maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rakkaus

 Väsymys otti kädestä kesken päivän. Vaati ja tivasi vierellä. Vaan en halua ottaa vastaan. Siksipä kotiin saapuillessa oikaisin itseni sängyn syliin. Suljin silmät ja unelmoin. Annoin kesätuulen pyöritellä aatoksissani hiuskiehkuroita. "Mikä sulla on äiti", kysyy pienin, jolla riittää tuntosarvia suuntaani. Väsy, hymyilen. Lepään vain, jotta jaksan taas. Tänään peruin lähtemiset. Tarvitsin kotoiluillan. Joskus voimattomuus on olemisessa niin vahvasti läsnä. Mittailin kuumetta, ei onnekseni. Saattaahan tuo lähellä kierrellyt tauti ohittaa pikkuisen huomaamattakin. Niin toivon nyt. Koko päivääni on asettunut kummallinen kosketus. Kuin tunne hauraana olemisesta. Tai heräämisestä vielä, kun jokin unen maissa vetää puoleensa. Pieni hento kuiskaus. Jokin pieni , mutta voimakas.
 Sunnuntaiaamun kävelyltä tuomisina kannoin maljakkoon pajunkissoja. Ne muistuttavat lähestyvästä. Ajasta, joka ei ohita koskettamatta. Tänään kerroin oppijoille hetkestä, jolloin pienen aasin askeleet kulkivat suuruus selässään kohti riemuhuutoja. Jokainen istui ääneti ja kuunteli. Silmissään jokin erityinen lumo. Samaa lumovoimaa tunnen sydämelläni. Saavuit pienin askelin ja muutit elämäni. Sen totuuden edessä voin vain avata itseni kiittämään. Ehkä tämä voimattomuus ja väsymys, jonka tuntu täyttää yhä sisintä, ehkä se onkin voima, joka tarttui tiukemmin kiinni ojentamaani käteen. Muistutti, olen tässä.
Se tunne, kun ei osaa kertoa, kuinka hurjasti rakastaa! Se riemu, jota sydän laulaa, kun hyvyys viipyy olemuksessa! Se ja vielä enemmän! Siitä tunteesta sain kiinni. Se ei hellitä. Se säilyy. Tänään ajatuksiin hiipi kiitos. Tarttui niin väkevästi, että vei voimat. Sitä se, rakkaus. Sitä se on.

5 kommenttia:

  1. Voih. . Minä joka EN ole kevät-ihminen , vaan rakastan syksyn sateita ja pimeitä ,odotan innolla jutteluitasi ihanasta keväästä!
    todella on IHMETTÄ ja RAKKAUTTA . . . kumpa sen vain osaisi kertoa lapsosillekin niin että se jäisi pieneksi puroksi sydämeen ja saisi kasvaa siitä suureksi virraksi iloksi myös muille kanssakulkijoille. .
    Vasta aikuisena olen saanut sydämen ymmärryksen sille MIKSI pääsiäinen on ILON juhla !! Lapsena ihmettelin keltaisia ja vihreitä iloisia värejä kun JEESUS on kuollut ?? Ehkä meillä vieläkin on suurempi "uutis arvo" Jeesuksen kuolemalla kuin VOITOLLA , vaikka toisin pitäisikin olla , mutta onneksi sinä saat oppijoillesi kertoa SUURESTA ILOSTA PÄÄSIÄISAAMUNA .
    Ihania kirjoituksiasi jään taas odottamaan ja toivottelen sinulle ja rakkaillesi RIEMULLISTA KEVÄTTÄ ! -Sari-

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kotoiluiltaa ystäväni.♥

    Se on varmasti välillä tarpeen. Viettää aikaa kotona ja vain olla. Eihän tuonne räntäsateen sekaan mieli tekisikään....kovasti oli kylmä, kun Niilon kanssa lenkillä olin...:)

    Voimia sinulle huomiseen päivään.♥

    VastaaPoista
  3. vuoroin pehmeää sadetta vuoroin silmät sokaisevaa aurinkoa...kevät kuljettaa ja on lupa pysähtyä ilman syytäkin.kaikkea hyvää sinulle myös huomiseen.

    VastaaPoista
  4. Yksi parhaista asioista opettajantyössä on mielestäni juuri tuon lumon näkeminen lasten silmissä. Se, kun näkee, että joku koskettaa ja pysäyttää. Kun hetken tunnelma vangitsee villeimmänkin lapsukaisen paikalleen kuuntelemaan. Ihania hetkiä luokkaasi lisää toivoo teksteistäsi myös lumoutunut.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥