tiistai 13. syyskuuta 2011

Mukana ilo pienistä

Eiliseen iltaan saapui kaatosade. Tyttösen kuljetin kuoroharjoituksiin. Ajomatkan lauluaan säesti pisaroiden rummutus auton tuulilasilla. Itse vetäisin perillä hupun piukasti reunustamaan kasvojani ja kuljin sateen alla mieli keveänä, sydän lämpöisesti pamppaillen. PÄiväni tapahtumia rytmittäen.  Hymyilin sisääni. Niin erilaisessa äänimaisemassa kulkivat askeleeni nyt. Taukoamaton sade. Telakan valtavien koneiden tasainen jumputus. Lokkien kirkuna harmaassa ja alhaalla roikkuvassa taivaassa. Kiireisten askeleiden taukoamaton tahti ohitseni. Kuulin ajatusten vauhdin ohi kiirehtivien ihmisten sisältä. Joku kipaisi sadetta pakoon. Autojen tasainen vana. Hetkeksi pysähdyin. Förilautta keinutti minut joen toisenpuoleiseen varteen, jossa jatkoin samassa äänen tasaisessa vanassa. Metsän hiljaisuus kulki mukanani. Taskun pohjalla. Taskun uumeniin pääsivät linnan ympäriltä valtavien vaahteroiden alla minua odotelleet ruskalehdetkin. Tänään pääsivät töissä kertomaan siitä, miten lehtipuiden syksy on upean suunnitelman näyttämö. Luokassa mukana open ilo innokkaista oppijoista.
Poikanen kotona tiesi kertoa siitä, miten linnut löytävät perille. Sinne kauas pois kylmän alta. Miten  auran ensimmäisenä lentävän on oltava voimakkain. Niin uskoi. VArmoin siiveniskuin ohjaa koko joukon kulkua. Näki niiden lennon sunnuntaina  kotimme yli. Sitä olemme niin monena syksynä yhdessä ihmetelleet. Mutta yhä vielä vain jaksamme sen näkemisestä haltioitua. Yhtä varmoin ottein kuljetetaan meitä. Sen varaan turvaaminen antaa omaan äänimaisemaan tyynen kaiun. Kuin hyräilisi hyvän olon keinutuksessa. Tänään sai esitellä voittamaansa kultaa. Tuo isin ja äidin kultapoika. Kotona mukana äidin ilo tyytyväisestä sateenkastamasta lapsesta.
Tässä tasaisen harmaassa syyspäivässä on ollut paljon kirkkautta. Sisälläni, ajatuksissani, sydämelläni. Työkaverin mukavat sanat. LAsten pölypastelliliiduin taiteilemat hehkuvan värikkäät omenat. Tyttönen minua kotirapuilla vastassa valmiina kantamaan äidin työkorin ylös. Höyryävä kahvikupponen minua varten. Isomman tyttösen laittama omppupaistos. Poikajoukon riemu kun tuolla juoksevat rakkaan komennossa jalkapalloharjoituksissa sateen pehmeässä sylissä kentällämme. Syystuulen humina. Postitse saapunut tieto kummityttösestä perheellemme. Saamme tarjota tuolle kuvassa hymyilevälle eväät parempaan huomiseen. Pienellä rahalla suuri apu. Tänään voin istahtaa illan kynttilänvaloon ja kuiskata kiitokseni monesta pienestä ilosta päiväni kulussa.

9 kommenttia:

  1. Ihana sateinen päivä teillä!

    Sateen keskelläkin on ihana käyskennellä ja nauttia näkemästään.

    Kiitos ihana ystaväni kauniista tekstistä.♥

    VastaaPoista
  2. Sinulla on ollut paljon hyvää tässä päivässä, näissä hetkissä. Onnentyttö olet :) Ihanaa iltaa ja viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Koriisi toivon lisääkin kauniita hetkiä.

    VastaaPoista
  4. Suloisia hetkiä, lempeitä pisaroita,
    kynttilän lohduttava, salliva valoisuus lämmittää..

    VastaaPoista
  5. Täällä satoi koko yön, ja päivän saimme nauttia poudasta...lenkkipolulla pieni sade kasteli hiukset, mutta ei se haitannut!
    Sinulla ollut kaunis päivä <3

    VastaaPoista
  6. Ihana tunnelmallinen kirjoitus jälleen. KIITOS

    VastaaPoista
  7. Kuljin ajatuksissani kerallasi. Kuulin lokit ja ihmisten kiireet, aistin tihkuisen sateen...
    Kyllä syksykin voi olla kaunis, kun osaa siihen suhtautua lahjana, sydämellä.
    Omenaisen punaisia poskia sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥