"VArjoihin vaikka se veisi niin kulkisin sen..."laulelee tyttö. Elämän teillä valot ja varjot vuorottelevat. Vaan mikäpä on kulkiessa, kun sisin sykkii ja tuikkii erityistä valonkajastustaan. Kuuntelin eiliseen työpäivään ajaessani radiosta viisaita, ajatusten solmuja avaavia sanoja. On sitten valoisien aikojen avara ilo taikka varjoisien kujien matalat askeleet, varmuus voi olla läsnä. Tietoisuus siitä, että kaikki on hallinnassa, vaikka itseltä narut olisivat umpisolmuilla. Oman ymmärryksen yli käy moni kohdalle asetettu. Sinun käsissäsi langat pysyvät. Tämä valoisa totuus työntää tummia pilviä loitommalle. Ei elämä helppoa ole. Ajattelen tänä valoa kuplivana aamuna, tämä riittää. VAlon ja varjon yhteinen leikki.
Eilen meitä oli iltapäivässä kolme. VAlo helmeili ja leikitteli seuranamme, kurkki varjoistaan. Ystävän pihassa satumainen puu. Vitilumella kuorrutettu koristeomenapuu, joka illan avatessa syliään oli hetkessä täynnä tuikkivaisia pikkuvaloja. Kauniin maiseman helmi! PAlanen satumaata! Oman elämäni valopilkkuja ja helmiä ovat nuo kaksi naistakin. Ystävyyden ihmeitä. Kuulumisissa syttyi ja sammui, tuikki ja tummui. Onni on saada kantaa yhdessä kaikki eteesi. Kuulijalle, joka ei nuku, ei hylkää, ei väsy, ei käännä selkää.
...sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. HAuraana voimakas. Tuon totuuden edessä moni pieni ihme kasvaa mittaansa. Kasvun voima pienien silmujen piiloissa kuljettaa meitä uuteen kevääseen. Toisinaan pitää kulkea helposta hankalaan huomatakseen sen juhlan, jota arjessaan saa tanssia. Piiloon taikka pölyn alle huomaamatta hautautuu hyvyys, joka hyväilee jokaista päivää. Äitini kyseli, josko haluaisimme taulun, jonka oli huutokaupustellut. Kuva ei kuulemma ollut kummoinen, tavallinen maisema, mutta kehykset sen ympärillä silmiähivelevät. Hymyilen , vaikken taululle paikkaa tarjonnutkaan. Elämässä on samoin. TAvallisuutta kultareunuksissa. Sen puoleen haluan korottaa ääneni ja huudella haluamisen merkiksi. Tule luo! TArjoan sinulle sijan.
Minä katson valoon.
Nyt asettelen pipon keikkumaan pakkasaskeleitteni tahdissa.
Lumipolku kutsuu.
pst. Oi, pakkanen suukotti poskipäitä ja kotona odotti saunan lempeä lämpö.
Kultareunaisia tuokioita!
hei :)
VastaaPoistaMieli lepää sinun teksteissäsi. Valon voima ihastuttaa aina, kevättä kohti mennään kohisten. Rauhallista viikonlopun jatkoa sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaSatu,
VastaaPoistaheipähei:) Oi, että teki hyvää kulkea lumimaiseman läpi, persikkataivaan alla talven pussattavana:)
Iloa ja valoiauutta viikonloppuusi!!
Hitunen,
kiitos. kiitos.
VAlolla on uskomaton vaikutus. Tänään ihastelin valon ja varjon yhteistä kuurupiiloa kodin esineissä. Ulkona valo hyväilee ja lupaa hyvää. Kevättä.
Sinullekin oikein rauhaisaa ja kaunista viikonloppua!
Valo ja varjo, molemmat tärkeitä oikeana hetkenä. Kevään valoa minä kaipaan jo kovasti. Ihana aurinko.
VastaaPoistaKaunista! Ja niin totta, elämä koostuu valosta ja varjoista.
VastaaPoistaVaikka pakkkanen on ollutkin hyytävää viime päivinä, on meitä samalla ympäröinyt talven lumoava kauneus. Voi, miten olen nauttinut näistä valon hetkistä:)
Lämpöisin ajatus ja lempein valonkajastus luoksesi suloinen♥
Mikäs laatikko tuonne tekstin loppuun tulikaan?! Sydäntä oli tarkoitus rustata, kirjoittelen uudella koneella, joten näppäimet hiukan hakusessa..:)
VastaaPoistaVaan monta sydäntä siis sinulle♥♥♥
Kesänlapsi-Minna,
VastaaPoistailman toista ei olisi toinenkaan mitään....
Elämä on♥ kaikessaan aika ihanaa.
Iloa ja valoa luoksesi!
Hannah,
sinä suloinen, kiitos♥
Sydämiä päiviisi!
Ihana ajatus tuo, että tavallisuutta kultareunuksissa. Ja aivan totta, niinhän se todellakin on!
VastaaPoistaMeidän pakkaset on purreet mun poskipäitä niin kovasti, että pukkasi ihottumaa. Ei haittaisi, jos lauhtuisi edes sinne pariinkymmeneen asteeseen...
Voi, kiitos taas kerran ihanasta tekstistäsi.♥
VastaaPoistaTäällä käynti, tuntuu aina niin hyvältä...
Kiitos kohtaamisesta!<3 E
VastaaPoista