Tämä päivä♥

 12 vuotta sitten auringon syyslämpö helli ja heitteli säteitään onnemme ylle. Tänään syystuuli puhaltelee tujakammin, mutta sama lämpö piirtää sydämiä sisimmän seiniin. Havahduin aamu-unen satamasta rakkaan sanoihin. Kiitos yhdessäkuljetuista vuosista suukotti pehmeästi hereille. Ruusujen puna maljakossa, onnen puna väsyneillä poskilla. Vaikealla polulla askellan yhä, mutta tänään kiitän rakkaasta rinnallani. Aarteenani aamussa kirje, jonka sanat sädehtivät jotakin hyvin syvää. Kiitos, rakas! Kun joutuu ahtaalle, kulkee helposti etäämmäs, eksyy. Hymy häviää ja herkkyys kääntyy epätoivoksi. Tänään rakkaat rinnallani  käänsin kyynelkasvojani kohti luottamusta suurimpaan, korkeimpaan rakkauteen. Sinä taistelet kanssani. Sitä on siunauksesi. Mitä enempää voisin pyytää?! Kun ikiomin aistein saa todistaa sitä, että mahdoton on mahdollista, ei luottamusta tarvitse kutsua lähemmäs, se kietoutuu ihoksi ympäri. Polun pää löytyy ja omatkin askeleet saavat uuden mahdollisuuden. Tunnelin päässä on aina valo.

 Syksyn syli tuuditti meitä eilisillassa. Poimin silmiini kotimaiseman pientä kaunista ja tunsin, miten hiipivä ilo nosti hiljaa itseään näkyviin. Kaiken kestämättömyydenkin keskeltä löytyy elävä tuli, joka kajastaa pehmeyttä pimeään. Elokuu ojensi kättään syyskuun tulolle, viitoitti lempein liekein iltaamme. Äidin palmikkovillaisissa varpaat, sormet sormiin kietoutuneina kuiskasin pienet huokaukseni tummuvan iltataivaan kaareen. Pikkuisilla oli täystyö jaksaa valvoa pimeäntuloon asti. Kun peittelin , uinahtivat hyvänmielen unikuviin hujauksessa. Jossakin loitompana muinaistulet, pihapiirissä ikiomat ihanat rakkaat ja liekkien loimotus lyhtyseinien sisällä, uunitakan uumenissa. Syksyn tuuli soitti säveliään, lohdutti. Hyräilin syyshyvää ja ymmärsin, nyt on pysähdyttävä, jotta näkee lähelle asti.

 

 Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun

kanssasi,

kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,

kun astut tulen lävitse, sinä et pala

eikä liekki sinua polta.

(Jes.43:2)

 Tusina aviovuosia takanamme. Kanssasi, rakas. Emmekä kulje yksin. Oman rakkautemme yllä se suurin. Istun tuokion verran vain ja levähdän kiittäen. Huomiseen kuljettaa tämä ilta tänään, johon mahtuu kaikki se, mitä tarvitaan.