Ajatusten aarteita

 

 Eilen oppijani kuuntelivat lukemaani  suloisen hiljaisuuden laskeutuessa luokkaan levollisten lasten ympärille. Joku painoi päänsä käsiensä pehmeyteen kuin tyynylle. Joku nökötti selkä suorana, aistit valppaana. Kaikki kuuntelivat. Kertomuksen mäyrä ja kettu lähtivät etsimään aarretta taivaalle ilmestyneen kirkkaan sateenkaaren päästä. Matkalla he oppivat, että aarre ei välttämättä olekaan kultaa tai jalokiviä, vaan jotakin sellaista, mikä tekee onnelliseksi. Oravalle se on iso tammenterhokasa, Ankka-emolle untuvainen ankanpoikanen, jänisvaarille elämän varrelta poimitut muistot. Loppujen lopuksi Mäyrä ja Kettu huomaavat olevansa oikeita aarteita toisilleen. Yksi pieni oppija-neitonen sanoo: He löysivät aarteen itsestään! Oi, juuri niin. Innostun jutustelemaan, miten siinä edessäni istuu 20 aarretta, jokainen mahdottoman arvokas. Joku hämmästelee, miksi?! Äidit ja isät rakastavat teitä, teette heidät onnellisiksi. Taivaan Isän aarteitakin olette. Yksi viittaa ja kuiskaa hiljaa: olemmeko me kaikki sinunkin aarteitasi? Voi, olettehan te. Tuo hetki tässä kiireisessä viikossani oli minun aarteeni.

Illalla seisahdan uusien oppijoiden eteen. Seurakunnassa eteeni saapuilevaisten joukossa on monenikäisiä. Suurissa kirjekuorissani on tärkeää postia. Postia Hänelle, jolla ei koskaan ole liian kiireinen viikko, ei hoppu yhdessäkään päivässä. Vaan aina löytyy aika jokaisen sanoille. Sen tiedon varassa on hyvä askeltaa. Syystuuli riepottelee tänään hanakasti. Lämmökseni kietaisen kiitoksen viitan olkapäilleni. Sen lämpö on lempeämpi okrankeltaista liinaani. Kaikessa saan saattaa tarpeeni rukoillen, kiittäen, anoen Hänen tietoonsa. Ja lupaus ylleni ja sismpääni sukeltavasta yli ymmärryksen käyvästä rauhasta riittää minulle. Sen saan tänään kertoa. 

Aamulla havahduin kuulemaani tuttuun ja turvaisaan ajatelmaan. Ahdinko itsessämme voikin olla huolenpitoa. Onhan tuo niin, että jos aina porskuttaisimme eespäin vailla huolen häivähdystäkään, muotoutuisi meistä kovapintaisia. Kun myrskytuuli välillä heilauttelee ja tuuli riipii oksistoissa, pääsee pehmeämpää esiin. Nyt pakkaan kassini ja viiletän läpi ruskakauniin maiseman lasten luo.

Huomenna sukellan lehtimereen........