Kukkien jakamaa

Hyvä mieli hipaisi. Juhlaa pehmensi ulkosalla sadetihkuinen taivas. Tunsin lämmintä hyvää sisimmässäni. Hän, jota juhlimme iloitsi päivästään. Sain seuraavaan päivään sanansa, että tämän muiston turvin taas jaksaa. Osalleen toivon onnen viipyvän liki ja saattelevan läpi lämpimäksi muuttuneen kesän. Oman puutarhansa taimista jaksanut kasvattaa hienoja versoja! Yksi iso ja kaksi pikkuista uutta tainta tässä arkeni aarteina joka päivä.

Iloa pulputtivat myös pikkuisimmat Pirtin ihmiset. Ovat kaukaa keväältä odotelleet retkeä naapurimaahan eläinpuistoon äitini seurana. Vaan itki lohduttomia kyyneleitä laululintusemme, kun maanantaihinsa heräsi oksennellen ja kuumeillen. Oli levätessään sänkypesässään kirjoittanut paperille rukouksen, jossa pyysi lapsensanoillaan parantumista. Toipilaana saattelimme satamaan illalla. Aamuuni sain viestin:kaikki hyvin ja riemu rajaton! Äidinsydän minussa kohottaa kädet kiittämään pikkuisen pyynnön kuulemisesta . Niinhän se on, Sinä tiedät, mikä kulloinkin on suurensuurta ja tärkeää. Tämä oli yhdelle pikkuiselle omallesi.

Iso tyttönen kotiutuu taholtaan huomenna. Ilon puutarhassani kasvaa ihan kukkamaa! Tuo pienen lapsen mitoista omaansa ennättänyt tarttui opastajaansa kädestä jättäen taakseen kaiken vanhan. Hiukset vettä valuen kapsahti syleilyyni. KAhdet kyyneleet sekoittuvat suolaista merivettä valuviin vanoihin ja kostuttivat sylini. Onnellani ei tuossa illassa ollut reunoja. Kiitollisuus kaartui kirkkaaksi taivaaksi yläpuolelleni.

Tänään kesätuuli on kutitellut poskipieltä. Tarttunut paidan helmaan ja paijannut. Tuuditellut lomatunnelmaan. Tahditti lempeästi pensseleitämme, kun rakkaan kanssa sudimme uutta pintaa suuren terassin lautoihin ja kaiteisiin. Aikainen herätys tuntuu punnuksina olemuksessa. Satamasta kun haimme onnea nauravan seurueen anivarhain. Olen astunut pihapiirin kesäkauniin keskellä levähtäen touhujemme lomassa. Kun sisin täyttyy hyvyyden jyväsillä, jaksaa uusin voimin.

Maija Paavilaisen ajatus: "Osaisinpa kuin kallio kasvaa kukkia kaikista haavoistani" saa minut antamaan sijan mietteliäisyydelle. Kupissani höyryää päivän ties monesko taukokahvi. Annan katseeni viivähtää terassin vierellä aaltoilevan kallion pinnan uurteissa. Samaan viikkoon mahtui juhlailo, matkailo ,mutta myös askel kauas taaksepäin, josta saapui viesti yhden elämän määränpäähän ehtimisestä. Jokin syvä vanha haava tuijotti takaisin kallion auringon lämmittämiltä kasvoilta. Haava, josta olin aikojen saatossa oppinut kasvamaan pienenpientä kukkaa. Avullasi. Edessä pieni matka kohdallani, jossa ilo on piiloutunut. Haavasta päätään nostava nuppu hymyilee rohkeutta minuun.

Taisivat kukat puhua minuun monta ajatuksen siementä kasvamaan nupuista loistonsa mittaan!