MAisemassa lepäävää rauhaa etsiskelen itseeni.Aamusella poimin kuusen oksilta valot. Koristeensa tuo komistus luovutti jo viikko sitten. Tuikkivaisista tahdoimme nauttia pidempään, sillä sähköttömyys piilotti niin monta tunnelmatuokiota. Jokaiseen oksan nipukkaan oli jo kasvanut vaaleanvihervää uutta kasvua. Ihmettelin niiden suloista pehmeyttä ja hymyilin. Miten voivatkaan puut puhutella minua taas. Ilonamme seissyt kuusi jätti jäähyväisensä luvaten jotakin uutta. Luopumisen tuskaan elämässäkin pitäisi lohduksi löytää uuden alun ihme. Eilen pääsin visiitille alokkaani luo. Äidin tunteiden vilkas kirjo kulki kehossani ja kuljetti niin lukuisia ajatuksia lävitseni. Komea poika, jonka sain sulkea lämpimään halaukseen. Olin omastani enemmän kuin ylpeä. Kotiin kuljin liikutus ja kaipaus kerallani. Tänään ne jo kasvattivat uudet versonsa, ilon pehmeät kasvustot.
Ilon sieppaaminen pienestä on keino selviytyä isommistakin esteistä elämässä. Hauraana olen vahva. Tuon ajatuksen turvin seison pystypäin isommankin tuulenvireen alla. Mutta kun ylle leijailee huolen lumihuntu, kasvan pieneksi ja värjöttelen viluissani. Sain kertoa lastenillassa perjantaina Isän huolenpidosta ja rakkaudesta. Suuren aina avoimen sylin lämmöstä ja turvasta. Etuoikeudesta olla Isän lapsi. KAikkialle ulottuvasta ja aina aikansa antavasta suojasta. Levitän omat rohkaisevat sanani eteeni ja nyökkään niiden kertomalle. Tässä ja nyt tarvitsen tuota syliä. Kun yön tummina tunteina kipu kiipesi uusin askelin luo ja vei unikuvat loitommas. Kun aamuauringon kirkkaassa katseessa oli häivähdys harmaata. Kun hento oksistoni vaivoin kantaa taakkaansa. Silloin tiedän. Omin voimin ei tarvitsekaan jaksaa. Tyynessäkin tuulee joskus. Hento väre. Uudenlainen.
Rakas saapuilee kohta poikasen kanssa. Aamutuimaan jo läksivät jalkapallon pariin. Kymppivuotias , joka saunan jälkeen eilisiltana lauleskeli suihkun alla: vasen, vasen, vasen kaks kolme. Lauleli isoveljen kaipuuta omalla tavallaan. Rakas, jonka askeleet alkoivat kulkea kanssani samaan suuntaan tarkalleen 12 vuotta sitten. Poimivat matkalta mukaan isomman tyttösen armaan:)Pian kuuluu alakerran uumenista suloista hihitystä. Rakkauden monet kasvot. Yksi vielä tuolla omassa huoneessaan koulua leikkimässä. Minun rakkauteni riittää jokaiselle. Sinun rakkautesi avulla.
Eilen oltiin mekin alokasta katsomassa.
VastaaPoistaMietinkin, että oletkohan siellä..☺
Minut valtasi hyvä olo vierailun jälkeen, kun näin miten poika oli innoissaan...väsynyt, mutta malttamattomana uutta odottava.
Isän sinuausta pyydän heille kaikille.♥
Aurinkoa puhäpäivääsi.♥
Oi, että, olemme siispä kenties tavanneet tietämättämme....
VastaaPoistaHyvillä vaikkakin haikeilla mielin minäkin kotiin palasin, suu sotkun sokerimunkissa:)
Omani on niin rauhallinen ja pohtivainen sielu, että ensin mietin, minkälaiselta tuo intti hänestä tuntuu. Reippaan aj niin komeana ja hiuksettomana siellä hymysuin oli, että huokaisin ja kiitin kuulluista rukouksista. Siinä se jo poika manaili, että kun tuvassa joku ottaa leikin kannalta, niin koko porukka siellä sitten purkaa ja uudelleen laittaa kaappia järjestykseen:)
3.JK on meidän alokkaan komppania.
Mukavaa sunnuntaita sinulle! Ehkäpä valatilaisuudessa jo huikataan heipat toisillemme....
Niin arvokkaita, elämänkypsiä ajatuksia sisältävä postaus. Alokkaallasi on herkkäsydäminen, ihana äiti. Lasten kasvun vaiheet ja irtaantuminen omilleen kasvattavat kovin meitä vanhempiakin. Niin monet tunteet kuljettavat ja kypsyttävät meitäkin vanhemmuuden saralla..
VastaaPoistaLämpöisin ajatus ja halaus luoksesi, voi hyvin♥
Huoltokomppanjassa on Poika 1. ja harmitteli, kun naapurituvassa on joku, joka töppää koko ajan ja hekin siitä kärsivät...Luulempa , että se on sitä koulutusta...☺
VastaaPoistaSotkussa käytiin mekin munkkikahvilla.
Ihastelen raikkaita kuviasi :) Äidin tunteet ja sydän käyvät varmasti vuoristorataa lasten kasvaessa ja astuessa aina vaan suurempiin saappaisiin.. Välillä ajattelen itse että kunpa ajan saisi pysähtymään, mutta niinhän sen täytyy mennä että eteenpäin mennään ja ajan täytyy kulkea...
VastaaPoistaValovoimaista uutta alkavaa viikkoa luoksesi <3
muistan niin hyvin sen tunteen kun viime keväänä esikoinen armeijaan läks, itkuhan siinä tuli, vierailupäivänä ei meinannut saada silmiään irti omasta komeasta pojasta, valapäivänä kirpeässä pakkasessa kyyneleet jäätyivät poskelle..
VastaaPoistaja nyt vihdoin vuodenvaihteessa salskea nuorimies pääsi reserviin..
tosin suurin itku tais tulla syksyllä kun muutti neitonsa kanssa omaan asuntoon..kun viimeinen kuorma lähti perävalot vilkkuen niin itkulle ei meinannut loppua tulla..nyt siihen alkaa tottumaan ettei enää ole mamman helmoissa, mutta ei se ole helppoa ei tällaiselle kanaemolle
tsemppiä sinulle ja kiitos kauniista tekstistäsi<3
jaana
Tinttarus, tämä sai miettimään, kuinka kaunis, kaunis on elämä♥ Tyttöni siirtyy ensi syksynä jo yläasteelle, tiedän, että ala-asteen jättäminen on tälle äidille kova pala. Iso, mutta vielä silti niin pieni tyttömme.Keväällä tulee kyyneleet kevätjuhlassa, tiedän jo nyt sen....
VastaaPoistaRakkauden täyteistä viikkoa sinulle!♥