Muffinsin murusia....

"Kuljin suuressa lupiinimetsässä, tein kuusenkävystä lehmän, uitin pientä kaarnavenettä,oli aurinkoa oli kesä, se oli onnellinen lapsuus......tein voikukista seppeleen, söin metsän mansikoita, laskin leppäkertun pilkkuja, oli aurinkoa ,oli kesä.....", lauloi tänään kuorotreeneistä palatessamme pieni neitonen. Huokaisi johonkin koloon laulavansa niin, että koko kylä kuulee. Se tunne, joka kasvoi sisälläni, se äidinonni, rakkaus, hyvänolon hyrinä ja onnentunne, se kohotti suupieleni hymyyn ja siloitti noustessaan muutaman rypyn. Vei mennessään jokusen murheenmykkyrän ja pyyhkäisi osan väsymystä ohikulkeissaan. Kotimatkamme värittyi pehmein ja turvallisin sävyin.

Olin saanut tunnustusmuffinsin Valoa Liipolassa-blogin Mirjalta. Niiaan ja kiitollisin mielin ilahtuneena kahmaisen korean tunnustuksen Riihipirtille. Kiitos lämpöinen luoksesi! Sen myötä piti kertoilla lempiväri, mieliruoka ja paikka, johon tahtoisi matkata. Maalaan maailmaani pehmein sävyin, värein, jotka Luoja laittoi ympärilleni kasvamaan pellon aavaan mereen, metsän sammalmättäisiin. Onneni värittyy maanläheisesti, pienin siveltimenvedoin, murretuin sävyin. Yllenikin mieluusti asettuvat samaiset värit ,kaarnan ja naavan vähäeleisyys, sumun ja aamu-usvan helmeily. Iltataivaan siniharmaus. Yön hiljainen musta. Toivon kirkas valkeus.

VAhva varjo, ruosteen rosoisuus, ajan patinan rouheus. Luokseni päästän kaikki ruskean asteet. VAlon ja varjon leikki herättää minussa ilon. Hetkiin piirtyy värejä. Niinkuin tämäniltaiseen kotimatkaamme! Tyttönen lauloi matkamme iloisen okran, vehreän vihreän ja nousevan auringon kellerväksi käytäväksi. Poluksi, jolla jokainen askel sai oman sävynsä! Maailmani maalautui ilolla ja onnella!

VAlkea kuin toivo ja luottamus, jotka kulkevat elämäni päivissä kanssani käsikkäin. Puhtauden ja armon väri. JA jälleen soi sydämelläni lapseni laulu....sunnuntaina se raikui pihapiirissämme pyhäkoululaisen innolla: sitä ei voi ostaa rahalla, eikä kullan avulla, sitä ei voittaa veikaten eikä ansioihin turvaten...ikuinen elämä annetaan lahjaksi.....jos vain uskot.....Ja minä uskon ja luotan. VAlkeus pääsee sävyksi mieliväreihini. Pikkuisen murrettuna, taitettuna, halkaistuna. Niinkuin minäkin. Juuri nyt valkoinen ottaa sijaa. Pyyhkii muita pois saapuvan punaisen alta. Punainen tuo luokseni juhlista suurimman. Pian. Mutta nyt nautin ensin syksyn täyteläisistä ja hehkuvista väreistä.

Niin. Sävyihin mahtuu monta lähellä toisiaan askeltavaa. Niin kuin elämääni muutenkin. Lähelläolijoita.

Mitä mieluusti suuhuni sitten laitan? KAikki maittaa. Tomaatit kypsyvät kasvihuoneella vielä ja jakavat satoaan. MAistuvat paremmalta kuin yksikään kaupalta haettu! Aurinkokuivattuina ovat suurinta herkkuani ja pääsevätkin moneen maittavaan ateriaani. Rakas laittaa meillä ruuat. KAla ja kana ohittavat kohdallani lihan. Puurolla lähtee päivä käyntiin. Ja paikallisen pizzerian herkku on aika nam. RAkkaan sosekeitto on kuin villasukat viluisen jaloissa. Ja vielä piti miettiä, mihin mieli halajaisi lähteä. Juuri nyt on tässä hyvä. Unelmana kulkee taskussani Lapin ruska ja tuntureiden äänetön aava.

Kiitokseen kuorrutan tämän makoisan tunnustuksen ja jätän sen mukaanotettavaksi jokaiselle piipahtavalle.....