sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Sanojen soljuntaa

 Mursin leivän. Join viinin. Avasin sydämeni kertomaan kiitokseni.  TAlletin monta vahvaa sanaa, joissa on arkeni virta. Voima, jolla askel kuljettaa eteenpäin aloittamaan uutta. Valo, joka kajastuu tummuvien tuntien tuokiokuviin.  Tänään katselin valkeaksi pukeutunutta maisemaa. Sen herkkiä pieniä ihmeitä, joiden kanssa yhdessä olen huurteisen haurauden koskettama. Sanat soittavat lempeää melodiaa. Se soi ja soi. Kuin pieni valkeapukuinen balettityttö soittorasian kannessa, pyörii kaunis ajatus sisimmässä. Saat saapua säröinesi. HAavoinesi, arpinesi. VAillinaisuutesi on vahvuutesi. Nimeltä olet kutsuttu. Kuuntelin vanhan heikoksi kasvaneen lujan luottamuksen pyyntöä. Jaa ajastasi pieni hetki. Se ei vie, se antaa. Astun askeleen verran lähemmäs nähdäkseni kuvasi kaltaisuudesta välähdyksen. Hämärtyvän illan horisontissa siintää puhdas lumi.
 Koen tänään jotakin, joka ei hahmotu sanojen virraksi. Kuin itkemättömät kyyneleet tai sytyttämätön lyhty. Pysähtynyt ottamaan vastaan herkän kosketuksen. Kuulen laulamattoman laulun kaiun kaukaa jostakin. Pumpulinen pehmeys hyväilee hellin sormin. Tältäkö voisi tuntua juuri ennen ensimmäisten sanojen sukeltamista lapsen suusta? Näinkö virittyy säveltäjän sormista uusi laulu? Piirtyykö kuva kankalle tämänkaltaisen herkkyyden kautta? En osaa sanoa mitään ja silti luen itsestäni kuin uuden kirjan ensilukua. "Astu sinne, mistä kuulet kutsun." Sitäkö tämä on? Sielu säröilee kuin kuuran kosketus ikkunaruudun pinnassa. Pitsi piirtyy sen ruutuun. Siinäkin siintää puhtaus.
Jotakin aivan uutta puhkeaa kukkaan. KAntaakseen hedelmää. Odotan. Monenlaisin tuntein kulki tämä päivä. Aamuun valkeaan astuin väsynein jaloin. Iloksi puhjennut hetki lähelläsi vahvisti askeleita. KAipaus katsoessani huomenna armeijaan lähtevää, jolle halauksessani jaoin rakkautta, ylpeyttäkin. Tyytyväisyys tuon seesteisen nuoreni elämän käänteistä. Pienestä heikosta niin vahvaksi asti jo elänyt. Minusta irtaantunut. Uuden edessä kohti kevättä kuljen luottavaisin mielin. Ystävän ikävä kurkistaa kulman takaa. Muistan erityisin pyynnöin. Voi, miten tunnen sinun puhuvan.
Löysin taannoin kirpputorilta pienen kirjasen. MAija Paavilaisen "Kukkia". Poimin tähän hetkeeni sieltä kaksi ajatelmaa:
USKALLANKO AVAUTUA HYVYYDEN VASTAANOTTAMISEEN?
ja
TULEVAISUUDEN KUKASSA ON NUPPUJA HUOMISEEN.

12 kommenttia:

  1. Sinulla on hieno poika jolla on uskomattoman suloinen äiti.

    VastaaPoista
  2. Kaikkea hyvää alkavaan viikkoosi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta, koskettavasta teksitistäsi.♥

    Meilläkin Poika 1. lähtee huomenna Säkylään....huah.

    Ihanaa alkavaa vikkoa sinulle.
    Voi hyvin.♥

    VastaaPoista
  4. Muistan, miltä tuntui kun poika lähti inttiin...

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos taas herkistä sanoistasi. Se on aina meille äideille vaikeaa, kun lapset eivät enää ole joka päivä saman katon alla. Meidän kuopuksemme on lähdön edessä kesällä. Voimia sinulle tähän talveen!

    VastaaPoista
  6. Pitkäksi toviksi jäin niin kauniin herkän tekstisi ääreen. Uuden kynnyksellä aina hieman jännittää, tunnustan.
    Meillä esikoinen kirjoittaa nyt ja kesällä odottaa armeeja.
    Olen jo hiipien mielessäni valmistellut itseäni tulevaan muutokseen.
    Kaikkea hyvää ja kantavaa sinulle viikkoosi Tinttarus <3

    VastaaPoista
  7. Lapsesta irtipäästäminen ja lähettäminen aikuisuuteen on niin haikean kipeää, mutta antaa myös onnen tunteen siitä, että on onnistunut kasvattamaan pienen isoksi, vahvaksi ja elämään luottavaksi. Halaus minulta sinulle ja hyvää talven jatkoa!

    t. Tuuli, jonka kuopus lähtee myös huomenna armeijaan.

    VastaaPoista
  8. Oi sanojesi kauneutta, äidinrakkautta ja kiitosmieltä. Kulkekoon askeleesi luottavina ja valoisina tulevinakin päivinä.

    Ojennan täältä halaten sinulle lämpöisen ystävyyden kukkakimpun, jossa on oikein monta nuppusta♥

    VastaaPoista
  9. Ihana oli lukea päivän alkajaiseksi, kiitos!
    Ilona

    VastaaPoista
  10. Kiitos taas kauniista sanoistasi ja kauniista kuvista, toivoa antavista :)

    VastaaPoista
  11. MAria,
    kiitos sinä niin ihana♥
    Tänään olen monta tuokiota mietteissäni halannut tuota upeaa lasta. Nyt siellä harmaissa jo.

    Sarppu,
    sinun viikkoosi valon kosketusta!

    Irmastiina,
    meilläpä sitten molemmilla poitsut samassa osoitteessa nyt:)Tiedä, vaikka tutustuisivat siellä....

    Leena,
    tiedän ettei tämä ole ainutkertaista tämä kaihoni, mutta jotenkin kun katselin poikaa eilen ja vaihdoin tänään puhelimessa pari sanaa....tunsin kummaa ylpeydensekaista haikeutta.Kuin jotakin olisi otettu irti minusta.
    Sinun viikkoosi plajon kauniita sanoja ja ajatuksia!

    Hitunen,
    kiitos sinulle♥
    Lapsien kasvaessa huoilet muuttavat muotoaan. Meillä esikko on jo puoli vuotta asunut omassa asunnossaan, silti tämä inttiin lähtö saa aikaan niin ison ikävän. Toisenlaisen kaipauksen.
    Viikkoosi iloa ja lumivalkeutta!


    Marie,
    ihana kuulla että sait lepopaikan sanojeni ääreltä.
    Lapsen kengistä miehen saappaisiin astui tänään poika, joka eilen ihanasti lohdutti minua sanoen, äiti, en minä mihinkään häviä:)
    Levollista valoa viikkoosi!

    Tuuli,
    juuri näin. Kiva kun jätit sanoja jälkeesi. Iloitaan pojistamme♥

    Hannah,
    liikuttunein silmin ja iloiten sinun ystävyydestäsi otan kimpun vastaan!Kiitos!
    Halaus johdattamaan viikkosi askeleita valoisia reittejä!

    Ilona,
    kiitos♥ Iloa alkaneeseen viikkoon!

    Marika,
    toivo on hyvä eväs elämään!

    VastaaPoista
  12. Syvälliset sanasi voimaannutti arkipäiväni olotilan, kiitos !

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥