sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Valon kosketus

Tänä hetkenä tässä harmaaksi avautuneessa talven aikaan siirtyneessä aamussani muistutin itseäni valosta. Sydämelleni laskettua puen äänettömiin huokauksiin. On lohdullista tietää, että ne poimitaan. Kulkiessaan luotani ne kasvavat, vahvistuvat ja asettuvat suurelle kämmenelle. Pian saa oman kämmenen kääntää ottamaan vastaan ensimmäiset hennot valkeat pitsihiutaleet. Väriloisto antaa hiljalleen tilan valkoiselle maisemalle. Väsymys viihtyy ihan lähellä. Olen sen kanssa sylikkäin. Annan valolle tilaa tulla ja koskettaa.

9 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista sanoistasi ystäväni.♥

    Ajattelen sinua!
    Irmastiina

    VastaaPoista
  2. Hyvää sunnuntaita, hidasta ja onnellista.

    VastaaPoista
  3. Siunausta sunnuntaihisi. Valoa ja iloa tulevalle viikolle:)

    VastaaPoista
  4. Ihanan lämmittävä kuva ja
    koskettavat, lohduttavat sanat.
    kiitos ♥

    VastaaPoista
  5. Ihana kuva, kauniiden sanojen kera ♥

    VastaaPoista
  6. Teille kaikille sunnuntain iltaan lämmin valon kosketus♥ Sytytellään kynttilöitä, kuunnellaan takkatulen vaimeaa soitantaa ja avataan sylimme lämpö lähellä oleville.

    VastaaPoista
  7. Näen, että olet laittanut uuden postauksen, mutta sivu ei sitten millään aukea...vain tämä vanha...

    VastaaPoista
  8. Itsekin olen ihmeissäni mihin sanani ja kuvani katosivat!!
    Aamun valo loihti ajatukseni esiin sanoiksi tänne ja nyt niitä ei enää ole missään?!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥