Puuterilumi suukotti

 Eilisen lumilauantain pienet hyvät hetket kuljettivat kohti sunnuntain suloisuutta. Sain ystävän vierelleni. Yhdessä avasimme itsemme kertomaan lauluin kiitostamme ja kaipuutamme. Lähelleni laskeutui vahvana ajatus, jonka poimin kotimatkalle mukaan. Hädän hetkellä, taakan alla, kivun kourissa, epätoivon ehtymättöminä tunteina tai pienenkin lohduttomuuden laineilla. Juuri silloin on jaksettava huutaa puoleesi lujan luottamuksen sävelin. Sinä kuulet ja saavut lähelle. Hellin käsin tartut ojennettuun käteen  ja rohkaiset. Sinä et sivuuta, et kulje ohi, et kiirehdi. Aikasi ehtymättömyys on vahvuuden lähde. Kämmenkuopan pohjalla kimaltelee sille sataneen lumen sula kirkkaus. Pieni lähde. Tuokio sulattaa sen  kämmenlämpöön. Se jättää muistoksi pehmeän suudelman. Sinun kosketuksesi jäljiltä sulan lämpöösi.

 Kolme reipasta lähtivät luistelemaan oltuaan kukin tahoillaan jo tuhlaamassa jaksamistaan. Poikanen jalkapalloillen. Tyttönen futsalpalloillen. Neito juosten ensimmäistä sisäkisaansa tänä talvena. Tyytyväisiä saamme olla liikkumisestaan. RAkas ja karvakaveri seuranani astelimme me hiljalleen hämärtyvään horisonttiin. Pehmeä sini maalasi taivaanrantaa hitain keskittynein vedoin. Kuin levitellen eteemme paperia, jolle kirjoittaa sanoiksi tuon hetken jakama hiljainen kauneus. Puuteriaaltojen aava valkeus oli kuin pysähtynyt huokailtavaksemme . PEllon kellervät oraat rasahtelivat piiloissaan askeltemme alla. Lumi lausui runojaan. Lyhyitä, keveitä, kuin talven siipien sipaisuja.

Siinä missä  rakkaan kanssa puimme näkemäämme pieniksi ajatuksiksi, viipotti yksi meistä nauttien vapaudesta. Loikki läpi koskemattoman valkoisen. Jänisten ja peurojen lumeen uponneet tuoksujäljet jakoivat onnentunnetta kuonon päähän:) Nyt ulos laskeutunut tummuus peittelee alleen muistoksi kulkeneen kävelyretkemme. Suupieliini piirtyy hymypolku. Poskien omenoissa tuntuu vielä viileys. Onnenlähde. Illan tullen saan tuudittaa tyytyväisyyttä tykönäni. Ehkäpä se kulkee kanssani huomiseen.