Viisi vuorokautta viisautta!

Astelin viisaita polkuja viikkoni vuorokausissa. Ajelin kotomaan toiselle reunalle asti ammentamaan viideksi päiväksi runsasta hyvää. Meitä oli siellä kymmenen naista, äänellään työtään tekevää. Arjelle sai vilkuttaa, työntää tuokioksi tyystin syrjään. Tunsin miten vähä vähältä kuoriuduin kiireestä, livahdin piiloon levottomuudelta, pakenin pakkoa ja riisuuduin liiasta riittämättömyydestäkin .Nyt mieleni sinnittelee muistaakseen kaiken saamansa hyvän. Hengittelen sitä levollisuutta, joka paistoi päiviimme, vaikka pilvipumpuli peittikin syystaivaan. Elän tätä hetkeä tässä tiedostaen omat ajatukseni, joissa vilkkuu ilo ja kiitosmieli kaikesta koetusta. En unohdu menneisiin päiviin, vaikka niissä piileskeli löydettäväkseni runsas anti arjen voimaksi ja sisimmän suolaksi ja sokeriksi. Asettelen muistini lehdille olennaisen. Pysähdyn näkemään polkuni varteen putoilleet pienet ihmeet.

Ikiomien hetkien verran annoin jalkojen kuljettaa tyyneyden äärelle. Tarjosin kasvoni tuulelle, kutsuin luo puhaltamaan pois turhaa ja piirtämään hymylle paikkaa. Ojensin kättä kärsivällisyydelle. Herkän heinän lailla tiesin heilahtelevani arjen aallokon ehtiessä jälleen lähelleni. En seissyt siinä rannallani yksin. Oli aikaa tuntea syystuulen iltavireessä läsnäolosi, kuin olisit tuokioksi tullut siihen ja kuiskannut hiljaisen lupauksesi: et vain vilkaise kiireen keskeltä, vaan käännät kasvosi puoleeni ja näet minut, juuri minut, sen mitä olen kättesi jäljiltä. Ja se on riittävästi, tarpeeksi ja ainutkertaistakin vielä! Pieni palanen jotakin pyhää ja syvää asettui ottamaan paikkansa varressani. Huolien huomiseen oli tuokion ajan hurjan pitkä matka!

Tavoite on taakoittava sana, jos sen edessä on turhan totinen. Asettelin omani itselleni , palvelukseeni pyysin ja paikan annoin. Että olen läsnä itsessäni ja hetkissäni annetuissa, jotta näen , jotta kuulen, jotta tunnen. Kuin varkain myhäilen muilta salaa puoleesi. Sinua ilman en kulje määränpäätäni kohti. Tartun vaivihkaa käteesi ja pyydän, pidä tiukasti kiinni, pidäthän! Hengitys painautuu kylkiin pehmeän verkkaisesti, jakaa rauhan, jota lupaan kuljettaa matkassani. Kiltteyden kipuun nielen rohdoksi armollisuutta itseäni kohtaan. Sanoitan valmiiksi vaikeaa, jonka tiedän siintävän arjen taivaanrannassa. Vielä se vaikein, että itsestään löytäisi rakkautensa kohteen, kun murhe ja vaiva raapii viivojaan, piirtää uriaan naiseuden aavaan. Vanha haava avautuu, pienet surun sirpaleet kimmeltävät kämmenellä jakaen kivun, joka hiljaa nostattaa kyynelten kastehelmet eletyn elämän aamuun. Taisin löytää oikean risteyksen. Levähdän hetken ja jatkan sitten.

Jokaisessa poissa kotoa painuneessa illassa pieni aurinko laskeutui lähelle. Vikkelävauhtisten päivien lomaan lähetetyissä viesteissä asui rakkaus. Pikkuisimman äänessä surusointi: "Äiti mun on sua ikävä sanoi" ja itku teki pienen pesän olemukseensa. "Olet maailman paras, on onni, että olet minun äitini", kirjoitti ja sain puolestani pestä silmieni ikkunoita kyynelveteen kastetuin pisaroin. "En", "Olen" nieleskeli poikanen kysymysteni tulvaan ja hiljaa tavallaan kaipasi. Tyttösen ääneen asettui reippaus, kertoi tehneensä ruokaa ja siivonneensa. Arkirakkautta. Ja rakas sanoi rakastavansa. Hassua, miten viisi päivää vie huomaamaan, miten paljon merkitsee se, että kertoo, miten tuntee.Ja miten ehtiikään kaipaamaan vierelleen kaikkea sitä, mikä siinä aina on. Paikallaan.

Nyt tyynnytän arkituulien tuiverrusta ajatusteni kalliolla viivähtäen. Kaikki se vakaa ja varma saa olla kynnyksenä arkeenpaluulleni. Ilma keuhkoissani on sama, reitti uusi ja rauhoittava. Ääni tuttu omani, puolen vuosisadan takaa , elämän virrassa muovautunut, säröille saakka sortunut. Annan sen saada uuden kaikupohjan keuhkoissani. Tiedostan, tunnen, muistan ja muodostan. Itsessäni, pienuudestani voimaa puhkuen, syystuuleksi yltyen. Itselleni ensin tärkeäksi kasvaen, jotta vierelle riittäisi se, mikä tarpeen on. Arjen laiturilla seisoo tuttu minuus. Yksikään tuulahdus ei puhalla turhaan! Tyyni pinta jaksaa kannattaa.

Maaliviiva on vain askeleen mitan päässä. Tässä ja nyt on kaikki. Onni on mittaamaton. Elämään ehtii kiireettäkin.