keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Erityisiä tulppaaneja:)

 
En malta toppuutella itseltäni tätä innostusta, oivaltamisen riemua ja hersyvää hymynhelmeilyä. Olen saanut olla oppijana uudessa. Yrittäen ja erehtyen on hyvä ohjenuora elämässä melkoisen moneen, mutta ei paras mahdollinen valokuvaukseen. Nyt sen alan ymmärtää. Ja silti en vielä ymmärrä kuin ihan vähän enemmän kuin eilen. Mutta opin. Ammennan ja iloni on tuuppimassa minua eteenpäin opinpolullani.  Kiitollisuutta en unohda. Se kulkee kerallani kurssille:) Tänään innostuin uudesta ihanasti narisevaisesta tulppaanikimpusta ja vietin sen vierellä aikaani. Palautin mieleeni uutukaista tietoani. Säätelin ja tarkensin muistaen ihanan opettajamme neuvoja. Kuvia kukistani räpsin valtaisan innostuksen vallassa. Ilon pulputus minussa riitti työntämään monta murhetta hetkeksi syrjään.
 
 
MAhtaakohan linssini läpi keväämmällä jo tallentua taidokkaitakin otoksia. Hymyilyttää ja myhäilyttää. Aika lapsen kengissä olen tämän taidon kohdalla. Nöyryys istuu minussa. Se lienee hyvä maaperä uuden omaksumiselle. Monessa. Tulppaanit piirtyvät nyt aivan erityisinä sydämelleni. Pääsivät ensimmäisenä poseeraamaan minulle kurssilaisena:) Tämä opettaa minulle muutakin. Uusin silmin pohdin oppimista kaikkineen. Tämä taitaa antaa opettajalle minussa uusia siemeniä. Luulen. Se, mikä toiselle on itsestäänselvää, on vielä oppivalle aivan uusi ja ihmeellinen maailma. Sitä on hyvä itselleen aika ajoin muistuttaa.
 
Oppimista elämässämme riittää. Tyttöni, tuo talven topakka neito, totesi tänään minulle kuin ohi mennen, ettei osaa sillä lailla silmät kiinni kuin toiset. Rukoilla. Ja minä poimin heti kiitoksen ja laitoin matkaan. Että rukoilee. Toiselle helppo ja ominainen on toiselle vierasta ja ihmeellisen verhon peittämää. Nuorimmaisemme, kevään kepeä neito, sai sydämen sopukkani sykähtämään eilen. Kuunteli, kun kertoilin rakkaalle iloista ihmetystäni. Eräs hyvin läheiseni on lähentynyt. Kauan niin kovana ja loitolla oltuaan. Ihmetykseni puin ilahtuneiksi sanoiksi. Kevätneito kohautti hartioitaan, hymyillen kuiskasi tietävänsä siihen syyn. Poistui kuin kevättuulahdus paikalta ja mennessään hihkaisi:olen rukoillut! Voi, niin minäkin. 
 Tätä päivää on aurinko hellinyt. Säteillään saanut kylmän kimaltamaan. RAkkaalla oli vapaata. Vei minut lohikeittolounaalle Kahvila Navettaan. MAinoksessa kerrottua:
Wanha,yli satavuotias kivinavetta oli aikoinaan suoja lehmille ja hevosille.Tänä päivänä punatiiliset puitteet tarjoavat ihmisille tunnelmallisia hetkiä niin arkeen kuin juhlaankin.
Navetta on aina ollut tärkeä kyläläisten kohtaamis-paikka,josta noudettiin maito ja kuultiin tärkeimmät paikallisuutiset.



Ihana paikka ja hyvää ruokaa. Jo ensimmäisellä visiitillä siellä hämmästelin erityisen lämminhenkistä ystävällisyyttä, jota saimme osaksemme. Arjen keskellä luksusta oli tämänkin päivän lounaamme.

Nyt hipsin lisäämään puita takkaan. RAkas saapuilee pojan kanssa jääkiekon parista. Kiitollisuuteen kiedon päiväni. Huomiselle pyydän siunaavan kätensä kosketusta. Pienistä iloista kasvaa suuruus.

14 kommenttia:

  1. Voi, että tulppaanit on kauniita, itsellä tuntuu, että kokoajan haluttaisi ostaa tuoreita lisää :)

    VastaaPoista
  2. Kauniisti olet kuvannut, kauniit tulppanisi.... Ihanaa, että lapsetkin osaavat rukoilemisen taidon..:)

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kuvasit sanoin ja kuvin oppimaasi. Sain kuvistasi sitä tulppaanien iloa, mitä kaipasin (mies ei vieläkään tajunnut vihjailujuani ja niitä minulle ostanut...)

    Ihanaa huomata, että rukous kantaa meitä isoja ja pieniä :)

    VastaaPoista
  4. Kaunista.Ja tulppaanit ihan tuoksuvat kuvissasi .Kiitos ystäväni.
    Hyvä kun olet siellä.
    maria

    VastaaPoista
  5. Kauniisti olet kuvaillut sanoin oppimiset, tapahtumat
    ja kuvannut tulppaaneja.
    Lasten rukoukset ovat niin aitoja.
    Ihanaa kun vanhemmat rukoilevat lastensa kanssa.
    Ihanaa kun olet olemassa.♥

    VastaaPoista
  6. Valokuvaaminen on innoittavaa ja haasteellista, hyviä kuvia olet napsinut.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  7. Iloitsen ja kiitän ilostasi! Rukouksen voima on valtava ja Isän kosketus muuttaa kaiken paremmaksi. Toivon päivääsi viipyileviä hetkiä onnellisuudessa ja Hänen läsnäolossaan.
    Sain sanoistasi,kuvistasi, kaikesta ihan erityistä voimaa tähän päivään. Hyvää torstaita ystävä,
    Anu

    VastaaPoista
  8. Kauniita tulpaanikuvia, kyllä sinusta varmasti tulee oikein taitava kuvaaja. Sitten saamme nauttia tekstisi lisäksi uusista kuvistasi.;)

    VastaaPoista
  9. Niin kauniisti ja lämpimästi olet kertonut tuntojasi. Luin muitakin kirjoituksiasi ja minkälainen rauha ja tasapaino niistä henkiikään. Kukkasi ovat päässeet oikeuksiin kuvissasi.
    Iloa ja valoa päiviisi!

    VastaaPoista
  10. Ihania tulppaanikuvia, kuvista voi melkein haistaa ja tuntea tulpaanit. Ja se narina tulee mieleen kun tulppaaneja asettelee. Hyvä kuvaaja siusta vielä tulee :)
    Ihanaista torstai-iltaa!

    VastaaPoista
  11. Minulle tuli kyynel silmäkulmaan, kun luin läheisesi lähentymisestä, ihanaa!!<3
    Olen viime aikoina kantanut huolta ystäväperheestä, siksi niin herkällä tuulella...

    Voi, minuakin kiinnostaisi opetella kunnolla valokuvausta, mutta ensin pitäsi ehkä ostaa se järjestelmäkamerakin, ja ehkä joskus sitten opetella kunnolla sitä...;) Olen kyllä niin laiska opettelemaan teknikkaa...;)

    Kiitos jälleen niin lämpimästä postauksesta!!!

    Iloa ja rauhaa viikonloppuusi, Ystäväin!<3

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥