Tuulien tanssi

 

 Huokaisin aamulleni. Sen sylistä lähtivät omat oppijat vielä viimeiseen päiväänsä. Lomailumme osuivat osin eri kohtiin. Ystävän vapaapäivä antoi mahdollisuuden aamupäivän kävelyyn. Nautin riisuutuvien puiden muodoista ohi kulkiessamme. Viimeisten lehtien ilmatanssissa on jotakin minua juuri nyt kovin syvältä koskettavaa. Olen kuin yksi niistä. Haurauteen on syynsä. Hyväksyttävää ja opittavaa jaettiin osalleni. Kyyneliäkin. Kannettavaa entisten ohelle. Ystävyyden eteenpäinkantava henkäisy ihan viereltäni siivitti syyslomalle lähtöäni. Tuolle olkapäälle olen niin monesti saanut pääni painaa. Pehmeä lohtu ja välittämisen voimaannuttava kosketus. Ihan siinä lähelläni. Se on aarre♥.

 

 Helmien jonossa tummaa ja vaaleaa. Niin päivien kulussakin. Eilen ihastelin taivaan pilvileikkiä. Kaukana tummanharmaa kaari. Toisaalla hennon punerva. Kuin niittynä valkolampaille. Lumouduin taivaan maalauksesta. Se puhutteli. Laskeutui hetkeksi lähemmäs kuin kuiskaten osan pehmeydestään luokseni. Tänäänkin tuo on maalattu kuin suurin siveltimenvedoin. Yhtäällä lempein, pehmein sävyin. Toisaalla synkemmin, painavammin tummanpuhuvaksi. Löydän uusia sanoja taivaankannen tarinasta.

 

 

 Valo houkuttelee varjoa kanssaan tanssiin. Vuoroin astuvat esiin taas toistensa taakse kätkeytyäkseen. Molempia tarvitaan. Ilman toista toinenkaan ei mitään olisi. Kun olen väsynyt, lupaa ystävä kantaa. Hän on minulle sateenkaarenpää. Käännän katseeni taaksepäin ja ymmärrän uudelleen jo tutuksi tulleen. Koettelemukset pehmentävät, muovaavat hauraudestamme väkevyyttä. Sitä vahvuutta, johon emme tarvitse todellista voimaa. Vain lujuutta, joka kumpuaa luottamuksesta.

 Tartun kiinni pieniin säikeisiin, jotka jakavat valoaan. Asetun niiden keinuun ja antaudun tuulen tuuditeltavaksi. Ei syystuulikaan lehtiä rikki revi. Tanssittaa niitä tuokion ja saattelee perille. Vaikeiden asioiden edessä luottamus on tuo tuuli. Vastoinkäymisten pyörteissäkin keinahdellen pääsen portilleni. Lempeästi jalat maassa ja tuulen kuiske poskellani. Sen kosketuksessa on sitä vahvuutta, jonka voimin selviydyn nauttimaan huomisen tuulista.

 Nyt lepään pienen lomani sylissä. Annan sen hemmotella itseäni. Se jakakoon hetkiään ja tunnelmiaan. Minä olen tässä ja otan vastaan kiitos äänessäni ja läheisyyden lämpö sanoissani.