Tyyntynyttä tuulta ja tyhjää täyteyttä

Tyhjää hyvää täynnä tämä tummana aamusta iltaa kohti hiljalleen lipuva päivä. Tyyntä tuulta tulvillaan. Utuinen tunne ja yhä turtunut keho.  Ollut jotain läsnä ja lähellä koskettamassa, kuiskaamassa. Kuin olisi joku asetellut varoen  ainutkertaisten hetkien silkkinauhan vain päiväksi kaulalleni. LAinaksi, jotta taas muistaisi tarttua pieneen tärkeään, joka helposti kätkeytyy, kulkee huomaamatta piiloon, häviää. Nauhassa muutama kirkas helmi. Jokaisella oma sävynsä, avautuvan kuoren tuokiossa saatu. Huomattavaksi tarkoitettu. Ihmeteltäväksi istutettu.

Huomaan kaivanneeni sitä tunnetta, joka asettuu sisimpään ja täyttää rakkaudella pyyhkien hetkeksi pois kaiken muun. Rakastat välillä ihan rikki saakka! Mitä olisikaan elämä vailla rakkautta! Kuin isä lapsiaan....laulun säikeestä poimin muutaman sanan, muuta en tarvitse. Piti pysähtyä löytämään huolten alta se valo, jota loistaa lapsen kasvot, kun kuulee olevansa paras ja rakkain, ihan maailman ihanin. Ja meistä jokainen on. Äidillä on ikäkriisi, sanoo rakas, kun poikanen kysyy, miksi tuossa lukee kriisi. Kun otetaan puhutut sanat pois, löytyi se tunne , jota piiloon on juossut.

Joskus on vaikea hyväksyä sitä, että kaiken aikaa jokin kulkee eteenpäin, muuttuu. Lapsi ei enää mahdu syliin, vaan avaa omansa äidin mahtua siihen hetkeksi. Joskus tarvitaan puolikas vuosisata ennen kuin äidiksi kasvanut lapsi löytää oman äitinsä rakkauden. Sen suurimman rakkauden turvin moni rakkaus asettuu lämmöksi ihmisten välille, löytää paikkansa ja aikansa, mahdollisuutensa. Minulle kävi niin. Hiljainen ja paikallaan kulkeva viikkoni on avannut sydänten ovia. Kun ehtii kuunnella omaansa ja kirjoittaa : olet äärimmäisen tärkeä ja rakas. Ja saa kyynelten läpi lukea: niin sinäkin.

Tänään kuulin lintujen laulavan. Ne liversivät tuttujen oksien huoneissa piilossaolevaa valoa harmaan läpi. Eilinen tuuli viskeli turhia. Tänään sisimmän tuuli puhalsi irti tarpeettomiksi kasvaneita. JA yhä löytyy paikkansa jokaiselle pikkuiselle laulajalle. Surumielinen on sävel, josta erottuu syvin kauneus. Vahvistit kasvattamalla heikoksi saakka. Nyt tuntuu, että hauras on kaunein sana päivässäni. Rakkautta täynnä.