Enää muutama viikonlopun askel arkeen. Koitan jarruttaa, toivoa jatkoaikaa kotoiluun. VAloisa valkeus peittelee yhä maisemaa, joka kutsuu sisälleen ovesta astuessani. Se saa yhäkin huokaisemaan. Tarjoilee puhdasta ja kaunista. Uutta lunta, vielä uuden puhtaan paperin. Joko löytyisivät sanat ,joita sille raapustaa? Kuvat, joita sivellin voisi piirtää? Jokunen tyhjäksi jäänyt arkki viikossani, muutama kuivunut vesiväritahra vailla sävyjä . Tunne, että jokin juuttui kurkkuun. Kuin laulu vailla sanomaa tai itku ilman kyynelhelmiä. Pysähdyn. Kerään pikkuiset väripilkut ja piirrän ne paperilleni muistuttamaan ilosta, joka on , vaikka piilossakin joskus. Blogiystävälle hymyän kiitollisuuttani kevään tuulahduksen tuoneesta kortista. LAulamattomiin lomasäkeistöihin löytyy sanoja sen kepeästä väri-ilosta. Sipaisen vihreän päiviini.
Pikkuisimman kortti rakkaalle on voimakortti. Virkkasi ripustuslenkin, ompeli sydämen. RAkkaudella valmisti, rakkaudella ojensi. LApsenkaltaisuuden totuus muistuu mieleeni ja saa huokaisemaan. Totuus on täynnä hyvää. Ystävän minulle kirjoittamat sanat asettuvat aatoksiini. Voimakseni vierelle juuttuneeseen haurauteen. Niiden totuus on karu. TApahtunut ei katoa, mutta sen voi kääntää kasvumaaksi uudelle. Eilisessä TV:n lauluohjelmassa jakoi palautetta kilpailevalle tuo tumma nainen: less is more. Elämässä niin on, kunhan vain muistaisi ja osaisi tarttua. Vähään, joka kasvaa mittaansa, kun aika on. Uusi siveltimenveto väriä paperin valkeuteen saa kajonsa. Varjosta kohoaa lempeä roosa.
Äiti, onko meillä semmoisia pitkiä puikkoja? kysyy kymmenen vuoden elämänkokemus äänessään pieni suurisilmäinen poikanen. Istahti iltana eräänä sohvan pehmeään mutkaan ja pisteli punaisen langan silmukoiksi puikolle. Kymmenen tärkeää silmukkaa, yksi jokaista ikävuottaan kohti. PAinan pehmeän pallon kämmeneni lämmöksi. Rutistan kuin rakastan tuota pientä tuuliviiripoikaa. Siipensä satuttanutkin oli tuokion lähelläni. Älä äiti murehdi, kertoo katseellaan. Jokin sisälläni saa varmuuden, että voin luottaen laskea irti. Piirtää uuden hennon viivan paperiini. VAhvanvärisen, punaisen.
ISo tyttönen lähti iltaansa. Vilkuttaessani autosta noustessaan, koen vahvan tarpeen kuiskata kaitsijallemme:pidäthän tästä huolen! Muistanko vielä, miten maailman lait olivat niin toisenlaiset, kun ikävuosia oli koossa vasta viisitoista. Silloin tarvitaan äidin huokauksia. Minäkin olisin tarvinnut. KAstelen siveltimeni paperille tiensä löytäneeseen kyynelveteen. Vedän pitkän pehmeän piirron viivojen mereen. Keltaisen. Huomisessani tapaan tärkeän ihmisen. Vierelläkulkijan, jonka sanoissa niin usein osalleni on riittänyt se, mitä tarvitsen. Sävy viivojen taakse. TAivaansini.
Eksyin sivuillesi toisesta blogista. Kiva oli löytää tänne. Siunausta!
VastaaPoistaMinä myös tahtoisin jarrutella. Tahtoisin viipyä perheen sylissä vielä pitkän ajan ja olla kotona yhdessä. Ollaan lomailtu ilman suuria suunnitelmia ja ilman ihmeellisiä tavoitteita. Ja ollaan niin kovasti nautittu. Olen saanut pitää pieniä sormia omieni lomassa useasti päivien aikana, siis sillä lailla kaikessa rauhassa. Kotona on kuulunut kikatusta, on tuoksunut pulla ja pitsa, on ulkoiltu ja retkeilty. Miten tästä onkin taas niin vaikea luopua?
VastaaPoistaElämän sävyt ovat niin moninaiset. Ilon piirtoja ja sumeita huolen ja murheen kaikuja ja niitä kaikkia yhtä aikaa.
Voimia alkavaan arkeen ja siunausta kevätkauteen. Ajatella, kuinka paljon valon määrä onkin jo lisääntynyt. Se virkistää kummasti.
SIU
Kiitos. Niin kaunista ja herkkää. Sanasi.. olivat ne mitä tahansa... antavat voimaa. Pyydän esirukousta veljeni puolesta, hän sai aivoverenvuodon tiistaina. Lähes kuusi vuotta sitten häneltä repesi sydämen aortta, hän on vasta 43 vuotias.Pelottaa ja surettaa, enkä oikein tiedä mitä tekisin muuta kuin rukoilen. Kiitos vielä.
VastaaPoistaSennie,
VastaaPoistamukavaa, että tie täällä kuljetti sinut luokseni visiitille! Tule toistekin!!Iloa ja valoa luoksesi. Kurkistin blogiisi ja tulen vielä paremmalla ajalla lukemaan lisää. Jumalalla on ollut mielenkiintoinen nsuunnitelma osallesi. Siunausta sinulle ja perheellesi!!
Anu,
juuri tuollainen rauhaisa lomaoleilu on parasta! Ollan kiitollisia siitä, mitä lomaviikko päiviimme jakoi. Tänään istuin sanan äärellä ja sainkin kuunnella niin viisaita sanoja, että voimaantumisen ihan tunsi!Valo kuljettaa kohti uutta kevättä, sen voima tarttuu takinliepeisiin. Iloitaan ja nautitaan siitä!!Ja kunhan arki asettuu uomiinsa, niin sitten viestittelen sinulle ja tavataan, eikös juu?!Voi hyvin suloinen ystäväni!
Marika,
suljin sinut ja veljesi rukoukseeni. Elämässä vaikeina hetkinä muista, meillä on aina turva Jumalassa. Hän tietää, miksi osallemme tarviottiin kuorma tai murhe, pelko tai huoli. Hänen sallimattaan ei tapahdu mitään.Rukouksessa on voimaa. Muistan teitä. Suru on ilon eteinen. Pelko on viipynyt minunkin luonani nyt. On monta huolenaihetta, isoja ja pienempiä. Kun tuntuu, ettei jaksa edes rukoilla, huokaise, Hän kuulee senkin. Voimia ja siunausta sinulle. Kevättuulet kuljettavat eteenpäin, valo jakaa lupauksen uudesta.
Pysäytit jälleen sanoillasi kiitollisuuteen, kiitos ystävä.
VastaaPoistaLempeitä ja luottavia askelia arkeen paluuseenne. Nautitaan valosta ja matkasta kohti kevättä!
Ihanaa, että olet♥
kiitos taas kauniista, voimia antavista sanoistasi, ystäväni.
VastaaPoista