Tänään se saapui niin yllättäin. En ehtinyt kuin kuiskata ihmetykseni, avata itseni hauraaksi. Syysyskää on oppijoilla ollut ja nyt se hyppäsi itseeni ja vei ääneni tuuleen. Olen yhtäkkiä hiljaa, vailla sanoja. Avaan sydämeni sanat eteeni kuin mieluisan kirjan. Nyt niille on aikaa nämä äänettömät vuorokaudet, joiden puristuksessa aion kääntää ahdingon levoksi ja lempeydeksi. Käsiksi ympärilleni.
Isompi tyttönen hymyili ja sanoi: kuulostat suloiselta. Hetkeä ennen kuin kokonaan hiljenin. Vanha heikko kohtani minussa. Äänettömyyden viipyminen vierelläni, vaikken tahtoisi. Lämmöksi lähelleni sytytän valoisat ajatukseni. Ahmin sanojen sointia ja kuuntelen, mitä kertovat. Joskus hiljaisuus puhuu suuremmin. Seisahtumisen syy on jossain, sen tiedän. Oli kai vain aika.
Pihapuun riisutut raajat odottavat hiljaa kanssani.Niiden rujoudessa on haurasta kauneutta. Miten usein nämä oksat ovatkaan minulle kuiskanneet viisautensa. Tyttönen pulputtaa hymyyni. Kertoilee kuin vuoripuro innoissaan. Nyökyttelen ymmärtäen ja iloitsen kanssaan. Pienistä hyvyyden helmistä päivänsä kulussa. Pojan poskien punassa tuoksuu syystuuli. Juoksivat, potkivat ja herkuttelivat kotatulen lämmössä. Pienempi neito saapuili taholtaan reippailemasta. Posket kuin omenat. Nyt saavat jakaa kuulumisensa sanojen laineiksi toinen toistensa lomaan. Itse kellun äänetönnä ja toivon hymyni kertovan juuri sen, mitä sanoa haluan. Hiljaisuudessani poimin sanoja, jotka kulkevat ohitseni, saavuttavat. Osa kulkee kulkuaan toinen toistensa lomasta. Kuin niitä olisi muilla nyt enemmän kun itse olen ilman.
Hunajateen makeus sulaa suussa. Maiseman väreissäkin hunajaa. Odotan jo aamun äänetöntä ja tyhjenevää kotia. Saan olla sanattomuudessa ilman yhtään nyökytystä. Omille sismpäni sanoille vuoron antaen. K u r k u n p ä ä n t u l e h d u k s e n tähtihetkeen. Tervehtymistä silti odotan. Kovasti. KAipuu oppijoiden pariin tuntuu kouraisuna rinnassa. Ystävän kanssa sovittu perjantaihetki olisi ollut niin suloinen päätös työviikolle. Nyt jään kaipaamaan.
Kauniisti kerrot tästäkin asiasta...sairaudestasi.
VastaaPoistaAurinkoa ja lämpöä hiljaisiin päiviisi ytäväni.♥
Pikaista paranemista.
Olet ajatulsissani!
Joskus on ihana pysähtyä, ja aikaa miettiä...olla hiljaa...vaikka pakosta mutta niin hyvää tekevää!!
VastaaPoistaPikaista paranemista.....kanelia, ja neilikkaa kattilaan hautumaan, ja myöhemmin tavallinen teepussi joukkoon.Rauhoittaa kivasti kurkkua, ja tuo unta silmään! <3
Toivon lempeää lepoa ja hiljaisuuden hoivaa sinulle ystäväni. Minäkin parantelen täällä jalkaränkkääni, mikä äityi aikas pahaksi. Joten siskonen, toipuillaan!
VastaaPoistaLämpöisin ajatus ja halaus luoksesi♥
Harmi, toivottavasti pian terveenä.
VastaaPoistaHiljaisuudella tosiaan on aikansa. Onneksi meistä pidetään huolta ja nähdään mitä kulloinkin tarvitsemme.
Parane pian <3
Voi, sinäkin siellä, kurjuuden kurkut täällä kohtaavat! :) Yskää 4 viikkoa ja nuhatukkoisuus, korvat lukossa ja ääni todella alkaa nyt kadota. Plääh. Jaksamista sulle, minäkin menen nyt ja laitan teetä, hunajalla, parannellaan yhdessä!
VastaaPoistaUskomaton olet! Sanasi saavat sairaudenkin kuullostamaan juhlalta. Toki toivon sinun pian paranevan.
VastaaPoistaOli miten oli hiljaisuudestasi lukeminen toi päivääni juuri sitä mitä eniten tarvitsin. En edes osaa nimetä sitä. Syvä rauha kuitenkin laskeutui minuun.
Irmastiina,
VastaaPoistayritän kääntää vaikeuden voitokseni:) Pelkäänpä, että hiljaisia päiviä osalleni nyt jaetaan useampi, niin totaalisesti ääni hajosi ja yskäkin vain vingahtelee. No, ammennan tästä rauhaisaa joulmieltä jo itseeni ja hiljennyn olennaisten asioiden ääreen♥ Voi hyvin!
Kirsikka,
niinpä. Yritän tosissani ajatella, että tämä taas tarvittiin. Seisahtuminen.Puhumattomuus on yllättävän vaikea olotila. Ehkäpä tästäkin opin taas. Takavuosilta on karvas muisto, kun väkisin kähisin menetetyllä äänellä ja äänihuulet menivät niin hurjiksi, että piti olla kuukausi pois ja hiljaa. Auts. Nyt toivon, että jo ensi viikolla olisin oppijoitteni luona luokassa♥
Tervehdyttävien syystuulten kosketusta luoksesi!
Hannah,
toipuillaan tahoillamme♥
Halaus luoksesi!
MArie,
huolenpitoon luotan ja siihen, että Hän kyllä tietää, mitä kulloinkin tarvitsemme. Opettelen nauttimaan hiljaisuudestani♥
Ihailin luonasi kuviesi levollisuutta!!
Satu,
kurjuuden kurkku. Se tosiaan on tälle olotilalle hyvä termi. Voi kurjuuden kurkut siis!!
Parannellaan. Ollaan hiljaa....♥
Fred,
nyt sanoit niin kauniisti, että kyynel etsi tiensä silmäkulmaani. Kiitos♥
Levollisuutta ja lempeiden tuulten kosketusta osallesi!
Hyvin olet tehnyt kääntäessäsi ahdingon levoksi ja lempeydeksi. Taas lukiessani tekstiäsi, tuntui kuin Taivaan Isä olisi kietonut kätensä ympärilleni. Nyt jatkan taas puuhastelujani mieli rauhoittuneena. Kiitos ja toivon, että paranet pian. Siu:)
VastaaPoistaPikaista paranemista♥
VastaaPoistaSinä olet sanojen taiteilija. Paranemista ja halauksia.,
VastaaPoista