Riemun aika♥

Ensilumen lumo on enää muisto talvisydämen syrjällä. Maisemaan on levittynyt uusi tummuus. Huomaan hiukan antavani kuuran puraisuhaaveille sijaa . Oppijoiden kirkkohetkestä jäi mielen päälle jotakin koskettavaa. Viimeisenä lauluna kajahti Maa on niin kaunis. Pieni pyöreäposkinen oppijapoika tuikuttaa iloa suuntaani ja tokaisee: "Tätä laulua tykkäsin laulaa, kun mun pappa on sen mulle opettanut ja me kuunnellaan sitä usein pappan äänitteeltä." Onpa hieno asia, lausahdan ja ajattelen, miten arvokasta yhdessäoloa se onkaan! Eilisessä jaettiin arviot jokaisen opintaipaleen alkamisesta. Sujautin mukaan pienen joulukirjeen, joka muistuttaa jokaisen tärkeydestä, ainutlaatuisuudesta, ihanuudesta juuri sellaisenaan. Olen monta joulurutistusta rikkaampi. Kotimatkaa taittaessa kiitin huokaisten. Olin viime päivien koittoon pyytänyt tarvitsemani vahvuuden. Taisin saada juuri sen. Pehmyt väsymys paijaa sylissään. Jaksan hymyillä, tuoksutella kotona leijaavaa piparintuoksua ja kuunnella tyttösen kitaratahteja, jotka soittavat gloria in excelsis deo. Kotiin on laskeutunut aika joululevolle, heleälle naurulle, omille rakkaille.

Luokan taa jäi paimenten keto. Silkkisiipisen enkelin viikkasin kaapin kätköön. Pienen olkiseimen luo loin viimeisen katseen ennen kuin suljin luokan oven. Kauan sitten Beetlehemiin kulkeneet ja lapsi saavat odotella tietäjien tuloa , kun arkinen aherrus alkaa ja kerron oppijoille loppiaisen tapahtumista. Itse haluan nyt kaikellani asettua joulun ihmeen vierelle, rauhaisaan lepoon, jossa kiitos ottaa paikkansa. Annan tähden johdattaa. Annan joulun lapsen kasvoilta hehkua sen valon, joka saa kajastaa vuoteni kaikissa päivissä. Kuljen tähden alla syntyneen jalanjäljissä varmana siitä, että kun omat voimat eivät riitä, hän nostaa ja kantaa sylissään. Tyttösen kanssa käärimme vanhaan pieneen pärekehtoon nuken valkeisiin liinoihin. Se saa paikan joulukuusen viereltä. Vähäiset, mutta rakkaudella paketoidut lahjat laskemme kuusen juureen, lapsen luo. Avattaviksi, iloittaviksi. Poikanen totesi jokin aika sitten, ettei keksi mitään pyydettävää, jatkoi olevansa tyytyväinen siihen mitä annamme. Sanoissaan sain itselleni lahjan.

Tänään joulukoti saa viimeisen silauksen. Enkelten siipisulkien havinan, havujen tuoksun. Tyttönen leipoo rakkaan kanssa bostonkakun ja koristelee piparit. Minä kuuntelen sisintäni , työnnän syrjään kaiken turhan. Annan joululle kaiken tilan. Jääkaapin ovessa magneetti pitelee konserttilippua, jonka tänäkin vuonna sain oppijani äidiltä. Huomenna illan tummuudessa kiipeän Tuomiokirkon portaat ja istahdan kuuntelemaan kauneutta, joka saakoon kuljettaa suurimman ihmeen syliin. Vapahtaja on meille syntynyt, siis riemuitkaa!