Pehmein askelin uuteen

"So I tell you, whatever you ask for in prayer, believe that you have received it, and it will be yours." Mark. 11:24. Uutena, puhtoisena avautui tämä muutaman vuorokauden ikään ehtinyt vuosi elettäväksemme antaakseen juuri sen, mikä tarkoitettu ja taiten suunniteltu on. Niin luotan. Kurkistan taaksepäin ja kiitän kaikista muistoiksi itsensä pukeneen vuoden päivistä. Sain astua ne voimassasi, ammentaa viisaudestasi ja rauhoittua levollisiin uniin rakkaudessasi silloinkin kun yön tummuudessa huhuileva huoli heitteli suuria varjoja ympärilleen. Riemuitut ilot ovat tallessa yhä ja rakentavat askelmia uusiin. Kannetut taakat jättivät jälkeensä voimia jaksaa tulevien tuulien teillä. Ne saapuvat ajallaan ja avaavat sisimmän silmut uuteen kasvuun kohti pienuutta, haurauden kevättä.Tänään olen antanut ajatusten harhailla vapaina, etsiä ja löytää paikkansa. Riisunut osan joulun punaisesta ja sukeltanut valoisiin haaveisiin. Kurotellut niihin oksistoihin, joissa kevät on piilossaan, olemassa, odottelemassa. Paljon uutta annettavanaan.

"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet." Ps.91:11. Vanhan kätellessä  uutta tummunut taivaanranta välkehti hetken omaa iloaan. Rakettien valojuovat piirtyivät mustaan kuin kiitoratoina uuteen. Toiveikkuutta ja hyvää toivotti taivas kaikkialla. Kotatuli sulatti meille tinasta siivet. Jokaiselle omalleni pyysin sulkien suojaa tulevaan. En vieläkään tavoittele ihmeitä, vuoteeni pyysin vahvuutta kestää silloinkin kun kipu koettelee. Ymmärrystä kysymysten myrskyn silmään. Rakastamisen taitoa, että osaisin hengitellä levollisuutta samaan tahtiin, tuijottaa yhdessä niihin tähtiin, joissa tuikkii hyvä valo. Viisauttakin vain sen verran, etten kompastelisi kynnyksettömällä tiellä. Tavallisen arjen helmiä jaat ihmeiksi, jotka löydän sydämen silmin katsoen. Uusien päivien kastehelminä odottelevat arjen kostuttamilla korsilla. Hyvän kyynelinä välkehtivät.

"The joy of the Lord is your strength. Neh.8:10. Lumettomuuteensa jo tottunut metsä on  lomalla ollut portti jaksamiseen. Kotipolulta avautunut aavaksi, johon kulkiessa huoli on malttanut uinahtaa. Sammaleen tuoksussa on talven häivähdys, sävyssä syvempi vihreä, vahvuutta kuiskiva. Säilön palan metsähyvää mukaani siihen hetkeen, kun arki avaa oman aukeansa. Arkiaskelten kutsuun en vielä vastaa, haparoin ne vasta, kun lomapehmeä pesä pitää purkaa. Rakkaan kanssa tehtiin pesä takkatulen ääreen. Tulen vaimea laulu tuutii untamme pitkälle pikkutuntien lyönteihin. Ikkunan takana uljas pihakoivu vilkuttaa vasten pimeää oksistoissaan jo tila kevätlaulavien tulla. Talvineitonen täyttää tänään 17. Kyydin sateen läpi kaupunkiin. Shoppailee tovin ja sitten asettuu ystäviensä kanssa Isän kasvojen läheisyyteen omaan iltaansa, jossa sanat ja musiikki kertovat siitä, miten kelpaat juuri itsenäsi. Sitä olen joutunut itsekin uudelleen opettelemaan, että kelpaan ja riitän, vaikka jokin murjoo ja riipii niin, että peilistä katsoviin kasvoihin piirtyy uusi ilme. Hymyn takana on tallessa kaikki tuttu. Parantava rakkaus ei mittaa virheitä, se viipyy liki ja hyväksyy. Käsivarret kuin suurten oksistojen jakama unisuoja. Ikioma sammalpehmeys arkikallion poskilla.

"Our help is in the name of the Lord, who made heaven and earth."Ps 124:8.Sadepisaroillaan itkevä pimeys piilottaa pikkuisimmat suojiinsa. Innoissaan pukevat ylleen uutukaiset kosteutta kestäväiset urheilutamineensa , heilauttavat otsalleen lamput ja lupaavat polkea vain tuttua tietä. Rakkaan jäljiltä keittiössä tuoksuu rucola ja mozarella pitsojen pinnassa. Iltaan mahtuu asumaan pieni onni. Riisun itsestäni kaiken sen, mikä painaa ja sattuu, unohdan tuokioksi ja nautin kaikesta, mikä on ja riittää.