Tänään maisemassa viipyillyt harmaus. Syystuuli tyynnytetty. Aamu ei eroa illastaan, vaan kulkee tasaisen turvaisasti. Harmaa pehmeys ja tekemättömyyden turvallinen lasti on helppo kantaa. Asetun itsessäni samaan levollisuuteen. Tohtori vahvisti sanattomuuteni. Vielä pitää sinnitellä ja puhua ääneti sisäänpäin. Kuin huokauksin, joissa hentous ja hauraus ottavat vuorotahtiin paikkaansa. Jakavat tilaa toisilleen. Vaimea yskähdys kertoo, olen hereillä. En vaivu talviuneen, vaikka siltä tänään on tuntunut.
Isomman tyttösen tulisieluisuus särkee lumon. Tyhjentää minua. En voi ryhtyä kanssaan sanaharkkaan. Kirjoitettuina eivät tehoa. Nyt hyppäsi pyöränsä selkään ja kulkee jo etäämmäs. Toivon tyyntyvän kunnes illan painuessa palaa. Ystävänsä syliin lähti. Hymyilyttää. Tuon tytön tähden olen niin monasti kohottanut korkealle tahtoja, toiveita. Pyydellyt ylleen tuulten tyyntymistä ja oikeiden polkujen löytymistä askeltensa alle. Luottaen. Hiljalleen jalkansa tapailevat parhaita mahdollisia. Voin vain luottaa ja avata sylini vapaaksi.
Tänäänkin koti tyhjenee jo toistamiseen. Yksi toisensa perään kääntyvät. Kulkevat hetkissään ja sitten palaavat. Minä vain viivyn. Olen ymmälläni tässä hyvän sylissä. Harmaa onkin tila, jossa pehmeät kädet kiertyvät kiireettömästi lähelleni ja osaan olla läsnä itsessäni. Poika kyselee. Huhuilee tuolla ja hoksaa, muistaa, etten huhuile takaisin. Löytää etsimänsä ja pian lähtee liikkumiseensa. Kuiskii jo itsekin ja puhuu kädet huitoen ilmaan ympyröitä. Suloinen niin kuin taannoin kummitätinsä hämmästeli. Miten voikin olla. Ovat ne kaikki omalla tavallaan. Pikkuisimman perjantait vaihtelevat jalkapallon ja seurakunnan lastenillan tahtiin. Tänään palloillaan. Eikä tihkusade ,joka leikkaa harmaata, haittaa. RAkas kiertää kyläreittejä sillä välin polkien itsensä hikeen. Minä istun ja annan ajatusten kulkea. Olen kiitollinen tästäkin päivästä.
Asettelen eilisillan palaneiden tilalle uudet. Nautin liekkien jakamasta kapeasta valosta. Arjen keskellä kaikuu kauniita säveliä. Kun malttaa kuunnella.
"Syvässä elämässä on seikkailu.
siihen pääsee osalliseksi vain, jos
opettelee olemaan hiljaa."
Tommy Hellsten
Rauhaa, lepoa, siunausta viikonloppuusi!♥
VastaaPoistaPeikkotyttö Hannan sanoin myös minulta sinulle rauhaa, lepoa ja siunausta viikonloppuusi:)
VastaaPoistaIhana, kaunis postaus..
VastaaPoistakiitos sinulle ♥
Hiljaisuus on portti valoon ja syvyyteen, jossa rauha..
ihanaa viikonloppua sinulle hiljainen♥
Kiitos taas kauniista sanoistasi!
VastaaPoistaLämpöä viikonloppuusi.♥
HAnna,
VastaaPoistaniitä tarvitsemme kukin♥ Sinun omaasi myös♥ Huolenpidon alla oloa!
Marika,
sinullekin kultainen♥
Hanne,
hiljaisuudessa piilee paljon hyvää♥
Irmastiina,
kiitos sinä suloinen Riihipirtin kävijä♥
Voi Rakas Tinttarus kuinka koskettavia sanoja. Rivien välistä tuntee huolesi lasten puolesta. Heille toivoo kaikkea hyvää ja suojelua maailman murheita vastaan.
VastaaPoistaSyhsy on ollut harmaista harmain. Onneksi tänään aurinko paistaa. Piha huutaa minua ahkeroimaan. Kuihtuneet kukkavarret ja viimeiset ruskettuneet lehdet lentelee syystuulessa. Omppopuun muutama sinnikäs lehti heiluu kuin vilkuttaen kesälle, hei hei oli kiva tavata. Taidan mennä juurelleen ja ravistan voimallisesti, kyllä se JOULU jo kohta tulee;))
Siunausta viikonloppuusi ja voimia syysharmauteen. Toivon lämmittävää auringonsädettä poskellesi.Muista se olen minä;)
Ajatuksin ,halauksin Kaisa
Tinttarus, kiitos pysähdyttävästä postauksestasi! Ilolla luin ja rauhoituin♥ Työviikko raskas, hektinen ja ihanakin takana, lepoa kaipaa sielu ja ruumis:)
VastaaPoistaVoi hyvin sinä ihanainen ja parane pian!♥
Kauniita sanoja,lauseita..kiitos!
VastaaPoistaRauhaisaa viikonloppua sinulle uusi blogiystäväin!
Terveisin,Marika
Voi sinua ihanaa. Kuljen ajatuksin kerallasi hiljaisuuden säkeissä ja toivon viikonloppuusi lepoa ja levollisuutta. Halauksin Hannah
VastaaPoista