Pehmeän usvan kosketus

Aamuinen usva verhosi maisemaa. Se uinui syysuntaan peltojen yllä ja pehmensi kaiken ympärillään olevan. Ajoin viikon viimeiseen työpäivääni monin ajatuksin. Sydämelleni laskettiin ja minä poimin. Nostin sanoiksi kohti taivaankannen aamurauhaa. Syksyn ruskaloistoon en kylläänny. Sen kellervä sävy on hiipinyt uutukaiseen liivimekkoon ja villatakkiinkin:) Luojan maalaama taideteos on riisunut yltään viimeisen vihreän ja kietonut keltaisen ja punaisen lämpöä hehkuvat värit ylleen. Iloksemme. Miten oma silmä napsiikin tätä upeutta aina vain hartaammin, ahnaammin. Luojan siveltimen jälki on uskomattoman mestarillinen! Ja antelias.

 Pimenevään iltaan sytytin eilen lukuisat tuikut lyhtyihin vilkuttamaan. Saimme luoksemme monta ystävää, aarteita jokainen. Iltaamme valaisi elävän liekkimeren yllä vielä kirkkaampi valo! Sen lämmössä levähdimme laulaen, ajatuksia vaihtaen, hiljentyen, makkaraa paistellen ja syysillan lempeydestä nauttien.

 Viisaat sanat paimenesta, joka ei hylkää ainuttakaan laumansa lammasta, muistuttivat siitä turvasta, joka meitä ympäröi. Janoinen saa vettä, pimeään joutunut pääsee valoon. Eksynyt löytyy. Aamuinen usva toi Sanan paikan takaisin ajatuksiini. " "Niinkuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet:"(Hes.34:12)  Aamu-usvan syli on rauhaisa ja turvallinen. Synkäksi se piirtyy levottomalle, harhaan kulkeneelle.

 Olen alkanut hahmottaa uusin silmin kotamaastoamme. Umpimetsän keskellä rakas lausui 10 vuotta sitten, että tähän se tulee. Ja se tuli. Aukea otti paikkansa. Tänään uskon, että suunnitelma sen rakentamisesta ei ollut vain rakkaan mielessä. Emme vielä tuolloin tienneet, millainen siunaus tällä paikalla tulisikaan olemaan. Eilisessä tummuvassa syysillassa lepatti uskon ja luottamuksen liekki.

Terassilla loppukesä on jo keikahtanut syksyksi. Tämän päivän lämpö toi ripauksen kesälämpöä iloksemme. Annan sen helliä ja paijata. TArjoan kasvoni sen kosketettavaksi. Lepään sen sylissä. Eilisen laulun sävel keinauttelee kuin tuuli lehvästöäni. PAljon on iloksemme annettu. Hiljaisena hymyillen painan pääni kiitokseen. Kuljen kohti hämärtyvää iltaa omieni kanssa.