Hentona herännyt vahva päivä♥

 Unikuvien hunnun läpi raotti ovensa uusi aamu, asetti ympärille jakamansa armon.  Kätteli päivää vaihtumattomin sävyin. Horisontissa puiden silhuetit seisoivat valmiina uusiin tuuliin. Päätin olla minäkin avoin tälle päivälle osakseni tarkoitetulle. Rakkaan sormet löysivät omani ja sulkivat lomaansa. Tuokion ajan olin hauraana tuulen lailla vahva. Harmaus heittelee varjonsa kaiken ylle, valo pitää houkutella hetkiin. Tänään se löytyi metsän siimeksestä. Askelten alla sammalmättäiden pehmeät lumettomat tunturit. Myrskyn jäljiltä vihreällä aavalla lepäävien runkojen rauhallinen uni. Puron solinassa kevät keskellä talvea. Tyttönen ihmetteli hiidenkirnua kallion kupeessa ja haukkuvainen otti retkestään ilon irti. Ajatuksiin tarttui toiveikkuutta ja heleämpää valoa, levollisen metsän tuoksu hentoon hiuskiehkuraan. Tänään metsä oli minulle kirkko. Tuulen huokauksissa kuulin haikean sävelen. Kotiin kannoin oksan, jolle naava oli kasvattanut ihan pienen enkelin siivet.

Edessä siintää uusi puhtoinen vuosi, jolla on annettavanaan juuri se, mikä hyväksi on. Ihan pieneksi kasvaessa, jokin suuri mahtuu ottamaan sijaa. Hymyilen metsäpuron solinalle joulukuisen päivän kulussa. Enpä olisi sen äärellä hymynnyt, jos lumivaippa olisi ehtinyt paikalleen. Joskus asioilla on uudenlainen järjestys, jotta jokin hento saa tilan kajauttaa valonsa, jakaa ilonsa ja antaa juuri sen, mikä kasvattaa jotakin hyvää. "Sinä hymyilit", sanoi rakas. Kun pelko on pessyt kyynelvirroin kasvoja, on uurteiden keskellä värähtävä hymynhäivä kuin auringonpaiste sateisen viikon jälkeen. Kaikelle on paikkansa, aikansa ja tarkoituksensa. Pimenneeseen iltaan satoi uutta vettä.

En kylläänny joulukuusen kauneuteen. Annan katseen poimia valonsäikeessä pyörähtelevien koristeiden lumoa. Herkkää tanssia, joka heittää varjonsa seinien hämärään. Jokaisella oksien kantamalla on oma tarinansa. Siipien suojissa kurkisteleva valo kertoo omaansa. Uskallan sukeltaa aina uuteen satuun. Pimeä on piirrellyt päiviin kuviaan, harmaa havisuttanut ajatuksia. Huomiselle luvattu aurinko sai poikasen suunnittelemaan palloiluretkeä lähikentälle yhdessä yökyläilevän toverinsa kanssa. Rakkaalla edessään työpyhä. Tyttönen tankkaa isän lämpöä sohvan mutkassa. Neitonen päättää elokuvailtansa ystävän luo. Tyttöjen juttuja riittää pikkutunneille asti. Huomaan sulkevani jokaisen vuorollaan pyyntöön, jossa huolenpito ja hoiva ottaa paikkaansa. Voimassasi kulkien synkimmillekin pilville piirtyy hohtava reunus. Tämänpäivän kokoinen onni.

Sade suukottaa mustaa maisemaa, yö avaa syliään. Sytytän kynttilöihin liekit ja annan kaiken raskaan painua mailleen. Valo laajenee aina niin isoksi, että voittaa pimeän.