Pienten ihmeiden päivä

Takanani on pikkuruisin askelin kuljettu viikko, joka lopulta pitikin runsaasti hyvää hyppysissään. Usva-aamuissa huulillani hauraat sanat. Kuin  kesäperhosen siiven hipaisu, viimeinen lento, syksyn sylistä lähtö. En pyydellyt suuria, en taivaita tavoitellut, vain sen, että jaksaisi, pystyisi ja selviäisi aina päivän mitan eteenpäin. Ja pian huomasinkin ilohippujen ihmeen, innostuksen, jonka kanssa tanssin viikossani hempeän valssin. Piti kompastua kuopan uumeniin ennen kuin löysi sen hetken, joka kesti vain tuon tuokion, jossa pienuuteni mitalta olin. "Älä odota ihmettä", sanoi vanha nainen, joka tarjosi kipuuni oljenkortta. Tässä ja nyt on tarpeeksi tartuttavaa!

Aamu kaartui ylle sinisenä, kirpeän kuulaana , täynnä valon säikeitä. Rakas ja poikanen vilkuttivat anivarhain ja läksivät pääkaupunkiseudulle jalkapalloilevien turnaukseen. Koko perheen voimin ensin piti, mutta syysnuha innostui viipymään vierelläni sitkein ottein osan voimista imien. Pikkuisimman kanssa on naurettu, nautittu, herkuteltu, pelattu, hupsuteltu ja kerrottu, kuinka paljon rakastaa. Hyvän yön viestissä tyttönen kirjoitti: Hyvää yötä maailman paras isi. Rakas soitti ja äänessä oli iloa poikasen pelionnesta sekä se ikävä, jossa asuu rakkaus. Viereltä puuttuu tuttu unituhina, valvon itseni väsyneeksi asti ja nukahdan sydän tyytyväisyyttä täynnä.

Niin paljon löytyy ihmeteltävää, kun osaa seisahtaa. Etsivä löytää, sanotaan, vaan tänään aarteet avautuivat eteeni etsimättä. Hanhien äänekäs lento kellervän peltosängen yllä. Kehäkukan siementen keko kämmenellä. Tyttösen kärrynpyörä silhuettina syyssineen taittuvassa iltataivaassa. Lempeä valo, pehmyt piirto kuivien kasvustojen kauneudessa. Tuulen kutitus poskella, jolta kyyneleet kuivuneet hetkeksi ainakin. Päiväkahvi ja tyttösen jätski, puoliksi taitettu korvapuusti. Ystävän posti. Poikasen onni ja rakas, jota jo nyt niin ikävä. Levollisuus , joka kiipesi esiin piilostaan.

Pihan hiekalle satoi pieniä enkeleitä!