tiistai 18. tammikuuta 2011

Hauraiden hetkien hyvyyttä

Tässä päivässä on ollut jotain herkkää ja haurasta. Olen palaillut muistoissani viime elokuulle. Katselin kuvia lasten ensimmäisestä koulupäivästä. Hymy kiipesi suupieliini ja hyvä olo hyrisi sisälläni. Tuo muisto on minulle niin suunnattoman rakas. Sain olla siinä koulun pihalla halaamassa ja huiskuttamassa. Läsnä. Ja nyt olen saanut näitä päiviä jo paljon. Jokaisella oma antinsa. Joissakin mollisointuinen sävelkin, mutta jokaisesta päivästäni olen tänäänkin kiittänyt. Läksyjen tekemisen hetkellä tuo niin täynnä tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä olevainen ekaluokkalaisemme huudahtaa otsa repun sisällä: aapinen jäi! Napsautan silmäniskun perille ja kuiskaan: ei hätää, ota äidin! Huh, huokaisee ja rientää kirjoittamaan monenmoisia sanoja varistekstistä vihkoonsa. Tämä pieni hetki olisi kulkenut ohitseni ellen saisi olla nyt tässä. Miten pikkuruisissa hipuissa onkin näin paljon ihmeellistä.
JOskus on hyvä seisahtaa näkemään taaksepäin. Monelle kohdalleni osuneelle, osalleni annetulle näen ääriviivat ihan uusin silmin. VArjoista nousee näkösälle uutta. Hetkiin tarttumisen hauraus on ollut päiväni vahvuus. En ole ehyt, mutta olen arvokas. En ole valmis, mutta olen paljon. En ole perillä, mutta nautin matkani teosta. Haavani ja arpeni hyväksyn. Säröni ja rikkinäisyyteni kääntyy ympärilleni kannatteleviksi käsivarsiksi. Pyydän vain vähän ja silti se, mitä saan on niin uskomattoman suurta. Lupauduin seurakuntaan pitämään jokusen opetuksen lapsille. Olen innoissani. Kevään kantavana teemana on "Haloo, olis asiaa!!" Meidän arkemme täyttyy informaatiotulvasta. Tuutin täydeltä tietoiskua sieltä ja täältä. Mutta Jumalallakin on meille asiaa. Ihan ajankohtaista . Minäkin haluan kuulla sydämeni merkkiäänen. Viesti tuli. Tyttö kurkki olkani yli tekstiäni. (Sitä, joka valmistui ja jonka jokin nappasi sfääreihin. Katosi. Deletoitui itsestään. Ei tallentunut) Istahti vierelleni ja sanoi: Äiti, sitä nyt mietin, että kun kaikilla on kännykät. Ja jos ne jää johonkin, niin voi laittaa sormista semmoisen kännykän ....tässä kohtaa ristii kätensä ja hymynsä on leveä....että sillä saa viestin aina perille. Opettaja minussa väistyy jonnekin kovin kauas. Opin juuri jotakin. Sain viestin lapseltani. Ja tiedän, kuka on operaattori. Hän, jonka puhetta haluan kuunnella. Löytää sille ajan ja pysähtyä kuulemaan. Ja Hänellä on asiaa.
Tommy Hellstenin sanoissa on viisaus: Kestää aikansa ennenkuin ihminen ymmärtää, että hänellä on jo kaikki mitä hän tarvitsee. Tärkein annettiin kauan sitten. Siitä kiitän. Ja tästä päivästä. Ei mitään kummempaa, silti niin paljon. Iloa ja pikkuisen kipua. Leikkiä, laulua ja paljon sanoja. Puhuttuja, kuultuja, kirjoitettuja. Sain kuulla, että olen tärkeä. Se lämmittää aina. Kerron sen itsekin. Haava sormeni tyvessä terävän veitsen jäljiltä. Nauru unohtuneelle. Paljon pieniä kaikuja arjessa. KAiken pohjana suunnaton lohtu ja luottamus. Kiitos!

11 kommenttia:

  1. kiitos käynnistäsi, ja kommentistasi!
    huomasin että sinäkin pidät enkeleistä.....minäkin niitä keräilen, ja rakastan niiden ompelua!

    VastaaPoista
  2. Voi miten mukava kun olet siellä♥
    Kiitos tästä ja kaikesta.Hyvää huomista ja paranemista arjen haavoissa.
    Maria

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja ajatuksia herättävä kirjoitus jälleen. Niin järkevä oivallus pieneltä tuo kännykän puuttuminen ja mitä voi sitten tehdä, kun se puuttuu. Sitä hän on varmasti pohtinut pienessä mielessään kovasti:)

    VastaaPoista
  4. Liikkis kommentti lapseltasi. Oikein voimaannuttava minullekin! Kiva, että saat puhua seurakunnassakin lapsille, se on tärkeää työtä (sitä toivottavasti saan joskus tehdä itsekin, opettajaksi opiskellessa sitä miettiikin usein, miten olla uskovainen ja opettaja, nykyaika kun tuntuu olevan aika herkkää kristinuskolle). Voimia ja iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
  5. Lohduttavia sanoja , myös näin epäuskoiselle! Kylläpä puhuttu nämä lauseesi:
    "Kestää aikansa ennenkuin ihminen ymmärtää, että hänellä on jo kaikki mitä hän tarvitsee. Tärkein annettiin kauan sitten. Siitä kiitän. Ja tästä päivästä"

    Tätä minä tarvitsen, voimaa uskoa näin!!

    Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kiitos muistutuksesta... ihminen niin helposti unihtaa, että hänellähän on jo kaikki..

    VastaaPoista
  7. Kirsikka,
    :) enkelihöpsö ihan olen. Keräillyt niitä monen monta vuotta ja jokaiselle löytyy oma tarinansa. Niitä sitten on täällä aina saunasta puutarhan perukoille saakka!

    Maria,
    Kuuntelin aamusella laulua, jossa pyydetään itselle riittävän rosoista tietä, hiukan haavoja, pikkuisen kipuja ja paljon parantavaa rakkautta. Se kosketti ja puhutteli.
    Voi hyvin sinä ihana siellä!

    Kaaponkammari,
    pienimpämme pohtii yllättävän syviä. Olen monesti pysähtynyt miettimään sanojaan. LApsilta puuttuu semmoinen esto , osaavat antaa Jumalan puhutella:)

    Purnauskis,
    niin. Olen monesti ollut surullinen näistä mediassa vellovista keskusteluista, ettei saisi edes ruokarukouksia enää lukea. LApset kaipaavat nykyajan kiireen keskelle turvaa. Mikäpä olisi parempi kuin luottamus siihen, että on Yksi, jolla on aikaa aina kuunnella pikkuisten ja suurempienkin murheita ja ajatuksia. Omat uskontotuntini koulussakin ovat kyllä tunnustuksellisia ja paljon kerron lapsille omista kokemuksistanikin ihan rohkeasti. LApset jaksaisivat kuunnella Raamatun kertomuksia vaikka miten kauan. Pienet opetuslapsinuket ovat meidän luokassa seilanneet Jeesusnuken kanssa maitotölkkiveneessä silkkikangasaallokossa ja kiivenneet pahvivurelle rukoilemaan...jne. Siitä en aio luopua helpolla. Seurakunnassa saa silti vapautua Hengen vietäväksi ihan eri tavalla.
    Sinullekin voimia ja valoa!!

    Sirkku,
    kiitos. Tulehan taas! Iloa viikkoosi.

    Liisa,
    se voima uskomiseen saattaa tulla kun antaa sille luvan tulla:)
    Muistan sinua.
    Iloa ja valonsäteitä viikkoosi!

    Irmastiina,
    se on totta. Liian helpolla menemme kovaa vauhtia päivästä toiseen ja tarvitsemme mielestämme aina vain enemmän. Ja kaikki onkin siinä ihan lähellä.
    Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
  8. Blogissani on sinulle jostakin, käyppä katsomassa ja ota mukaan jos haluat..:)

    VastaaPoista
  9. Onpa kaunis blogi sinulla. Kauniita ovat ajatuksetkin. Palailen seuraasi..

    VastaaPoista
  10. Kiitos sinulle..
    ihania sanoja, taas ja
    kuvat myös!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥