Juhlien mentyä kiitollisin mielin

 Kesä avasi sylinsä ja jakoi kiirettä, jota katselen nyt jälkeenpäin tyytyväisenä myhäillen. PÄivät ja illat kuljettivat juhlaa lähemmäs. KAiken rakkauteni jaoin jokaiseen pieneenkin järjestelypuuhaan. Tunnustan, että stressikin viipyi vierellä, mutta siitä sain vain lisäpuhtia touhuihini. Koti ja pihapiiri pukeutui ottamaan vastaan tuota aurinkoisena aukeavaa päivää. Ilon ja onnen päivää. PÄivää, jonka Jumala hyvyydessään antoi eteemme kauniina ja heleänä. PÄivää, jonka toteuttamiseksi sain sen voiman, jota siihen tarvitsin.

 Aamusella pääsin laulamaan suvivirttä pienempien kevätjuhlahetkeen. Saivat todistuksiinsa rasteja, jotka kertoivat, että erinomaisesti taikka ainakin hyvin oli kouluvuoden jokainen homma hoidettu. Lukiolla suvivirsi soi uudelleen. HEittäydyin kaikellani sen tunnelmaan ja kyynelsilmin kerroin korkealle kiitokseni laupeudestaan. LAulaen saamme lintujen lailla livertää ja kiittää ihmeistään! KAtsellessani lakkirivejä ja juhla-asuihin sonnustautuneita nuoria tunsin suurta onnellisuutta jokaisen puolesta. Kun oma lapsi kumarsi vastaanottaessaan todistuksensa ja stipendinsä, sykki äidinsydämeni suurta kiitosta ja rakkautta, onnea ja iloa ja ihmetystä. LAkin painuessa päähän päättyi yksi taival. TAivas on avoin ja askeleittensa yllä lemmikinsininen.

 Juhla imaisi tunnelmaansa. Kummisedän kauniit sanat siivittivät esikoispoikaa uuden alun edessä. Voi, hurja miten monia kyyneleitä olen vuodattanut. Liikutus läikähteli sisälläni saaden silmät kostumaan. Äidin ylpeys nuoren komean olemuksen edessä jakoi omanlaisensa. Kiitollisuus kirvoitti kimmeltävät helmet poskilleni niin monesta. Siunaus lepäsi päiviemme yllä ja juhlapäivänä se tuntui sydänalassa asti. Juhlanjälkeinen tyhjyys täytti kyynelkammiot ja niin monien tunteiden taival kulki kyynelinä ulos yhä uudelleen. LApsen elämässä avautui uusi ja vielä tuntematon. Tyhjä arkki, jonka niin toivon ja pyydän täyttyvän hyvyydellä ja rakkaudellaan vaalivan Isän myötäkulkiessa.

 

 

 Sanat ystävän kortissa säilyvät. Luen niitä uudelleen ja uudelleen. Ja itken. Sanojen joukosta ajatus siitä, että kimpale omaa kultaista sydäntäni ja rakkauttani on tallessa nuoreni sydämessä hänen elämänsä perustana ja voimavarana, on niin lohdullinen. Tuon ajatuksen turvin uskallan katsella lapseni lähtöä kohti elämän seuraavia pysäkkejä. Kun kerroin, että olen niin onnellinen ja ylpeä. Kun kerroin, että pyydän kaikkeen Taivaan ISän läsnäoloa ja hyvyyttä. Kun kerroin, miten rakastan. Kerroin sanani sillaksi uuden ylle.

 

PAlanen juhlaa säilyi vielä maanantaihin. Saimme ystävien joukon luoksemme. Yhteiseen iltaan, jossa raikuivat kiitolliset laulut ja kitaran sävelet. VAihdoimme ajatuksia kasvusta. Siitä, miten joskus kukkaan puhkeamiseksi meidän tuleekin kasvaa kovin pieniksi. Saamme olla taimia, joita hoitaa ja kasvattaa suuri Jumala. Sylinsä on aina avoin ja aikansa aina meitä varten vapaa. KAsvuamme vaalii uskollinen tarhuri. Niin pimeän hetken kuin kirkkaan paisteenkin hetkinä saamme luottaa hellään hoivaan. Jokainen taimi tarhassaan on omanlaisensa, silti juuri sellaisena tärkeä ja arvokas, ainutlaatuinen. LAulun sanoin sisimpääni kasvaa nyt ilon kukkamaa. Sen väriloisto syntyy menneiden päivien muistoista. 

Jokaisesta hetkestä kiitän.

Tuntien, tietäen, että riitän.

Askellan kesään avojaloin, ilo sydämellä!