lauantai 24. syyskuuta 2011

Tyytyväinen tyven

 Perjantaissani lepäsi tyytyväisyys ja tyyni mieli. Lähdin oppijoitteni kanssa metsään. Suurten kalliolohkareitten, siirtokivien  ja onkaloiden lumoon. Riemulla ei ollut rajaa. Vilistivät tutkimaan joka mutkan, keksivät puuhaa ja iloitsivat. Keskelle tuota vihelsin pilliin ja ihmettelin, mitä tuleman piti. Asettuivat kivien kylkeen ja hiljenivät . Etanalaulun sävel tyynnytti jokaisen sormet kulkemaan hitain askelin kämmenselkää. Olin haltioitunut tuosta tuokiosta. MAhtava lapsijoukko! Minun omat oppijani! OSasivat heittäytyä tunnelmasta toiseen. Kohotin hiljaisen katseeni aamupäivän auringon kultaamalle taivaalle: kiitos tuntui pieneltä sanalta. Latasin siihen sismpäni riemun. Miten hellitkään! Miten saankaan nauttia vastauksistasi!
 Syynsä kaikella. Vaikkei ymmärrys aina ylläkään pukemaan sanoiksi. Iltapäivä helli ystävän tapaamisella. Jaoimme elämiemme tyrskeitä. Ihmettelimme. JAoimme lempeiden laineiden liikahteluja. Huokailimme. Luotimme yhdessä. Kyynelsilmin. KAhvi sai kylmetä kupin uumeniin. Tärkeintä oli läsnäoleminen ja ystävyys. VAikka arki vei loitommas meitä, oli ilo löytää läheisyys äkisti. Tavataan taas! Kuljet ajatusteni lämmössä, syvimmissä pyynnöissä, sydämen huokauksissa. Olen sinusta kiitollinen♥
 Kun saa tuntea hyvyyden hellän kosketuksen, sisin kehrää. Kun saa kokea rakkauden lämmön, sydän hyräilee. Kun kaksikymmentä pikkuista puristaa korvansa kallion kylkeen ja sulkee silmänsä, silittää sammalen pehmeää nukkaa, joku kuuli sen kehräävän, toinen pehmeän väsyneen kuorsauksen, mutta jokainen kuuli. Unelmat ovat kuin mielikuvitus. Anna niille siivet, niin ne lentävät. Loitommas kaikesta raskaasta kohti keveyden kehtoa!Sain nauraa äänetöntä riemuani metsän kehdossa! Hymähdän hymyni takana vielä muistellessanikin! Nämä ovat työni helmiä!
 
 Tänään ajelin juna-asemalle isää hakemaan. Olemaan vierellämme, lähellämme. Kiitos, kun sain elämyspäivän, sanoo ja halaa. Elämys voi kätkeytyä tavalliseen syyspäivään. RAkkaiden läheisyyteen. Joutenoloon. Auringon kajoon ja metsän siimekseen. Haravan heilautukseen. Kotanuotion lauluun. Hiljaisuuteen, jossa hymy hellii ja hyväilee. Kuinka vanha pappa sä jo olet, kysyy pikkuisin. Tullaan ensi viikolla markkinoille, sovitaan. Ja halataan taas. Vilkutuksessasi leväten saan olla jälleen se pikkuinen isintyttö. Nyt kiittelen Isää isän jokaisesta läsnäolon päivästä. Jokainen on lahja.
 Nyt jo nukkuvat kaksi pikkuisinta. Rakas läksi hakemaan tyttöstä nuorten illasta. TAkkatulen vaimea soitto säestää sormieni kulkua. Nyt aukesi ovi, saapuivat. Illan pimeyteen kätkeytyy päivän hyvyys. Huomisessa odottaa uusi alku uudelle päivälle. Nukahdan pehmeiden pilvien alla.


8 kommenttia:

  1. Niin kauniita kuvia jälleen..
    Upeaa, että viet oppilaasi metsään, opetat kuuntelemman, katsomaan, tuntemaan...monet ovat vieraantuneet..
    Lapset uskovat ihmeisiin, näkevät enemmän kun heille tarjotaan mahdollisuus.

    Sinun isäsi on vielä läsnä, se on suuremmoista..Minun on sielä pilvien takana mutta tunnen hänet, nytkin, aina kun kerron hänestä..

    Syksy on pysähtymisen aikaa, hiljentymistä, kuuntelemista, luontoa ja itseään..

    VastaaPoista
  2. Ihanaa levollista luettavaa.

    Oppijoillesi jää, myöhemmille vuosille, ihana muisto opettajastaan.

    Kiitollinen olen minäkin, vanhemmistani, jotka vieläkin kulkevat täällä mukanani.♥

    Oikein ihanaa sunnutaita sinulle ystäväni.♥

    VastaaPoista
  3. Tyytyväinen tyven tosiaan. Minun olotilani on ehkä tujakka tuiverrus. Tyventä odotellessa...

    VastaaPoista
  4. ihanat kommentit päivästäsi. Tuli mieleen, tuollaista pitäisi monen koululaisen saada kokea, liian vähille nuo hetket jäävät varmaan.
    mahtava on ollut luontokin, missä kävitte.
    Suloista sunnuntaita sinulle ja hyvää alkavaa viikkoa työssäsi!

    VastaaPoista
  5. Miten ihan onkaan aloittaa sunnutai päivän vietto luettuani ensin kirjoituksesi. Levollisuus ja rauha jäivät päällimäisenä mieleeni.Isät ovat ihania, olen lähdössä omani kanssa tänäään puolukkametsään. Siunattua sunnutaita:)

    VastaaPoista
  6. Levollista ja rauhoittavaa tekstiä♥
    Pienet, riemulliset hetket elämässä voivat hohtaa myöhemmin kirkkaimpina helminä, antaen voimaa tulevaan...
    Kiitos Tinttarus ja siunausta ja ilon hetkiä myös uudelle kouluviikolle pienten oppijoiden kanssa!♥

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia :) Mä tykkäsin pienenä metsäretkistä, tykkään vieläkin. Jäi niistä niin mukavat muistot.
    Se on suuri siunaus, kun on vanhemmat, joiden kanssa on hyvät välit loppuun asti. Asia jota oon oppinu arvostamaan ja olemaan siitä kiitollinen.

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus <3 Teillä on ollut upea päivä oppilaidesi -ja isäsi kanssa... Olkaamme kiitollisia!

    Ihanaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥