Tyytyväinen tyven

 Perjantaissani lepäsi tyytyväisyys ja tyyni mieli. Lähdin oppijoitteni kanssa metsään. Suurten kalliolohkareitten, siirtokivien  ja onkaloiden lumoon. Riemulla ei ollut rajaa. Vilistivät tutkimaan joka mutkan, keksivät puuhaa ja iloitsivat. Keskelle tuota vihelsin pilliin ja ihmettelin, mitä tuleman piti. Asettuivat kivien kylkeen ja hiljenivät . Etanalaulun sävel tyynnytti jokaisen sormet kulkemaan hitain askelin kämmenselkää. Olin haltioitunut tuosta tuokiosta. MAhtava lapsijoukko! Minun omat oppijani! OSasivat heittäytyä tunnelmasta toiseen. Kohotin hiljaisen katseeni aamupäivän auringon kultaamalle taivaalle: kiitos tuntui pieneltä sanalta. Latasin siihen sismpäni riemun. Miten hellitkään! Miten saankaan nauttia vastauksistasi!

 Syynsä kaikella. Vaikkei ymmärrys aina ylläkään pukemaan sanoiksi. Iltapäivä helli ystävän tapaamisella. Jaoimme elämiemme tyrskeitä. Ihmettelimme. JAoimme lempeiden laineiden liikahteluja. Huokailimme. Luotimme yhdessä. Kyynelsilmin. KAhvi sai kylmetä kupin uumeniin. Tärkeintä oli läsnäoleminen ja ystävyys. VAikka arki vei loitommas meitä, oli ilo löytää läheisyys äkisti. Tavataan taas! Kuljet ajatusteni lämmössä, syvimmissä pyynnöissä, sydämen huokauksissa. Olen sinusta kiitollinen♥

 Kun saa tuntea hyvyyden hellän kosketuksen, sisin kehrää. Kun saa kokea rakkauden lämmön, sydän hyräilee. Kun kaksikymmentä pikkuista puristaa korvansa kallion kylkeen ja sulkee silmänsä, silittää sammalen pehmeää nukkaa, joku kuuli sen kehräävän, toinen pehmeän väsyneen kuorsauksen, mutta jokainen kuuli. Unelmat ovat kuin mielikuvitus. Anna niille siivet, niin ne lentävät. Loitommas kaikesta raskaasta kohti keveyden kehtoa!Sain nauraa äänetöntä riemuani metsän kehdossa! Hymähdän hymyni takana vielä muistellessanikin! Nämä ovat työni helmiä!

 

 Tänään ajelin juna-asemalle isää hakemaan. Olemaan vierellämme, lähellämme. Kiitos, kun sain elämyspäivän, sanoo ja halaa. Elämys voi kätkeytyä tavalliseen syyspäivään. RAkkaiden läheisyyteen. Joutenoloon. Auringon kajoon ja metsän siimekseen. Haravan heilautukseen. Kotanuotion lauluun. Hiljaisuuteen, jossa hymy hellii ja hyväilee. Kuinka vanha pappa sä jo olet, kysyy pikkuisin. Tullaan ensi viikolla markkinoille, sovitaan. Ja halataan taas. Vilkutuksessasi leväten saan olla jälleen se pikkuinen isintyttö. Nyt kiittelen Isää isän jokaisesta läsnäolon päivästä. Jokainen on lahja.

 Nyt jo nukkuvat kaksi pikkuisinta. Rakas läksi hakemaan tyttöstä nuorten illasta. TAkkatulen vaimea soitto säestää sormieni kulkua. Nyt aukesi ovi, saapuivat. Illan pimeyteen kätkeytyy päivän hyvyys. Huomisessa odottaa uusi alku uudelle päivälle. Nukahdan pehmeiden pilvien alla.