Elämän helmat hulmahtelevat askeliemme tahtiin

 Tavallinen päivä toisen samanmoisen jatkona. Täynnä hetkiä, joissa on ollut mukava viipyä. Niiden lomaan elämän salamointeja, joiden ymmärrän tähän kuuluvan, vaikka hetkittäin voimille ottavatkin. Öinen sateen konsertti läpi unikuvien. Sen rumpusooloa ihastelin yön hiljaisina tunteina. Uljas hetki. Koitanpa kääntää nämä päivän elosalamat isomman tyttösen kanssakin. Ovat tahdonvoiman konserttoja, nuoruuden soolosoitantoja. Huokaisen. Puolipilvinen taivas. Siinäkin voi nähdä poutasään puutteen tai pilvettömyyden jo melkein läsnä. Miten katson ja näen, siten elämä antaa ja ottaa.  Helmat heilahtavat asleleitteni tahtiin.

 Viime päivinä olen iloinnut ystävyydestä. Olen ehtinyt istahtaa useamman tärkeän lähellä. Jokainen omanlaisensa ja minulle niin läheisiä kaikki. Ilojen ja huolien polkuja pitkin askellamme. Jaamme ajatuksia astutuista askeleista. Tasaisen tienkin varrelle ilmaantuu kuoppia, sateen synnyttämiä. Niihin sataneet pisarat kuin kyyneleitä. Jotkut riemunpisaroita, toiset murtuneen mielen vuodattamia. "Jatkuva auringonpaiste synnyttää erämaan." Tästä ajatuksesta voimaannuin. KAsvu kaipaa pilvipäiviä sadetta antamaan. Elämän rankkasadekuuroja ja salamoita avaamaan jälkeensä sinen, jonka syleilyyn on hyvä uinahtaa. Kepeitä kesäsateita, joiden tahtiin voi tanssia ja laulaa.

 Kesäkin on ottanut askeleitaan. Kulkenut ja kuljettanut kerallaan. Antanut ja ottanut. Vienyt ihmeiden äärelle ja jakanut tavallisuuden turvaa. Riihipirtin väki on nauttinut suven suloisuudesta ilman kommervenkkejä. Uimametrejä rakkaalla ja lapsosilla takanaan jo hirmuiset määrät. Minulla muutama:) Luonnon helmassa heilahdettuja hetkiä mittaamattomasti. Erityisiä tuokioita kiitollisuuteen kiedottu. Tärkeitä ihmisiä, istuttuja iltoja, kuljettuja polkuja. PAljon pikkuruista hyvää taskuihin taputeltu. Poimittu. Mustikkalitroja. Lastenteatteria. Kirpputoreja. Kanttarelleja. Ilta-auringon iloja. Riemua. KAipuutakin. VAihtuvia tuulien teitä.

En saa kylläkseni pihapiirin kauneudesta. Pysähdyn ihmettelemään hentoa heinänvartta. Sen sinnikkyyttä rivakan kesätuulen otteessa. Sen herkkyyttä aamuauringon kehrässä. Koen suurta kiitollisuutta Luojaani kohtaan. Sen jakama kauneus puhuu ympärilläni. KAtselen taivaan kattoon. Öinen tummuus on kutsunut luokseen pilvilampaat. NE muistuttavat kaitsijasta, joka laskee jokaisen. Olen onnellinen. Tästä kaikesta. Sateesta ja paisteesta.

 Siinä ne ovat. Vierelläni. Silloinkin kun en näe.