.
Kilistellä tiukusella.
Supattaa suuria sanoja saunan ikkunalla.
Hipsutella huopatossuin, villasukin.
Kutitella, kuiskutella.

Suloista rauhaa.
Kirkkaimman tähden loistetta.
Tuiketta lasten silmiin.
Iloa isoa.
Lämmintä lähelläoloa.
Sitä saa meille tuoda.

Tule, joulu kultainen.

VIRUStorjunta petti!!

Ensimmäinen työviikko takana piiiiiitkän polviloman jälkeen. Kiitoksen aihetta löysin paljon: Kiitos siitä, että saa tehdä työtä, jossa oma sydän on täysillä mukana!! Nautin tästä viikosta todella paljon!! Lapset ovat ihana työmaa<3

MUTTA: oltuani viikkoja "eristettynä" oman huushollin turvaisassa huomassa, yllättivät kaikki eteläsuomalaiset pikkuflunssavirukset minut totaalisen salakavalasti!!!Atshii!! Siinä sortui niin palomuurit kuin muutkin virustorjuntaohjelmat! Olin lyöty. Nyt aivastellen ja niiskutellen juhlistan lämpimän ja kotoisan takkatulen loimussa, kynttilöitä sytytellen ja kuumaa glögiä siemaillen rakkaan, armaan maamme suurta juhlapäivää! Onnea isänmaa!! Ja kiitos.VIIMEvuotisen piparikirkon tunnelmissa toivottelen kaikille juhlavaa ja tunnelmarikasta ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ
<3

Odottelua................

HUH. Kirjoitin niin tulisen tunteen vallassa, että luettuani kirjoittamani, näin parhaaksi painaa DELETEä. Mikäs se Riihipirtin emäntää sitten niin kuumentaa?!

Elelemme adventin, rauhoittumisen, odottamisen aikaa. Suuri juhla on lähellä. Ja mitä tästä tietävät pienet ja suuretkaan.....
Miksi kaikilla on kiire, kiire, kiire..........
Miksi kaikki vain tietävät, mitä haluavat, haluavat,haluavat..........
Miksi minullakin taas on stressi, stressi, stressi...........EIKÄ! Minä haluan, että lapseni oppivat muistamaan joulun ajasta sen suuren lahjan, jonka saimme ensimmäisenä jouluna. Se, mitä meille annettiin, on jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää.....
Jospa siis edes pienen hetken pysähtyisimme, rauhoittaisimme mielemme seimen äärelle.

Lähde, etsi seimen lasta,

jätä kaikki muu.
hämäryyden keskelle
jo ihme avautuu.

Seimen lapsi katseessansa
kantaa valoa.
Lapsen katse hipaista
voi joka taloa.

Lapsi asuu sydämessä.
Hän ei seimeen jää.
Milloinkaan et enää kulje
ilman ystävää.

(A-M.Kaskinen)

KIRPPIKsellä.....

Piiiiiiiiiitkästä aikaa kirpputorilla. Aaaahhh.....sopiva vireystila oli olemassa. Polvi hiukan kiukutteli, mutta vain siinä määrin, että ajattelin kestäväni täysmittaisen YHDEN kirpparin koluamisen. Olinhan jo sairaslomani aikana saanut lähestulkoon vieroitusoireita- kuusi viikkoa ilman kirpputoreilua!!! Mutta hylly toisensa jälkeen....ei mitään, mikä olisi iskenyt tajuntaani. Ei kirppiskärpäsenpuremista taikka ostoon innostavista aarteista tietoakaan! Vallan kamalaa!
Uusintakierros samaisessa kirpparissa tuotti muutaman hassunhullun pakko-ostaa-jotakin-esineen saldon. Ja minulla oli kuitenkin aika kivaa:)
Kaksi hauskaa kruunua päätyivät koriin. Ja ne on ihan mukavaiset ihan omina itsenään.
Tämä kuparisysteemi oli niin halpa, että aattelin sen päätyvän somistamaan meidän kotakeittiötä. Pitää pikkuisen puunata ja kiillottaa ensin...........
Näistä puteleista tykkään, mutta tuo musta teline on nyt mietinnän alla, että miten sille olisi jotakin tehtävissä. Somaa jouluista rusettinauhaa jo oottelee valmiina.....kunhan pääsee kiepsahtamaan paikoilleen.......
Nämä savitontut keinuissaan saattavat matkata ensin työpaikalleni lasten iloksi ja vasta sitten löytävät keinuilleen paikat Riihipirtiltä.....ties vaikka puun oksalle päätyisivät linnuille laulamaan!
Tämä oli hulluin löytö!!!Tiedättehän kun sanotaan, että joku voi olla niin viisas, että onkin jo viisaudessaan hulluuden rajamailla. Tämän nähdessäni minulle tuli olo, että tuo patsas on NIIN RUMA, että se onkin jo aika KAUNIS!! Kyljessä oli riimustettuna nimi. A.RAATEVAARA.....se herätti minussa "olen kuullut tuon nimen"-ajatuksen. Ja googletus todisti, etten vain kuvitellut. Jonkin sortin taiteilija nimen takaa oikeasti paljastui. No, mieheni sanoi, että tuo patsaan nainen uppoutuneena nojatuolinsa uumeniin viehättää hänenkin taiteellista silmäänsä(sain aika hauskan analyysin kontrattuna minuun itseeni, mutten siitä tohdi julkisesti raporttia antaa...)
Niinpä tämä "kauheus/kauneus" koristaa nyt yhtä vanhaa lipastoamme.

MUKAVAISTA PIKKUJOULUVIIKONLOPPUA!

ii isoa iloa!! i-haasteeseen innostuneena ilman itkua:)

Kuvassa meidän pikkuneidin 2 kesää sitten tallennettu ILOINEN IHANA IRVISTYS............
Siispä. Tartuin innokkaasti Mimosamamman eteenpäin laittamaan ihanaan haasteeseen, jossa sovitulla kirjaimella alkavia itselle tärkeitä asioita pitäisi listata 10 kipaletta! Otsikko ja kuva antaakin hiukan viitettä, minkä kirjaimen sain:) IIIIIIIIIIIIIIIiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik!
En listaa omiani mihinkään aakkos-öökkös-tärkeys-tai muuhunkaan loogiseen järjestykseen, vaan tulevat semmoisena tajunnanvirtauksena..........

1. ILO :) Ilo pitää siepata elämän pienistä asioista. Ilahtuminen on minulle jokapäiväistä ja siitä heittelen ilmoihin kiitoksen. Murheenkin keskeltä ilo kumpuaa, pitää pintansa ja vie voiton murheenmykkyröistä. Ilo kasvot kaunistaa! ILoa opetan lapsillenikin.....ilo on elämän retkieväs, jolla pärjää pitkään!

2. IRTOKARKKI Minun suuri heikkouteni on ruokakaupan irtokarkkihyllyt. Ne laarit tuntuvat huhuilevan minun sisäistä pikkupaholaistani...Puhumattakaan niistä onneksi kaukana kotoa sijaitsevista irtsarikaupoista, joissa tulen aivan hysteeriseksi...muutama noita, ja muutama noita jne, kunnes pikkupussi on pullollaan. Sitten kotona lapsilta salaa piipahtelen kaapissa pussillani tiuhaan tahtiin. Äidillä siis namipäivä ei ole lauantai, vaan joka IKINEN päivä!

3. ISÄNMAA On tämä armas oma maamme vaan niin hyvä paikka asua.

4. INTOHIMO Suhtaudun useimpiin asioihin intohimoisesti. Olen intohimoinen enkelten keräilijä. Intohimoinen namin napostelija. Intohimoisesti myös tuota omaa ihanaa miestäni rakastan:) Intohimoksi koitan kasvattaa kaiken INNOSTUMISENI.....tässä taannoin innostuin kokeilemaan ompelukoneella(mikä kohdallani vaatii rohkeutta ja ihmettä!!)ompelemista ja nyt tuolla onkin jo kasapäin sydämiä ja pikkujuuttikangaskylttejä:)

5. ILTARUKOUS Joka ilta liikutun kyyneliin, kun pienet kädet painuvat ristiin omiani vasten ja kuulen oman lapsen lukevan iltarukouksen. Se hetki on joka ilta yhtä ainutlaatuinen, korvaamaton!

6.ISI Meidän perheessä ilman isiä ei monikaan asia hoidu:) JA ihana isi tässä perheessä kyllä asustaakin:)

7.IMURI Yksi arkinen intohimoni on imurilla huristelu. Se on suorastaan terapeuttista. Välillä meillä on ihan "kilpailu" siitä kuka kerkeää tarttumaan imuriin ensin....isi vai äiti vaiko pikkuväki (lisättäköön, että 2 vanhempaa lasta eivät kilpaan juurikaan tässä asiassa käy)

8. INHIMILLISYYS Inhimillnen suhtautuminen oikeastaan kaikkeen on mielestäni tavoittelemisen arvoinen asenne. Ihminen on erehtyväinen. Inhimillisyys on tärkeä arvo.

9. ILTAPÄIVÄKAHVI Oi, mikä kruunaakaan hyvän työpäivän paremmin kuin kotona odotteleva kahvikupponen!

10. INRI Uskosta saa voimaa.

Inhottavat, Ilkeät, Itsekkäät ii:t siispä heitettäköön pois, ilman niitä ihaninta olla on!!

Jos haluat ottaa kirjain-haasteen vastaan, vinkkaa kommenttina tähän, niin heitän ilmoille sinulle ikioman kirjaimen!!

ILOA JA INNOSTUSTA teille tässä toivottelen!!

psst....saat toki kommentoida muutenkin.....haastetta ei siis ole pakko ottaa vastaan:)

Pienen pientä touhua<3

Kurkistelin ulos ikkunasta.....ensin yhdestä, sitten seuraavasta ja seuraavasta ja.....
Luminen kauneus houkutteli, mutta minua laiskotti. Viimeisiä sairaslomapäiviä viettelen. Sen kunniaksi, kun ei ole pakko tehdä mitään, ajattelin tehdä edes jotain. Muutakin kuin kurkistella ikkunoista:) Muttei mitään suurensuurta, ehei, sillä laiskotus on senverran suurta tänään, ettei siihen sovi yhdistää muuta suurta. Vielä muutama kurkistus.....Kanervat ja enkeli ovat hautautuneet lumen alle keittiön ikkunan takana..............minä edelleen hautautuneena laiskotuksen alle. Kurkistelu ja tirkistely sai luvan loppua. Laiskasti laahustellen istahdin ompelukoneen ääreen. Siis ensin kaivettuani sitä piiiiiitkän tovin esiin. Sekin oli hautautunut.....kaikenmoisen tilpehöörin alle. Mutta sisukkuus palkittiin. Pari uutta sydäntä näki päivänvalon ja pikkuruisia juuttikangaskylttejä taidan jonain päivänä puuhata lisääkin, sillä tuo harjoittelukappale saa jäädä harjoittelukappaleeksi. Varsinkin kun se ei halunnut esittäytyä teille oikeinpäin:)Oi oi oi......ihana vaalea pitsikään ei halua esittäytyä. Ollaan tänään sitten hautautuneena....kuka lumen , kuka laiskotuksen, kuka tilpehöörin, kuka liian valon alle. Ja ennen kuin minä tästä laiskotustani karistamaan niskastani lähden, niin vielä pienen tuunailun tulos....Tiimarin risuneliöön laittelin juuttinarun ja rusetin.Valoisuutta, auringonsäteitä ja lumen kimmellystä maanantaipäivään!! Kahvikupposen äärelle tästä suunnistan. Saa laiskotus väistyä piristyksen tieltä:)

Lumienkeleitä viikonloppuun....

Tuulet tuovat tänne
taivaan lauluja,
tähtikimallusta,
iltasatuja.

Kultapisaroina
tuikkii katto maan.
Tähdistä ei sadut
lopu milloinkaan.

Tarinoita laulaa
lumihiutale,
kun se valon siivin
leijuu lähelle.

(Pia Perkiö)

Lumen lumovoiman keskeltä teille kaikille
iloa, valoa, enkeleitä
viikonloppuunne!

LUNTA!!!!!Valkeasta unelmasta tuli totta !

Aamulla havahduin lapsukaisten tepsutteluun........Yksi kipitti vinhaa vauhtia rappuja yläkertaan. Toinen oli hiipinyt kodinhoitohuoneeseen, pieni nenänpää kiinni ikkunassa. Kolmas hieraisi hetkessä unihiekat silmistään ja kirmasi ikkunasta toiseen ihmettelemässä ja ihastelemassa -oliko tämä unta vaiko totta!? Ja viimeinenkin unikeko saatiin liikkeelle, kun muut hurrasivat riemukkaalla äänellä kuorossa:LUNTA LUNTA!!!SIELLÄ ON SATANUT LUNTA!!!!!!!!!!!!!!!
Ja tottahan tuo oli. Illalla ei ollut vielä edes lupausta lumen tulosta, ei hiutaleen hiutaletta. Vain tuttu harmaus. Ja aamulla kuin parvi enkeleitä olisi tanssinut puutarhassamme....Kaikkialla oli puhdasta. Valkoista. Mutta sitten hetken hurmion oli haihduttava: Hui kauhistus! Missä on kenenkin talvijalkineet!! Kuka kerkiää hakemaan lumikolaa puuvajalta?! KUKA EHTII kolata pihaa, että päästään pois pihasta?! Vanhin poika lähti urheasti polkupyörällä koulumatkaansa taittamaan. Yksi meistä oli kiireen ja aamupaniikinkin keskellä INNOISSAAN: karvakaverimme jolkotteli ympäri pihamaata, ristiin ja rastiin ja nautti olostaan!!!! Nuorimmaisella oli kotipäivä, ei päiväkotiin lähtöä. Ja uskokaa tai älkää, sain taivutella ja maanitella, ettei ihan kahdeksalta vielä aloiteta aamun ulkoilua.....

Nyt on koululaisetkin kotiutuneet ja siellä ne kaivavat esiin suksia,kelkkoja ja pulkkia. Lunta tuli kertaheitolla isomman nautinnon verran!! Luonto sai pukea juhla-asun ylleen ja nyt taidan tästä hiippailla uudelleen ulos minäkin, sillä lumi kimmeltää pilven takaa kurkistavan auringon säteilyssä!!!!Huokaisen ja totean, että KAUNISTA.

PITSIN LUMOISSA

TÄnään olen ollut pitsin lumoissa. Punaisen pitsin lumoissa. Ihastellut. Ihmetellyt. Sovitellut.
Ja ihan pikkuriikkisen askarrellut....................
Ajatuksissa ei sitten oikein sen kummempaa olekaan! Sinne mahtuu tänään vain P I T S I Ä.
I h a n a a p i t s i ä. Huoh.

Eilispäivän AURINKOA...............................

Viimeinen sairaslomaviikko. Aurinko!!!Totta se oli, eilen täällä paistoi pitkästä aikaa aurinko!
Tuo möllykkä taivaalla pitkän harmaan ankeuden jälkeen tuntui antavan voimaa ruumiille sekä sielulle. Tänään se onkin enää eilispäivän ihana muisto.........Sataa taas.
Kuljeskeltiin nuorimmaisen neitokaisemme kanssa ympäri pihamaata nuuskimassa ja kurkistelemassa, ihan vaan nauttimassa luonnon ihmeellisyydestä.
Poimittiin mustikanvarpuja...................

Ihmeteltiin ikivanhaa linnunpönttöä koivun kupeessa................
Siliteltiin sammaleen suloista poskea..........................................
Mietiskeltiin männyn mysteerejä...............................
Aurinko, aurinko loista!
Ei ole toista samanmoista.

ENSI askel sydänten polulla!!!!!

Anoppi toi tullessaan kassillisen kaikenmoista...lehtiä, vanhoja kirjoja, akvarellipapereita ja kankaita.....jos kelpaa? No, toki kelpasivat. Hyvä, että kuulemma sai kaappiin tilaa. (samainen ongelmanhippunen piileskelee meidänkin komeroissa alias "tilanpuute", muttei siitä nyt sen enempää....shhhh). Mutta ne kankaat aiheuttivat seuraavaa:
Eilisiltana oltiin kolmisteen kotosalla illansuussa, minä ja tytöt. Miesväki oli urheiluharrasteiden parissa. Srrrrr.....juu-u ihan totta meillä surisi OMPELUKONE! JOS tuntisitte käsityötaitoni , hurraahuudot kaikuisivat siellä juuri nyt!!!!!Minä en ompele koneella. Paitsi nyt. Kiitos kuuluu vain ja ainoastaan teille rakkaat ompelevaiset ja taitavakätiset blogisisaret! Minussa on remontoidun ja edelleen vihoittelevan polven ja jo toiseen otteeseen minuun iskeneen loppuvuosiflunssan lisäksi UUSI TAUTI: sen nimi on MINÄKIN TAHDON OPPIA OMPELEMAAN! JA apulaisenikin olivat innoissaan.....meidän äiti ompelee! Näpertelivät siinä sitten neitokaisetkin oman osansa. Sydämiä syntyi kuin syntyikin.....(se, mitä niihin laitettiin täytteeksi jääköön ikisalaisuudeksi :) meillä kun ei vanua luontaisesti kaapeista löytynyt....
Kuiskivat sydämet nämä sydän syrjällään, että en kai tohdi valoisassa heitä täällä esitellä, mutta uskaltauduin kumminkin.........Vielä eivät ole paikkaa itselleen löytäneet, mutta kun joulu tuolta tulla jollottaa, niin eiköhän Riihipirtistä sydämille omat kolot löydy..................Nyt saavat vielä loikoilla lasivadilla peläten, että joku poskeensa pistelee:)
Tänään postista saapui tilaamani VillaHarmonien paketti. Uutta pitsiä kävin heti sovittelemaan.....josko sydämet sitäkin vielä saisivat ympärilleen....tai ainakin seuraavat serkkunsa.......SYDÄMELLISESTI kiitos!!!!!