Huolenpidossa

Eilisillassa keinahtelin vanhan keinutuolini kyydissä. Jokin sen keinunnassa, puisten jalasten natinassa, rauhoittaa risteilevät ajatukset ja nostattaa pienen hymyn kutittamaan poskia. Hetken siinä viivyttyäni tartuin puhelimeen. Soitin isälleni, joka tänään aamulla kulki sairaalaan. Halusin kertoa, miten tyttönen on kanssani jokaisessa illassaan kantanut pappaa ja tämän isoa leikkausta lapsen luottavaisin rukouksin Isän huolenpitoon. Tuntui hyvältä kuunnella isän rauhallisena soivaa ääntä. Kuulla, miten hän sanoo huomanneensa, että se mitä tapahtuu, ei ole sattumaa, vaan kaikella on järjestyksensä. Niin, naurahdan ja lausun isän korvaan "Meistä pidetään huolta! Jumala pitää huolen, välittää ja viisaasti järjestää elämäämme." Niin se taitaa olla, kuiskaa isä ja minä huomaan Isän hymyn ikkunan takana vilkuttavan pihakoivun vihreässä. Kuin pieniä enkelsiipiä ovat avautumistaan jarruttavat lehdykät. Hiljaa keinahtelevat omissa kiikuissaan, antavat Luojansa tuutia.

Keväinen luonto ihmeineen on kuin aamuista iltojen syliin uinahtava alati jatkuva näytelmä, jonka käsikirjoittaja tahtoo kaikellaan kertoa rakastavansa. En lainkaan kylläänny , ahnaasti ammennan uudelleen ja yhä kaikkea kasvunsa aloittanutta. Kuljen ja pysähdyn. Istun ja kuuntelen. Hyräilen tutun virren kertomaa ja tunnen, miten totta se kaikki on. Kädelläsi asuessa on hyvä olla. Viime ajat ovat osoittaneet ,miten taiten punottu kaikkeus ympärillämme on ja mikä onni on opastuksessasi kulkea, Luojan oppijana, arvokkaana ja tärkeänä, vaikkakin keskeneräisenä. Tänään katselen vuokon ainutkertaisuutta. Heteillään, terälehdillään, kaikellaan se muistuttaa, että jos siitä, metsän reunan pienestä kukkijasta pidetään huoli vuosi toisensa jälkeen, miten paljon enemmän saa pieni ihminen osakseen! 

Tyttönen sai kurkkukivun ja odotettu lauluesitys piti jättää. Pettymys nostatti hiljaiset kyynelhelmet, oli opeteltava kurjan tunteen jakamaa. Huomisessa odottavat uudet laulut ja luottavaisin mielin odotamme, josko kipu hellittää ja viime vapun tapaan saan minä poimia liikutushelmet silmieni nurkista tyttösen laulaessa Tuomiokirkon portailla huolenpitäjämme suuruudesta. Kun uskaltaa jättää oman viisautensa ja luottaa suurempaan, saa hyppysellisen sijaan sylin täydeltä! Onnea ja iloa. Kaikella totisesti on tarkoituksensa ja vain yksi osaa parhaat mahdolliset suunnitelmat. Rakas toi multasäkit perennapenkin pieleen. Taidan hipsiä levittämään sitä kasvavaisten ympärille ja huikata kiitokseni utuverhon taakse pitsireunapilvien ylle. Onneni on olla lähelläsi. Huolenpidossasi. Malttaen odottaa osalleni suunniteltua.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ps.23:1                       

Katso, minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin, ettekö huomaa.Jes. 43:19

Tämän päivän Herra on tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!Ps. 118:24