perjantai 7. lokakuuta 2011

Ajatusten aarteita

 
 Eilen oppijani kuuntelivat lukemaani  suloisen hiljaisuuden laskeutuessa luokkaan levollisten lasten ympärille. Joku painoi päänsä käsiensä pehmeyteen kuin tyynylle. Joku nökötti selkä suorana, aistit valppaana. Kaikki kuuntelivat. Kertomuksen mäyrä ja kettu lähtivät etsimään aarretta taivaalle ilmestyneen kirkkaan sateenkaaren päästä. Matkalla he oppivat, että aarre ei välttämättä olekaan kultaa tai jalokiviä, vaan jotakin sellaista, mikä tekee onnelliseksi. Oravalle se on iso tammenterhokasa, Ankka-emolle untuvainen ankanpoikanen, jänisvaarille elämän varrelta poimitut muistot. Loppujen lopuksi Mäyrä ja Kettu huomaavat olevansa oikeita aarteita toisilleen. Yksi pieni oppija-neitonen sanoo: He löysivät aarteen itsestään! Oi, juuri niin. Innostun jutustelemaan, miten siinä edessäni istuu 20 aarretta, jokainen mahdottoman arvokas. Joku hämmästelee, miksi?! Äidit ja isät rakastavat teitä, teette heidät onnellisiksi. Taivaan Isän aarteitakin olette. Yksi viittaa ja kuiskaa hiljaa: olemmeko me kaikki sinunkin aarteitasi? Voi, olettehan te. Tuo hetki tässä kiireisessä viikossani oli minun aarteeni.
Illalla seisahdan uusien oppijoiden eteen. Seurakunnassa eteeni saapuilevaisten joukossa on monenikäisiä. Suurissa kirjekuorissani on tärkeää postia. Postia Hänelle, jolla ei koskaan ole liian kiireinen viikko, ei hoppu yhdessäkään päivässä. Vaan aina löytyy aika jokaisen sanoille. Sen tiedon varassa on hyvä askeltaa. Syystuuli riepottelee tänään hanakasti. Lämmökseni kietaisen kiitoksen viitan olkapäilleni. Sen lämpö on lempeämpi okrankeltaista liinaani. Kaikessa saan saattaa tarpeeni rukoillen, kiittäen, anoen Hänen tietoonsa. Ja lupaus ylleni ja sismpääni sukeltavasta yli ymmärryksen käyvästä rauhasta riittää minulle. Sen saan tänään kertoa. 
Aamulla havahduin kuulemaani tuttuun ja turvaisaan ajatelmaan. Ahdinko itsessämme voikin olla huolenpitoa. Onhan tuo niin, että jos aina porskuttaisimme eespäin vailla huolen häivähdystäkään, muotoutuisi meistä kovapintaisia. Kun myrskytuuli välillä heilauttelee ja tuuli riipii oksistoissa, pääsee pehmeämpää esiin. Nyt pakkaan kassini ja viiletän läpi ruskakauniin maiseman lasten luo.
Huomenna sukellan lehtimereen........

13 kommenttia:

  1. Voi miten paljon kirjoituksesi antoikaan minulle,kiitos <3

    VastaaPoista
  2. Kolmen ihanan aarteen kanssa valmiina viettämään viikonloppua :)
    Ihanaa viikonloppua sinullekin ♥

    VastaaPoista
  3. oletko koskaan ajatellut kirjoittaa jotain enemmän..kuin vaan meidän oloksi..sinulla olisi kyllä taito ja kyky koskettaa isonkin lukija joukon tunteita :)
    ja kuvasi ovat todella kauniita..onko kaikki teidän pihamaalta..jos ovat, niin hauskoja juttuja olet keksinyt puihin roikuskelemaan yms.
    meillä tulee taas hulina viikonvaihde, vaikka kaksi kaksikkoa lähtikin lomille..pienet jalkaparit valtaavat amandan tuvan..tunnelmaa ja töminää :))
    kaikkea hyvää sinulle!!

    VastaaPoista
  4. Tuollaiset koskettavat hetket saavat mielen niin kiitolliseksi. Luin oikein ilolla ja kiitollisena hyvästä päivästäsi.
    Taivaan Isän huolenpito on aina juuri oikeanlaista. Vastoinkäyminenkin voi tosiaan olla juuri sitä hellää huolenpitoa, vaikka ei sitä sillä hetkellä osaisi niin ymmärtääkään. Myöhemmin usein osaa.
    Siunausta viikonloppuusi!
    ps. niin IHANAT kuvat ja kenkuliinit :)

    VastaaPoista
  5. Ihanasti taas päivästäsi kirjoitit.
    Miten olemmekaan toinen toisillemme aarteita ja miten kaikki olemme Taivaan Isän aarteita

    Olet ajatuksissani ystäväni.♥

    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Sinä kyllä osaat kirjoittaa niin kauniisti!

    VastaaPoista
  7. Näitä samoja mietin juuri eilen ja juttelimmekin Alfassa siitä kuinka vastoinkäymiset usein vie lähemmäs Jumalaa <3 Ihanan syksyisiä kuvia:)

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus! Kiitos siitä. Mietteitä meille kaikille...

    VastaaPoista
  9. NIna,
    tuntuu hyvältä kuulla, että sanoistani sait evästä matkaasi♥
    Aurinkoista syysviikonloppua!Iloa, valoa!

    Marru,
    :) sinulle ja aarteillesi sylin täydeltä hyviä syyshetkiä!

    Jaana,
    sanoit nyt niin kauniisti minulle, että lämpö läikähti sisälläni! Rakas on minua usein maanitellut tarttumaan kynään isommin...aika näyttäköön, Jumala opastakoon♥
    Omalta pihapiiriltä ovat kuvat. Hassu harrastukseni on ripustella ja viritellä kaikenmoista metsän helmoihin:)Ystävät aina tullessaan haluavat ensin kierrellä ja kaarreölla etsimässä, josko löytyisi jotakin uutta hämmästeltävää:)
    Iloa viikonloppuunne!!

    Anu,
    niin, töissä tuollaiset hohtohetket ovat voimaatuovia ja ilo niistä kantaa eteenpäin raskaammissakin päivissä. Kiitos, kenkuliinit ovat vuodentakainen löytö ja tykkään itsekin niillä syksyssä askeltaa:)
    Siu sinun viikonloppuusi♥

    Irmastiina,
    kiitos♥ JAksuja muuttoaherrukseenne....
    HAlauksin lämpöisin♥

    Aveline,
    kiitos♥

    MAmmeli,
    niinpä. Kun on itse kovin pienenä ja hauraana, jää Jumalalle isommin tilaa olla läsnä ja ihan lähellä♥
    Valoisia ajatuksia viikonloppuusi!
    Alfa on antoisa, kävin itse vuosi sitten.

    Vaahtera-Maria,

    VastaaPoista
  10. Kiitos taas sanoistasi. Olen lukenut tuon saman kirjan pojalleni. Lapset ovat niin viisaita, kumpa kaikki malttaisivat pysähtyä kuuntelemaan mitä sanottavaa lapsilla on ihan oikeasti, voimmme oppia lapsilta niin paljon. Siu :)

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihana postaus, kiitos tästä!
    Ihanaa suununtaita sinulle.

    VastaaPoista
  12. MArika,
    eikö olekin suloinen tuo kirja♥
    LApsissa asuu viisaus ,ovat niin avoimia! Luokaltani yksi poika sanoi, että vaikka hän mitä kertoisi, niin isä vastaa vain, että AHA. Itsekin sortuu sivuuttamaan lasten puheita kiireessä, mutta kuinka tärkeää olisi aina ehtiä seisahtamaan, olemaan läsnä ja kuuntelemaan.Siu!

    MAri,
    kiitos♥
    Sinunkin sunnuntaillesi paljon iloisia ja valoisia tuokioita!!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥