maanantai 28. lokakuuta 2013

Valoksi ♥ toisillemme

Ajatukset piirtävät kehää, laajenevat jo. Ikkunan takana valot vaihtavat paikkaa, sävyt syvenevät. Yön tunteina herättänyt sateen rummutus on laantunut, tehnyt tehtävänsä ja jättänyt jälkeensä hiljaisuuden. Pala harmaata taivasta leikkii kalliolammen aamu-unisella pinnalla. Heijastuu uusia kuvia, uusia alkuja. Oksistoissa viimeisten jäähyväisten herkkyys. "Katso, äiti, ihan kuin ulkona sataisi, vaikka ei sada!", hihkaisi illan syvetessä  pienin ja nakkasi otsalampun ylleen, kutsui koiran ja hävisi pihapiirin tummaan hämyyn, sukelsi sumuun ja lauloi. Usvahunnun läpi riisuttujen puiden silhuetit lauloivat kanssaan. Jaksaisin kuunnella tuon laulavaisen ääntä loppumattomiin. Laulaa valoa ympärilleen sanoina, joiden jäljiltä sisimmässä sykkii hyvä. Pala taivaallista rakkautta.
Aika on laulaa
vihreällä oksalla,
aika on antaa
lehtien punertua,
varista maahan hiljaa.

- Anna-Mari Kaskinen -
Pysähtymisen keskeltä kuulen sen, mikä herkästi katoaa arjen ääniin. Tässä olen, haluan lausua. Ja tarjota omat väsyneet käteni käyttöön. Tässä kuihtunut ääneni, himmenneet sanani. Kaikki, mitä minussa on. Voisiko siitä riittää valoksi ohi laahustavalle, toiselle väsyneelle. Kajahtaisiko pieni valonjuova siellä, mihin pimeys on kaivanut itselleen pesän. Niin kuin oma äidinsydän värähtää lapsen sävelten äärellä, voisiko jossain sana tai ajatuksen alku työntää pois harmaan reunan ja avata valolle tilan. Voisiko? Yksi pieni hauras ja hento liekki ja niin paljon valoa.

7 kommenttia:

  1. Sanasi ovat minua jo auttaneet...silloin, kun elämä näytti synkkääkin synkelmältä, juuri sinä sait näkemään valon...kiitos siitä♥

    VastaaPoista
  2. Nämä sanat saa jälleen pysähtymään ja miettimään...
    - onko tässä hektisessä ja kiireisessä elämässä mitään järkeä.

    VastaaPoista
  3. Sinusta loistaa juuri se Valo, jota ihmiset ympärilläsi tarvitsevat. Olen monesti itse väsynyt ajattelemaan, että minustakin se loistaisi... arjen juoksu murtaa niin paljon alleen ja kaikki turha raivaa tietään jokaiseen päiväämme.
    Sivulauseissa, kun kuuntelemme oikein hiljaa, oikein tarkkaan, kuulemme vierellä istuvan kertovan sen meille- katseella, sanoilla, ehkä kaipaavalla halauksella!

    Loistetaan Valoa, kirkasta ja lämmintä... aivan kuten runon tuuli jättää hipaisunsa, jälkeensä sen hennon henkäyksen <3

    "Tuuleen jokainen jättää jälkensä,
    henkäyksen
    ja joskus illan viiletessä
    se osuu johihinkin käsiin."
    - Tommy Taberman

    VastaaPoista
  4. Lämmin rutistus


    olet aarreystäväni!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kirjoituksistasi - lohduttavat

    VastaaPoista
  6. Kyllä voisi <3 kiitos näistä sanoista .
    Kristus Valo loistaa Isän lapsille pimeässäkin

    Sähköpostia tulee kun ehdin yksikseni koneelle . .

    -Sari-

    VastaaPoista
  7. Kiitos herkän kauniista kirjoituksesta!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥