Auringon pilkkuja!

Eilen löytyi ensimmäinen leskenlehti. Hihkuin ilosta. Jälleennäkemisen riemusta. Se törrötti joen varressa kuivuneiden lehtien peittämän töyrään keskellä. Pieni keltainen aurinko! Aurinkoja olen saanut kotona maljakkoonkin. Keltainen on kevään voimavärini. Tänään olen istunut itse nuutuneena, talven jäljilta kuivuneen lehdykän tavoin. Hiljaa. Varjossa. Kevätflunssa kaappasi syliinsä äkkiä arvaamatta. Taisin tanssittaa sunnuntaitahdein haravaani liian vähin vaattein. Kamppailu itseni kanssa on nyt kiivas. En millään tahtoisi astua syrjään oppijoitteni luota. Vaan niiskuttava ja aivasteleva opastaja ei ehkä ole kellekään hyväksi!

Keittiössä häärää ja puuhaa isompi tyttönen. Valmistelee pikkusiskolleen suklaista juustokakkua huomiseen synttäripäivään. Lempeämmät tuulet ovat puhallelleet ylleen. Huojentuneena hetkeksi huokaisten olen taittanut äitiyttä osaltaan. Taas ainakin askeleen verran. Auringonpaistetta ja myrskytuulta mahtuu elämäänsä. Omillaan olevainen poikanen saapuu huomenna siskoa onnittelemaan. Eilen sain hetken istua luonaan. Niin kultainen on tuo siivilleen pyrähtänyt. Vaikka vielä siipirikko. Aamulla työtä kohti ajellessa soi saviruukku. Tuo tuttu ja niin suuren viisauden jakava laulu. Poikanen palasi sydämelle kuunnellessa ja hyräillessä. On yksi elämäni auringoista!

Tartun kädestä tämän päivän iloja. Yksi oppijapoika jätti reissuvihkonsa pöydälleni. Tärkeänä toimitti, että siinä on uusi viesti. Olihan siellä. Itsensä minulle kirjoittama: Olet maailman paras ope. NAppasin säteen sydämelleni. Kuvataiteen tunnilla maalattiin. Ihmetys oli iso, kun puuttuvat värit ilmaantuivat tuttuja sekoittamalla! Jokaisen oppijan ilme jakoi paistetta päivääni. Mukava rupattelutuokio työtoverin kanssa hiipi hyväksi oloksi osaltaan. Tuo uusi, hieman vielä itselle vieraampi läheni ison askeleen. Hymyilen ja iloitsen. Tuttu ystäväksi ehtinyt työtoveri tarjosi auttavaa ja niin taitavaa kätöstään. Taisin tanssahdella ihan kiitollisuuden tahdein! Kun tavallisen työpäivänsä kulusta löytyy pieniä aurinkoja, läikähtää mielihyvä kevätttuulen kosketusta! Poikasella mietittävänä tulevaisuutensa. Kunpa se toisi osalleen yhtä lempeitä tuulia.

Nyt oikaisen itseni takaisin sängyn syleilyyn. Odottelen rakasta pyörälenkiltä palaavaksi. Matkalla nappaa pikkupoikasen ja kaikkein pienimmän jalkapallokentältä pyörineen. Keittiössä tuoksuu yhdeksänvuotiaan toivomus. Leipojaneito pukee pian ylleen juoksuasua ja viilettää omiin harjoituksiinsa. Ulkonakin paistaa. Oma harmaus ei erotu. Niistän ja tuhisen tässä, mutta onnellinen olen. Elämän täydeltä auringonpilkkuja!