VAnha vaihtuu uuteen

Olen kulkenut pienet askeleeni. Saanut valmiiksi vuoteni kulun. Tänään taivas tuntui lepäävän lähellä maata. Se suukotti sateellaan valkeutta, joka yhä viipyy maisemassa, jonne pehmeä harmaa teki itselleen pesän. Kuurakyyneleet sulivat puiden oksista ja paljastivat ne odottamaan uutta. Kuulin niiden itkussa liikuttuneen kiitoksen. Menneen vuoden tuokiot juoksevat ajatusteni läpi. Vilkutan niiden iloisille ihmeille. Hymyilen hauraille säikeille, jotka kasvoivat voimakseni. Nyökytän ymmärtäen ylipääsemättömiltä tuntuneille mäille. Lupaan luottaen astua uuteen ,joka jo kuiskii kulman takaa.

Pidän pienuuden helmasta yhä kiinni. Tarjoan käteni hauraudelle. Huomaanko kaiken suuren keskeltä pienimmät elämän helmiäiset? Ainakin haluan. Pysähdyn hyväksymään ,vaikken ymmärtämään yletäkään. Kuin lapsi lupaan luottaa. Edessä on  ainutkertaista elämätöntä elämää. Puhdas sivu kääntyy pimenneen illan painuessa mailleen. Mitä siihen piirtyy, on vain kirjoittajansa tiedossa.

Lasten riemu, karvakaverin ihmetys, on pian eriväristen pienten kiteiden räiskyvä tanssi tummuneella taivaalla. Vähäisin raketein toivottaa rakas lasten kanssa hyvästit vanhalle vuodelle. Tähtisadetikkujen loistolla toivotan uuden tervetulleeksi sulkemaan meitä syliinsä. Kuin kylmään veteen sukeltava sula tina ,olen valmis Valajani käsiin itseni luottamaan. Uskollinen on rakkaudessaan Hän, joka tuntee tieni, jolle itse vasta nostan jalkani tapailemaan askeleita.

VAnha vaihtuu uuteen. Mennyt kättelee seuraavaa. Siunaus saakoon siivittää kulkuamme. Isä, annathan rakkautesi sateen koskettaa. Annathan tarttua käteesi tiukasti. Annathan valosi viitoittaa polkuni. KAikellani kiitän jokaisesta vuoteni murusesta. TÄssä olen, valmiina jatkamaan. Voimassasi. Olethan vahvasti läsnä silloinkin, kun itse kuljen harhaan. Sinä olet. Ja siksi minä olen onnellinen.