lauantai 14. toukokuuta 2011

Tyhjyys kulki tuulena pois

Tyhjyyteeni sain rakkaan takaisin tähän, vaikka siipirikko vielä pitkään onkin. Koko viikon uni antoi kohdallani odottaa itseään ja ilo piti maanitella pintaan. Huoli pitää piilossa pieniltä, jotka niin kovasti ikävöivät. Sairaalassa istutuissa tunneissa tuntui hyvän läsnäolo. LÄhtiessä kaivautui kaipuu kainaloiseksi kotimatkalle. VAan nyt olemme taas kaikki tässä. ARkeen oppimassa. VAillinaisuudesta vahvuutta ammentamassa. Kuulluista pyynnöistä kiitollisina. Edessä erilainen kesä. Ehkei aivan perhosen kepeä.

Kun arkeen tulee kolhu, askel hidastuu. Oppii näkemään elämää kevään silmin, uuteen kurkottaen, hiljaa. Se, mikä eilen oli ohimennen, onkin tänään vaivoin. Nyt jo huojentuneisuus asustaa minussa. Sen turvin kulku eteenpäin kohti kesää on helpompaa. Kyyneleet muuttuneet. Eivät vuoda murhetta, vaan kimmeltävät poskella lämpöä ja välittämisen määrää. Tyhjyyteen asettuu tyyneys. Häivähdys rakkautta rohtona jokaisessa sanotussa sanassa. Niissä, joilla arkea kuljetetaan eteenpäin. Sydämen sanoilla laulan luottamusta meitä elämän tuulissa kuljettavaan voimaan.
Tähän päivään annettiin sade kutsumaan vehreydestä kaikki vihreä esiin. Kevät avaa viimeiset nuppunsa ja kasvaa kesäksi. KAtselin ikkunasta tuttua pihakoivua, joka talvella jaksoi kantaa valkoisen kuormansa. Joka joissakin aamuissa hohti kuuran hopeaa. Riisui itsensä paljaaksi. Antoi tuulen riepoa ja repiä. Nyt työntää näkösälle lehtien tanssin tuulen soittaessa. Toisaalla lehtikuusen tyhjyys kääntynyt pehmeäksi kasvuksi. Elämän vuodenajoissa me muunnumme. KAnnamme taakkamme, vastaamme valon kutsuun. TAivumme. Alastonna seisomme suuremman edessä varmoina tulevasta keväästä jokaisen talven jälkeen. Jossakin aina. Sade, jonka Hän lähettää ajallaan, saa kätemme kurkottamaan aurinkoon. 
 
VAikka olen väsynyt, on iloa tallessa jaettavaksi asti. Pysähtymisten väleissä valkeita aavoja, joissa sisin on saanut levähtää. Jokaiseen aamuun herään kiitos silmissäni. Kuinka yksin olisi juuriltaan revitty, pois kitketty. Sinun rakkautesi kasvumaassa ikuisuus sataa ylle. Siinä sisimpäni siemen. 

Verhot hulmahtavat ikkunoissa
kun valo tuulee sisään
ja kiitollisuus.
Siihen on hyvä herätä.
(Pia Perkiö)

12 kommenttia:

  1. "Se mikä eilen oli ohimennen, onkin tänään vaivoin"
    jäi mieleeni soimaan.
    Arjen tasainen kulku, muuttumattomat rutiinit saavat uuden merkityksen, kun ne eivät enää olekaan itsestäänselvyyksiä.
    Olen huomannut, että pienistä hippusista kannattaa olla kiitollinen.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että olet saanut rakkaasi kotiin, hellään hoivaasi!


    "Toistamme tarvitsemme, syliä avointa, vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta. Kohtaamme pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla"

    Nämä kauniit sanat ovat virrestä 464, joka on mielestäni kaunis...yksi kauneimmista.

    Kiitos sinulle kauniista sanoistasi Tinttarus.

    Hyvää viikonloppua sinulle ystäväni♥

    VastaaPoista
  3. Joskus on hyväksikin, että meidät pysäytetään arjessamme. Itse olen kokenut muutamia kovin raakojakin pysäytyksiä, mutta lopulta olen niistäkin löytänyt jotain tärkeää, jota muuten en olisi huomannut. On vain niin helppoa valua takaisin vanhoihin uomiinsa. Niin, ettei enää näe niitä pienimpiä ja tärkeimpiä asioita arjessa. Kunnes taas tulee iso pysähdys, joka saa miettimään.

    Tämä taisi nyt pysäyttää minut tarkastelemaan tavallisia päiviäni. Kiitos siitä, ja kaikkea hyvää sinun ja rakkaittesi viikonloppuun!

    VastaaPoista
  4. Olen ollut pimennossa..
    Blogini juuttui muutamiksi päiviksi, pysähtyi,
    en päässyt minnekkään..

    onneks nyt taas toimii...
    paitsi että yks postaus oli häipynyt ja tullut ilman kommentteja takaisin??

    Onnellista kun rakkaasi on kotona ja toipuu...
    en tiedä mitä on tapahtunut..

    Kaikki aina järjestyy ihmeellisellä tavalla...pienet ja isot asiat..
    Niinkuin tyttärellänikin..=)
    Olen niin onnellinen..

    kiitos taas sanoistasi,
    täällä' aina löydän sen yhteyden, sen valon, joka joskus kiireessä jää jälkeen..
    Kiitos sinulle ♥

    VastaaPoista
  5. Rakkaan lähellä kolhutkin ovat kuin hymykuoppia arjessa.Kaikkea hyvää arkeenne ja sinulle ja rakkaimmillesi.

    VastaaPoista
  6. Ihana tuo Pia Perkiön runo. Valoisia ajatuksia viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että olette jälleen yhdessä kotona. Koko viikon oli tarkoitukseni laittaa viestiä - anteeksi saamattomuuteni. Ajatuksissa ja rukouksissa olet kuitenkin kulkenut mukana tiiviisti.
    Levollisuutta huomiseen pyhäpäivään psalmin 91 sanoin. Se on lempipsalmini :)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa, että sait rakkaasi kotiin...Siunaten <3

    VastaaPoista
  9. Iloitsen lämpöisesti, että olette jälleen yhdessä. Tiedän tuntosi, niin kipeästi - vaan säröistä selvitessä kasvaa kiitosmielikin ja elämän lahjan oppii ymmärtämään syvemmin sekä nöyremmin.
    Toipumista, voimaantumista, iloa, valoa ja ihanaa yhdessäoloa!
    Halaten, Hannah

    VastaaPoista
  10. Se on hyvä vain,että meidät ihmiset pysäytetään välillä,katsomaan omaa minää tarkemmin,sitä oppii arvostamaan elämää ihan toiselta kantilta,kun saa pieniä kolhuja elämässään:)
    Ihanaa,että olet saanut oman rakkaasi takaisin,se on suuri ilo elämälle ja sitä arvostaa toista uudella tavalla!
    Mukavaa kesää sinulle♥

    VastaaPoista
  11. Hienoa että rakas taas kotona, vierellä. ♥ Kultaisia päiviä teille! :)

    VastaaPoista
  12. <3 voi kuinka kauniisti kirjoitit, tuo "keskimmäinen" teksti nosti ihan kyyneleen silmäkulmaan- niin totta ja niin tätä hetkeä myös itselläni...

    Rakkauden lämpöä arkeesi!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥