sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Unskin muisto

Suru on suuri. 
Ikävä pohjaton. 
Tämä aurinkoinen aamu oli viimeisesi.

32 kommenttia:

  1. Voi! Otan osaa suruunne, ikäväänne!

    VastaaPoista
  2. Voi,että mikä surullinen tapaus on sattunu,on ihanan näköinen koiruus ollut♥,vaan toivotan parempaa elämääsi ja koeta jaksaa surusta huolimatta!
    Täältä paljon haleja sinulle♥

    VastaaPoista
  3. Tähän ei ole sanoja.

    Voimia ja valoisampaa jatkoa teille!

    VastaaPoista
  4. Voi itku sananmukaisesti :'( Muistan puolentoista vuoden takaisen bernimme poismenon yhä läheisesti. Ikävä tulee vieläkin hetkittäin, mutta suurin suru on helpottanut. Mutta esimerkiksi nyt kun luin tekstisi, niin tunnen rinnassani sen tuskan, jota varmasti sinä tällä hetkellä tunnet.
    Voimia surun läpikäymiseen <3

    VastaaPoista
  5. Otan osaa suruunne!
    On aina tuskallista luopua jostakin mistä todella pitää.
    Toivotan teille enkeleitä ja halauksia...<3

    VastaaPoista
  6. Myötäelämistä surussasi. Koiran menetys on varmasti vielä suurempaa kuin kissan, en uskalla edes ajatella... Koira on kissaa enemmän riippuvainen ihmisestä ja kiintymysuhteesta tulee vuosien saatossa niin tiivis. Suuri tyhjiö, jota ei voi millään korvata jäi varmasti jälkeensä, mutta onneksi myös mukavat muistot.

    VastaaPoista
  7. Perheenjäsenestä luopuminen on tuskallista...Voimia ja siunausta surussanne <3

    VastaaPoista
  8. Voi kuinka surullista. Voimahalaus!

    VastaaPoista
  9. Voi.
    Muistan sen surun, kun oma sakemanni jäi auton alle. Se suru on suunnaton. Perheenjäsen poissa.
    Voimia sinulle toivon. Joskus tuska helpottaa, suru ei katoa koskaan.

    VastaaPoista
  10. Voi miten surullista... Otan kovasti osaa suruunne.

    Meillä kuoli ensimmäinen lemmikkimme (kissa) pari vuotta sitten kun hyppäsi tyttäremme sylistä suoraan auton alle. Ihan kamalaa se oli kaikille... Varsinkin 11-vuotias tyttömme, joka oli siis yrittänyt viedä kissamme turvaan ison tien toiselta puolelta kodin puolelle, oli tapahtuneesta niin järkyttynyt ettei edes hymyillyt moneen viikkoon. Oltiin jo ihan huolissamme hänestä, mutta lopulta suru alkoi väistyä. Kissa haudattiin koko 8-henkisen perheemme voimin vanhaan vauvapyyhkeeseen kiedottuna tyhjälle tontille talomme vieressä. Lapset tekivät haudalle kahdesta puupalikasta ristin ja käyvät sytyttämässä lyhtykynttilään tulen aina silloin tällöin vieläkin. Nyt meillä asustaa ihana 1-vuotias koira, mutta suru kissasta nousee aina välillä pintaan. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  11. Ikävä kuulla, olen kovin pahoillani ja toivotan voimia, vaikka tässä kohtaa varmaan mitkään sanat eivät auta. Mutta ehkä lohduttavat. Kaunis, ihana koira, ei ihme, että kaipaatte.

    VastaaPoista
  12. Lämmin osanotto suureen suruunne <3

    VastaaPoista
  13. Osanottoni! Se on ihan omanlaisensa suru. Voimia kovasti.

    VastaaPoista
  14. Surullista. Lemmikit ovat osa perhettä, yksilöitä jokainen. Saatan vain aavistaa millainen ikävä teillä on. Muistot jäävät elämään...

    VastaaPoista
  15. Kyyneleet silmissä täällä ja siellä..
    Enkeleitä vierellenne kulkemaan..toivon ja lähetän..

    VastaaPoista
  16. Luinkin aamulla suruisasta tapahtumasta perheessänne. Mihin Unski kuoli? On varmaan lapsille erityisen raskasta, kun oma turvallinen lemmikki kuolee. Uskon, että ikävän ja surun hellittäessä jäljelle jää mukavat muistot. Suru ottaa aikansa, aina, mutta elämä kulkee eteenpäin. Olen oppinut kantapään kautta. Taivaan Isältä toivon siunausta jokaiseen päivään, jotta löydän elon iloa. Suru painaa yhä, ikävä on nyt kaunista...mutta silti ikävää, suunnatonta. Jaksamista teille. Iloitkaa toisistanne ja kauniista muistoista!

    VastaaPoista
  17. Voi surun päivää, voi Unskia, voi teitä. Itke, muistele, katsele kuvia. Koiraystävä on niin läheinen.
    Ennen Maisa-terrieriä meillä oli Emma-mäykky. Itkimme ääneen koko perhe, kun hautasimme sen kotipihaan. Ikävä meni vähitellen pois ja aika kypsyi Maisan tulla. Onneksi on valokuvat.
    Pala kurkussani toivon rauhallista yötä ja vähitellen helpotusta suruusi.

    VastaaPoista
  18. Suureen suruun lämpöisin ajatus ja halaus.

    VastaaPoista
  19. Voi pientä :( Olen niin pahoillani puolestanne. Voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
  20. onpa surullista...voimia ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  21. Surussa meitä enkelit auttaa.Suuri joukko heitä nyt teille, tällä kertaa. Voimahalaus Kaisalta

    VastaaPoista
  22. Hei, tiedän miltä tuntuu. Ensimmäisen kultaiseni menetin ihan yllättäen kolme vuotta sitten. Samaalla lailla toivoin ihmettä matkalla eläinlääkärille kuin tekin. Mutta sitä ei tapahtunut. Suru oli ja on vieläkin suunnaton. Voimia teille. Lapsen surua vaan on niin vaikea katsoa ja kestää.

    VastaaPoista
  23. Kiitos teille kaikille ihanista lohdun sanoistanne.
    Luin nämä kaikki myös rakkaalle ääneen.
    Tämä päivä on ollut raskas.
    Aamulla ei enää tuota suloista karvakuonoa siinä ollutkaan.
    VAin kaipaus. Ja onneksi monta kaunista muistoa.
    Kiitos, olette ihania kun jaksatte välittää.

    VastaaPoista
  24. Otan osaa suruun ystävän poismenosta. Oma koirani kuoli 3. lokakuuta 2010. Yhä on ikävä. Kirjoitin Puhista täällä: http://kaikenkarvainen.blogspot.com

    VastaaPoista
  25. No voi harmitus!!! Otan osaa. Lämmin halaus sinulle <3

    VastaaPoista
  26. Voi Tinttarus, sydänlämpöinen halaus suureen suruunne.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥