Uusi ja puhdas

Uusi lehti arjen kirjassa kääntyi. Raottui kevään valoa kohti kuljettava ovi.  Kodin väki kulki ovesta päiviinsä. Minä viikkasin tämän maanantain nurkan hiirenkorvalle ja jäin viipymään tähän. Ihan hetken vielä saa uusi luku osaltani odottaa. Toipilaana käänsin sivun sijaan kylkeä ja vedin peiton tiukemmin ylleni. Nukuin murheita loitommas. Tunsin kelluvani ajattomuuden käsivarsilla. Itkemättömien itkujen ja keljujen kipujen päivässä vetäisin karvalakin pään lämmöksi ja askelsin muutaman tuokion verran ihmettelemään kaatuneiden puunrunkojen rujoutta tutussa maisemassa. Tyyneys myrskyn jäljiltä tuoksui pakkaspirteässä ilmassa. Hymyilin väsyneen hymyni kohti oksistoja, jotka kylpivät kirkkaassa päivänvalossa. Tahdoin koskettaa niiden lumihuntuja.Ja ojentaa omat sormeni sinitaivaan tartuttaviksi. Kättä päälle, sanotaan. Tästä alkaa hyvä matka kevääseen.

Tyhjyyteen on hyvä alkaa rakentaa uutta. Puhdas paperi ottaa vastaan uusia sanoja kertomaan jotakin, minkä kukin kokee oman kokemusmaailmansa kautta. Olen pohtinut sanoja. Yksinäisiä pieniä kiteitä valkeassa aavassa. Keveitä kaikuja, joiden sointi heijastuu sielun peiliin. Haluaisin oppia astumaan eteenpäin kuin jokainen askel olisi se ensimmäinen. Haparoiva ja ainutkertainen. Elämä on lahjaksi annettu. Täytän omaani harkiten. Eilisestä jäin pohtimaan aikaa. Jokaisella meillä sitä on yhtä paljon. Kukaan meistä ei voi sitä tallettaa kasvamaan korkoa. Se on katoavaa, käsistämme lipuvaa. HAluan käyttää omani oikein. HArkiten ainakin, ellei taiten.Yksin se ei onnistu, mutta kanssasi kulkien.

Potkaisen arkeni vauhtiin vahvistuttuani. Ihan pian. Monta suuntaa on edessä, takana muistoiksi puetut. Saunan lämmössä sulattelin ajatusten pakkasta. Odotettu lumivalkeus saapui ja kirkasti horisontin. Saapuu se selkeys luoksenikin. Kiitoksen kanssa kuljen huomisen luo.