Taukoamaton on arjen tahti

Arkea on pitänyt opetella hengittämään uudelleen. Huomaan kehon huokailevan kaihoten levollisen hyvän ja niin erityisten tuokioiden perään. Arjen rattaat, jotka puksuttavat kohti juhlaa ja vapaata, ovat temmanneet pyörintään, jossa aika ajoin ajatukset tipahtavat raiteiltaan. Unohdun johonkin pehmeän pesän muistoon ja rivakasti eteenpäin kulkeva aika jättää kohdallani lyöntejä väliin. Syke on sammumaton, taonta taukoamaton. Ehtimisten ja muistamisten portailla askeleeni ovatkin yllättävän haparoivat. Sisimmässä soi lauantain konsertin kosketus, vierellä säteillyt tyttönen. Niin ohikiitävää, kuinka viisaasti laulu sen kertookaan. Tänään kuiskasin: väsyttää. Taisin vaatia itseltäni taas yli voimien. Oppijoiden kanssa aamussa oli hetki, joka pysähtyi ja helähti levollisen soinnin. Arkihyvä huipentuu huomisen illan juhlahetkeen, jossa tonttusten ja keijujen piirit pyörivät liikutusta vanhempien silmäkulmiin.Pujotan jalat korkokenkiin, väsyneen varteni mustaan tylliin ja annan itselleni luvan leijailla hetken vielä arjen ulkopuolella:)

Oppijoiden ompelemat tontut valmistuvat hiljalleen. Kunpa ajan saisi seisahtamaan, ajattelin tänään. Niin mieluisalta lapsista tuntui tuokio aivan lähelläni , kun sai haastavan loppusilauksen taituroida kanssani kahden. Hetken ajan olla niin liki, kuin sylipesän lämmössä. Itse huomasin lempeiden  ajatusten läikkyvän. Kiintymys on lukuisien rukousten ravitsema maaperä työlle, jota saan tehdä päivissäni. Ehtymätön on hyvyys, jota kaiken antaja ja sallija osakseni antaa. Luokan takana tänäkin adventtina tähden hohde tummuneella Beetlehemin kangastaivaalla. Tallin uumenissa kaksi valittua ja lapsi, jonka syntymä muutti kaiken. Kuinka suuri onkaan  lahja, jonka saan avata kaikissa vuosieni päivissä. "Jeesus", kirjoitti oppija ruutuun, joka piti täyttää J-alkuisilla asioilla. Ja minä kiitin Sinua.

Apteekissa pyysin jotakin, jolla asettaa kiireen aikaansaamat laikut otsalta. Pieni kyynel kaivoi polkua posken peltoon. Kuin lumivalkean jälkeen sadeveden tummentama tienoo on olemukseni hetken. Niin hauras on ihminen pienuudessaan. Liika lasti harteilla painaa raskaana. Elämän tuiverruksissa äiti turvaa Jumalaan, sanoi esikkopoika. Kertoi oppineensa luottamaan. Hiukan haparoiden nostan katsetta korkeammalle ja hymyilen. Aina sinä olet siellä ja kuuntelet, hoivaat ja huolehdit. Lahjaa on päivissä paljon, avattavaa alati. Murheen ja taakan takaa sen etsin tänäänkin.