Aurinkopäivinä valo asettuu kiinni kivien kylkiin, puiden runkoihin. Pihapiirin valkeuteen avautuu joka päivä uusia aukkoja. Kevät kurkistaa jo! VAlo laajenee ja jakaa uuden puhdin moneen puuhaan. Aamuaan saa aloittaa kirkkauden keskellä ja vielä kotiin ehtiessä valojuova kulkee rinnalla. Päivän sinitaivas värittyy hiljaa iltapuuteriseen pukuunsa. Jos rakastin talven valkeutta, tartun kevättä lähelle kuljettavaa valoa vieläkin hanakammin kädestä. Valo ottaa paikkansa ajatuksistakin. Hetkittäin pilvi kulkee sen eteen. Vähän raskasta täytyy kulkea mukana, luulen.Tänään aamuharmaa tyyneys istuu maisemassa. Kutsun sitä sisimpäänikin!
Eiliseen valoaan jakoivat oppijoiden innokkaat kasvot, kun tutkimme vettä. Hörpimme ja nuuskimme. Tiirailimme ja tutkailimme. Ihmettelimme kummallisesti vaakasuoraan asettuvaa vedenpintaa nurinkurin kääntyvässä pullossa. Kuuntelimme virtaavan veden solinaa. Kuulosti keväältä, virkkoi tyttö. Illansuussa piipahdimme tyttösen kanssa ystävän luona. Aika oli juossut liian vikkelästi. Viime tapaamisesta vierähtänyt liian kauan! Suloinen kummityttö saa minut aina hyvälle tuulelle. On nimensä mukaisesti Kukka! KAsvaa valoa kohti ja jakaa ilon silmillään, joiden tuikkeeseen sulan kuin lumi kevään lämpimässä sylissä. Nurinpäin kääntyy elämänpullokin toisinaan. Oman elämisen perusta, kalliopohja kaiken alla löytää itsensä vakaaseen vaaka-asentoon. Kaiken myllerryksen ja virtaavien vesien alla. Luja, liukastumaton ja vakaa. KAllion kolosta pulppuava lähdevesi, josta saa hörppiä virkistystä on ehtymätön!
Kolhut hiovat ja kutsuvat kovasta esiin pehmeyttä, herkkyyttä. Hyökyjä ja tuiverruksia tarvitaan. Äidin sydämessä tuulee nyt. Kun ikävuosia on viisitoista, ei oikein taida tietää onko iso vai pieni! On vaikea valita rooliinsa sopivaa tuntua, kovuus ja pehmeys ovat törmäyskurssissa. Voin vain lohduttautua ajatuksella, että aikanaan asettuu. Omilleen haluaa parasta. Omiaan tahtoo säästää virheiltä. HAluaisi itse olla kevätlämpönä sulattamassa jäätä. Vaan aina ei voi. Joskus pitää tyytyä seuraamaan sivusta. Se sattuu nyt. LAusun lukemattomia huokauksia osalleen!
Suojele, varjele. Tänäänkin. VAlo taittaa harmaan. Ethän loukkaa siipiäsi, ethän!
Tinttarus, jään sanattomaksi tekstejäsi lukiessa!!
VastaaPoistaKaunista <3 , varjellusta viikonloppuunne!
Meillä luonto tuntuu arpovan talven ja kevään välillä, niin kai joka vuosi. Eilen oli häikäisevää valoa, tänään ollaan saatu sekä räntää, että vettä. Nyt pilvipeite hieman rakoilee... täytyy lähteä ulos katsomaan löytyykö aurinko.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle, tinttarus! :)
Mä tiedän niin mitä tunnet. Vaatii äidiltä suuria voimia. Ihanaa viikonloppua, mielenrauhaa.
VastaaPoistaKaunis kirjoitus keväästä.
VastaaPoistaNiin kaunis äidin huokaus lapsensa puolesta.
Kumpa voisimmekin suojella lapsiamme elämän kolhuita.
Muuta emme voi, kuin rukoilla heille suojelusta.
Oikeastaan kummasti on sanonta "muuta emme voi, kuin rukoilla".
Siinähän on jo niin paljon. Siinä on jo kaikki.♥
Oikein rauhaisaa viikonloppua, sinulle ihana.♥
Kirsikka,
VastaaPoistakiitos♥ sinä suloinen! Kiitän myös siitä, että sain kuvasi välityksellä astua Riippusillan yli ja palata ajatuksissani lapsuuteen, ihan siihen riipparin päässä olevaan taloon, isovanhempien pihaan:) Setäni asustaa siinä nykyään:)
Iloa viikonloppuusi!
Anna V,
tästä päivästä sinitaivas ja kevään kutsu ovat olleet poissa. VAimea harmaa on viipynyt maisemassa ja vetänyt kohti talventuntua, takaisinpäin. Ehkä huomenna taas aurinko astuu esiin!
Sinunkin viikonloppuusi ihania tuokioita toivoen!
Satu,
huokaan syvään. Tulta ja tappuraa on täällä 15vee neitonen. Seilaa suurien tunteiden aallokoilla ja luulee välillä ymmärtävänsä kaikkea enemmän kuin yksikään muu elollinen. Huh, äitinä olossa on haastetta.
Kirsikkaa kiittelin kotikontujen Riippusiltakuvasta. Oletko sinä astellut sitä pitkin?! :)
Iloa ja levollisuutta viikonloppuusi!!♥
Irmastiina,
niinpä. Siinä on jo kaikki. Tämä äiti on ollut kovin väsynyt ja huolissaan taas. Tyttönen vie mehut ja voimat.
RAuhaisaa viikonloppua sinulle. Tuntuu hyvältä lukea sanojasi täältä, kiitos!
Muistan hyvin oman nuoruuteni, se oli niin suurta taistelua siitä ollako iso vaiko vielä pieni, ollako vahva vaiko heikko...Siunausta sinulle ja perheellesi :)
VastaaPoistaOlen myös riemuissani tuosta valosta, jota löydämme kaikkialta. Ihmeellistä!
VastaaPoistakiitos suloisista sanoistasi, ajatuksistasi.
Ihanaa saada olla äiti loppuun asti, vaikka joskus onkin itse ymmällä..
Halaukset!
Ymmärrän.Ja jaksat kyllä
VastaaPoista♥