Tänä hetkenä tässä harmaaksi avautuneessa talven aikaan siirtyneessä aamussani muistutin itseäni valosta. Sydämelleni laskettua puen äänettömiin huokauksiin. On lohdullista tietää, että ne poimitaan. Kulkiessaan luotani ne kasvavat, vahvistuvat ja asettuvat suurelle kämmenelle. Pian saa oman kämmenen kääntää ottamaan vastaan ensimmäiset hennot valkeat pitsihiutaleet. Väriloisto antaa hiljalleen tilan valkoiselle maisemalle. Väsymys viihtyy ihan lähellä. Olen sen kanssa sylikkäin. Annan valolle tilaa tulla ja koskettaa.
Kiitos kauniista sanoistasi ystäväni.♥
VastaaPoistaAjattelen sinua!
Irmastiina
Hyvää sunnuntaita, hidasta ja onnellista.
VastaaPoistaSiunausta sunnuntaihisi. Valoa ja iloa tulevalle viikolle:)
VastaaPoistaIhanan lämmittävä kuva ja
VastaaPoistakoskettavat, lohduttavat sanat.
kiitos ♥
<3
VastaaPoistaIhana kuva, kauniiden sanojen kera ♥
VastaaPoistaTeille kaikille sunnuntain iltaan lämmin valon kosketus♥ Sytytellään kynttilöitä, kuunnellaan takkatulen vaimeaa soitantaa ja avataan sylimme lämpö lähellä oleville.
VastaaPoistaNäen, että olet laittanut uuden postauksen, mutta sivu ei sitten millään aukea...vain tämä vanha...
VastaaPoistaItsekin olen ihmeissäni mihin sanani ja kuvani katosivat!!
VastaaPoistaAamun valo loihti ajatukseni esiin sanoiksi tänne ja nyt niitä ei enää ole missään?!