perjantai 30. maaliskuuta 2012

Uskon päivä kalenterissa tänään, sydämessä joka päivä

 Sairastellessa on ollut aikaa antaa ajatusten nousta siivilleen. Ovat lennelleet rakkauden tuulien kuljettamina. Kevättuulen huminaa olen saanut nyt ihmetellä vain ikkunan takaa. Viikko sitten huomasin lähipellon ruskeaan mereen laskeutuneet joutsenet. Havahduin pohtimaan, mistä saavat vettä, kun jokijäät vasta narahtelivat lähestyvän lähdön merkiksi. Nyt joen laineiden leikki nostaa niitä korkealle piennarten ylle. Huikeaa suunitelmaa ja upeaa näytäntöä saamme joka kevät seurailla. Kaikki luodut löytävät paikkansa tuhansien kilometrienkin takaa. Vettäkin, kun aika on. Tänään olen janonnut elävää vettä. Selvitellyt nuhaista oloani hunajahöyryävällä ja ravinnut sisäistä janoani lukemalla. Uskon päivä hymyilytti allakan sivulla. En tunne yhtäkään onniteltavaa, mutta itseäni olen saanut onnitella omastani. Mihin olisinkaan kulkenut muualle kuin hukkaan ilman sitä! Ehtymätön elävän veden pullo! Suunnannäyttäjä ja lohdun jakaja on osalleni ollut siemen, jolle tarjosin kasvualustan sydämeni pienestä pellosta.
 Poikasella oli tänään uskonnonkoe. Maailman luomisen kulkua. Ensimmäisten ihmisten harha-askeleita. Iltasella kysäisin, oliko koulussa puheltu pääsiäisen tapahtumistakin. Joo, luettiin me itte vuorotellen ryhmissä, vastasi. Tyttönen huudahti ilo äänessään: helppo juttu! Tiedän ne kaikki tapahtumat, kun luin omasta raamatustani. Juuri 9- vuotiaaksi ehtineen viisaus kulki huoneen poikki ja heitti riemusäikeitä kuin laskevan ilta-auringon kajastuksia. Tuo pienin on lapsenuskossaan niin vankkumaton. Hänessä näen, mitä tarkoitettiin lapsenkaltaisilla, jotka taivasten valtakunnan perisivät. Horjahtamaton uskossaan ja luottamuksessaan. Jakaa omaa pienen sydämentäyteistä rakkauttaan ympärilleen. Kulkee käsi Isän kädessä. Ja sädehtii kuin kevääseen päätään nostava pieni kukka.
 Tänään kiitän ystävästäni, joka kantoi minua niin monet vuodet pienin huokauksin eteen suurimman rakkauden antajan. Jaksoi ja luotti, ettei mikään mene hukkaan. Koputuksia sydämen ovella nakuteltiin vuosikaudet. Vaan, kun saranat narahtivat ja salpa avautui, alkoi uuden taipaleen viitoitettu kulku. Jotakin oli pitänyt särkyä ennenkuin kuin voi muovaantua uutta. Uusi luomus. Entinen kuori oli saanut sisälleen uutta valoa ja lämpöä. Tänään pysähdyin miettimään ja sain kasvojen täydeltä hymyn nipistyksiä! Näillä käsivarsilla ylittyvät pauhaavat kosket. Tämän sylin lämmössä ei pure viimat aikä hallat. Jokainen kompasteltu askelma avaa portaat parempaan. Näin on ihan paras!
 
 Pyydän osalleni rohkeutta pukea sanoiksi ympärilleni Hänen rakkauttaan. Jotta osaisin kertoa lempeydestään, pehmeydestään. Kosketa pientä itsensä juuri avannutta pajunkissaa. Niin pehmeää ja vielä enemmän! Sitä jakaa tämän päivän kalenteripaikan itselleen saanut♥

12 kommenttia:

  1. Sinä olet antanut minulle avaimet ja ilon sellaiseen jossa on hyvä kulkea eteenpäin kun on ihan pieni ja väsynyt.
    Kiitos ♥

    VastaaPoista
  2. Kauniita sanoja ja kuvia, täällä on hieno tunnelma aina piipahtaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitossanoistasi, kuvistasi, lämmöstäsi♥

    VastaaPoista
  4. Maria kultainen♥,
    olen sinusta kiitollinen. Pienenä ja väsyneenä saa välillä olla ja silloin juuri Jumalan rakkaudelle löytyy meissä isommin tilaa! On riemu saada sulkea sinua ja läheisiäsi huokauksiin, joiden kuulija toimii, elää ja toimii! Pidä avaimet aina sydämesi lähellä!!
    Valoa lähellesi, iloa ja voimaa!!

    Ruususuun äiti,
    voi miten olen iloinen sanomastasi! Ihanaa, että piipahdat. Tule taas!
    Kevään lämmin kosketus luoksesi!!

    Hanne,
    kiitos, ihana!
    Ja kiitos niistä monista kuvista, jotka täällä nyt ovat aarteinani!!
    Voi hyvin!!

    VastaaPoista
  5. Maria kirjoitti kauniisti <3 Käyn luonasi juuri siksi, että vaikka oma uskoni ei ole lainkaan niin luottavainen ja vahva, kahvikupposella seurassasi rauhoitun ja sydämeeni tulee kevyt olo. Joskus itkettävänkin vahva ja herkkä. Pidän valtavasti tavastasi kirjoittaa ja luoda jotain tavattoman kaunista lukijoillesi.
    Suloista viikonloppua Tinttarus <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos Tinttarus ihanista sanoistasi. Laitatko mulle sähköpostia kaisla9@suomi24.fi niin saadaan rannekkeet "hanskaan".
    Aurinkoa ja siunausta.
    Kaisa

    VastaaPoista
  7. Kävin pitkästä aikaa pitkän lomani jälkeen Riihipirtissä ammentamassa valoa ja voimaa päivääni. Tästä on hyvä lähteä 93-vuotiaan äitini luo joka elämän illassa säteilee Pääisäisen iloa. Olkoon Tinttarus, sinulla kuten äitini sanoo Ylösnousemusjuhla jokaikinen päivä!

    VastaaPoista
  8. Samoin kiitän minäkin ystävääni...sinua Tinttarus.

    Pitkällä jo olin, mutta sinun sanasi, saattoivat minut perille asti.♥

    Kiitos ystäväni.♥

    VastaaPoista
  9. Kuinka kaunis ja koskettava kirjoitus, jokainen sana virtaa sydämeen ja saa siellä lähteen pulpuamaan...kiitos<3
    Muistui mieleeni koulussa eräs uskonnontuntini, kun täytyi kertoa läksyt ääneen kaikkea en muistanut, mutta innostuin niin, että lisäsin siihen omia juttujani, kuvitelmiani...johon ope ai tuota en ole tiennytkään.

    Paljon kaunista ihmettelemisen aiheita kevään etenemistä seuraten ja kauneinta laulua lintujen laulaessa!
    Valoisaa
    iloa ja onnea jokaiseen päivääsi<3

    VastaaPoista
  10. Kiitos taas niin kauniista ja koskettavasta postauksestasi! Ihanaa alkavaa pääsiäisviikkoa :)

    VastaaPoista
  11. Maanantaista huomenta ja hyvää pääsiäisviikon alkua!
    Ilahduin kun visiteerasit blogissani ja jätit kommentin :) Minä jään ilolla lueskelemaan sinun Riihipirttiäsi ja ammennan lohdun sanoja.
    Lämpöä ja valoa Sinulle ♥

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥