sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tähtituokioita

Pieniä ilon tuokioita on mahtunut päiviini. Kalenterivillasukasta työpaikalla löytynyt pikkuinen kori sekä yllättävältä kanssamatkaajalta saadut vilpittömän kauniit sanat. Joskus kovin pieni ilo kasvaa määräänsä suuremmaksi. En silti uskottele edes itselleni, etteikö kiire olisi ehtinyt vierelleni myös. Tänään huomasin, miten etukäteen raskaaksi ajattelemani rupeama, monien tuokioiden ketju olikin osalleni tarkoitettu levollisuuden kehto. Iltaa luokse kutsuva pimeys istui jo maisemassa, kun palasin tyttöjen kanssa aamulla aloittamaltamme matkalta. Keidashetki , jossa istuin kiitos olemuksessani vahvisti juuri uuteen viikkoon tarvittavan verran. Iltapäivä vilahti paimenten, enkeleiden, aasin ja matkalaisten paikkoja pohtiessa, sanoja sovitellessa ja pikkuisimman laulun äärellä lumoutuessa. Meitä oli monta suurta ja pientä ja yhdessä saimme aikaan jotakin valtavan koskettavaa.
 Ystävä sanoi kauniisti siitä, mitä olin ympärilleni asetellut oppijoitteni ja itseni iloksi. Kotona kutsun joulua verkkaisemmin lähelle. Jokainen paikalleen päässyt tonttu saa vuorollaan nostattaa jouluhymyävää mieltä. Jokainen syttyvä valo kasvattaa sen valon määrää, joka pian saa paistaa kuin pyhän yön kirkkain tähti. Sisimmässäni syttyvä Beetlehemin tähti on jouluni taivas. Vaatimattoman tallin tapahtumat ovat jouluni mielenmaisema. Muistelen lapsuuteni jouluja ja huomaan kaipaavani jokaista rakastani lähelleni, jotta voin kuiskata, miten tärkeitä ovat ihan jokainen. Siinä jouluni ydin. Rakkaus, joka syntyi ja rakkaus, jonka turvin kuljen.
Hetkien matka on lyhyt. Jokainen kuin kämmenen lämpöön hiljalleen sulava hiutale. Jokaisella niistä oma tarkoituksensa. En halua hukata yhtäkään kiireen helmoihin.  Joulustani haluan riisua joutumiset, työntää syrjään täytymiset. Yhtäkään pientä tähtihetkeä en halua päästää karkuteille. Syttyköön jokaiseen joulua kohti kuljettavaan tuokioon oma tuikkeensa. Kiireisimmälläkin päivällä on kultaiset reunat!


5 kommenttia:

Kiitos ajatuksestasi♥