Pienin askelin kulkee elämä ja kesä eteenpäin. Antaa hetkittäin lempeyttä lohduttomuuteen. Väliin heittelee hempeyttä ja ilonpisaroita ylle. Ainut särkynyt sydän kukoistaa kaivon kupeessa ja saa minut hymyilemään. Pieni hauras kauneus lumoaa. Oma sydän sai haavoihinsa hellää hoivaa. Sunnuntain aamussa ja vielä laskevan auringon lämmössä. Sateen pehmeys kuiskii nyt ympärillä, jäi viipymään useammaksi hetkeksi. Herättelee lämmöstä nuukahtaneita. Eilen ihailin pellonviertä, jossa lupiinit lauloivat haikeita melodioita. Niiden lainehtiva sinipunerva meri sai hyvälle tuulelle. Ovat vähään tyytyväisiä, miksen siis minäkin!
Luin tutut jakeet, mutta uusin käännöksin. Jäin maistelemaan ja miettimään, oivaltamaan ja ilahtumaan. Kun oli parantanut syntymästään asti sokean, utelivat, kenen syntisyyden vuoksi, tuo sija oli tälle jaettu. Ei omiensa, ei isiensä, vaan, jotta Jumalan suunnitelma hänessäkin saisi toteutua. Niin. Oppisinko ajattelemaan noin vahvasti luottaen hyvyyteensä?! Että jokaisesta kivusta, huolesta ja taakastani osaisinkin kohottaa kiitoksen, ottaisin vastaan annetun, vaikka sattuisi. Suunnitelmansa osanen olen. Tarkoin harkitun. Muistelen Vivamon laulunäytelmää Tuhlaajapojasta. Miten suuri oli tuon isän luottamus poikansa paluuseen. Miten taiten ohjattiin poika huomaamaan kodin rakkauden arvo. Ei silloinkaan hänelle pettymyksiä ja vastoinkäymisiä jaettu kuin silmienaukaisuun. Jotta näkisi taas. LApsi luottaa, että äiti ja isä huolehtivat, miksen siis minäkin?!
KAsvimaa ja perennapenkin suloiset asukit kiittävät sateen raikkaudesta. Imevät juurillaan ja avaavat varovasti lehtiensä syliä. Sateen jälkeen paistaa. Tuon fraasin anti on suuri! Itkuni kiipeää nauruksi. Uupumus avautuu jaksamiseksi. Epäilys lipuu luottamuksen luo. Pimeys väistyy valon tieltä. Ihmetys isoaa innostuksen mittaan! Sateen jälkeen paistaa aurinko. Luonto kiittää kuivuudessaan kasteen jakamasta virvoituksesta. Miksen siis minäkin?!
Kiitos kirjoituksesta.
VastaaPoistaAsiaa kaikki.
Oikein ihania kesäpäiviä sinulle.
Kiitos taas sanoistasi ystäväni.♥
VastaaPoistaTuli taas niin rauhaisa olo tekstiäsi lukiessani.
Meistä pidetään huolta!
Meille on annettu viime päivinä ihanaa vilvoittavaa sadetta ja miten ihanaa olikaan eilen illalla, kun aurinko pilkisteli pilven raosta ja ilma oli sateesta raikas.
Oikein ihanaa loppuviikkoa toivon sinulle.♥
Kaunis kirjoitus. Elämä tuppaa aaltoilemaan kuin myrsky, välillä kuohuaa ja kuohut tuntuvat kestävän ja kestävän, vaikka kuinka odottaisi tyyntä. Välillä on taas tyyntä ja sitten taas myrskyää. Iloa viikkoosi.
VastaaPoistaMinäkin toivon, että ilo pysyy sinussa. Kaikilla meillä on hetkiä (välillä melkein ikuisuuksia), kun huoli ja murhe sinnittelevät vierainamme. Eräissä Afrikan maissa vieraiden on epäkohteliasta poistua ennen kuin isäntäväki varta vasten pyytää heitä lähtemään. Ehkä tuota tapaa voisi soveltaa myös arjen vaikeuksiin..? Pyytäisi ikäviä asioita poistumaan - ja luottaisi siihen, että niin myös tapahtuu. :)
VastaaPoistaOli ihanaa saada lukea pitkästä aikaa ajatuksiasi.
VastaaPoistaAina ne koskettavat.
herkistävät, laajentavat..
Lämpöiset kiitokset sinulle! ja parannustoivotukset sinne myös. Uskon, että uudella polvella mennään vielä "pitkälle", jahkas tästä toivutaan :)
VastaaPoistaToisaalta toipumisaika antaa mahdollisuuden katsella maailmaa erilaisin silmin :)
Mukavaa viikonloppua sinne :)
tuksu